ei angstinen, vaan mietteliäs!

onpas taas paljon aatoksia päässä. Lähinnä kaikenlaisia pohdintoja keväästä ja kämppäasioista. Tässä jahkailussa ja pähkäilyssä taitaa olla joku kiero viehätyksensä, kun on usein kivempaa vaan miettiä erilaisia vaihtoehtoja kuin ruveta aktiivisesti toimiin asioiden edistämiseksi. Lähinnä pitäisi nyt piakkoin päättää, ottaako lainaa kämppää varten? Tällä hetkellä vaaka tuntuu kallistuvan juuri siihen suuntaan, riippuen tietenkin siitä, että saa hyvät ehdot sovittua ja ehkä avustusta sukulaisilta tms. Yksi vaihtoehto on myös säästää Turun kämpän toukokuun vuokra ja irtisanoa asunto jo tämän kuun lopussa, mutta ajatus kamojen väliaikaisesta säilytyksestä kotona ei hirveästi kiehdo. Symbolinen kotiinpaluu tai jotain. Tyypillistä on myös, että muutama huhtikuun alussa erääntyvä kouluhomma aiheuttaa saman aikaisesti tunteet siitä, että ne olisi tehtävä mahd nopeasti pois tieltä sekä siitä, että aikaa niiden hoitamiseen löytyy vielä. Toisaalta pääsiäinen on yllättävän pian ja sen jälkeen jo kuun vaihde. Ja tenttikin siinä samassa. Koulu on toki mennyt jo kevään niin löysällä vaihteella ettei pitäisi ainakaan opiskelu-urakasta vielä valittaa. Noissa hommissa on toisaalta ihan aina se, että kun niihin sitten ryhtyy niin ne on n. päivässä tehty (nytkin kyseessä siis pari esseetä). Mutta minkäs tekee kun kevyt-neuroosia pukkaa. Hissan tenttitulokset ei jostain syystä ole vielä ilmestyneet nettiin. Jollain tavalla toivoisinkin, että olisi mennyt "vain" tyydyttävästi, että näkisi omin silmin ettei siihen kuole. Ja mistäköhän helvetistä sitä on tullut tässä vaiheessa elämää/opiskeluja asettaneeksi itselleen riman niin älyttömän korkealle?

Tavaraa alkaa kasaantua tänne Jorvakseen ihan kiitettävästi, kun ajatus niiden roudaamisesta enää väliaikaisena toimivaan Turun kämppään ei nappaa. Silti haluaisin ettei täällä kodissa olisi juuri mitään henk. koht. tavaroita, ilmeisesti löytyy paljonkin haluja katkaista siteitä, varsinkin epäonnistuneen (?) pesästälähdön jälkeen.

Paatosta, huh huh. Mutta pitäähän sitäkin välillä. Lontoo siis oli ja meni, ja ehjin nahoin selvittiin takaisin. Siitäkin reissusta tuntuu olevan jo pitkä aika. Eri maa, eri aika. Huomenna päiväksi pois, ylihuomenna takaisin, lauantaina vuoden vanhempi.

Ei tässä siis mitenkään suruissa olla, vaikka ainakin itselleni näiden raapustelujen lukeminen tuo aika helposti mieleen sen. Sitäpaitsi, kannattaa ajoittain harrastaa sivistystä! Luin juuri koulua varten kaksi näytelmää, jotka olivat molemmat ihan mainioita, nimittäin Molieren Ihmisvihaajan ja Tsehovin Kirsikkatarhan. Tsehovista tämä ihmeellinen haikeus varmaan tarttuikin. Ylistetyt olkoot kirjallisuuden voimat...