maanantaina, lokakuuta 24, 2005

kohta jo kotiin?

Jepujee...jenkkilä alkaa tosiaan olla aika nähty. Alkas olla jo kiva päästä takas Suomeen. Eilen illalla, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, menin yksin syömään hotellimme itämaiseen raflaan japanilaistyyliin tehdyn hampurilaisen. Mikäs siinä, mainiota oli. Tuntui silti edelleen, etten ollut ihan elementissäni niiden vuosikertaviinejä naukkailevien diplomaattien seassa. Tänään vietin suuren osan päivää harhailemalla eri puolilla kaupunkia. Levykauppa ja kirjakauppa nappasivat rahani, jälleen...Sainpahan taas todistettua itselleni, että mp3set voivat olla ihan hyvä ja oikeutettu asia kun ne hyvät levyt sitten "kuitenkin" tulee ostettua. Tämä DC on kaiken kaikkiaan aika outo paikka. Tuntuu siltä, että koko kaupunki on päätetty pistää pystyyn (ei mikään ihme, että paikka on aikoinaan erikseen valittu periaatteella "tehdään tänne pääkaupunki") virastoja ja muistamista varten. Keskustassa ei asu kukaan, pelkästään pukuäijiä ryntäilee suuntaan ja toiseen, ja joka helvetin kaari, silta tai tunneli on nimetty jonkun enemmän tai vähemmän nohevan virkamiehen kunniaksi. Ja tietenkin jokaisella presidentillä on jonkunlainen patsas, puisto tai pyhäkkö. Näin se toimii, näin rakentuu kansallinen omatunto.
Panin tänään myös merkille sen, että täällä jenkeissä jokaisen mahdollisen putiikin vessassa on kissan kokoisin kirjaimin lappu "employees must wash hands". Ehkä tämä on ihan hyvä, mutta luulisi, että se olisi jonkin asteinen itsestäänselvyys. Varsinkin jossain ravintoloissa tms. joissa olen tuon nähnyt. Noh, ehkä se on ihan hyvä, että siitä toitotetaan, ettei kellekään tule niitä kuuluisia "turkkilainen pizzeria" -kommelluksia. Huh. Ei niistä sen enempää, todellakaan.
Jonkinasteinen päällekäyvä flunssa aiheutti sen, että olin melko hiessä kävelyiden jälkeen...Toivottavasti mitään kunnon tautia ei ainakaan vielä tarttuisi, lentokoneessa on kuulemma aika ikävä matkustaa kipeänä. Parin tunnin päästä lähdetään gaalaillalliselle kongressin kirjastoon (maailman isoin kirjasto, runopoika on siis innoissaan). Runopojan päivä pukuäijänä?