kiehtova kuvaus suurkaupungin sykkeesta

huiii....

kovin paljon on taas paassyt tapahtumaan sitten viime merkinnan. Ajattelen tallakin hetkella kaihoisasti hotellin tietokonetta, jossa ihme ja kumma on ne aiemmin kiroamani aakkosten kaksi vikaa kirjainta. Sita konetta kayttaessa on tosin koko ajan joku puuskuttamassa selan takana, joten ehka nama aikaa vievat (?) blogimerkinnat on parempi hoitaa taalta tutun turvallisesta netticafeesta.

Muistassani voisin lisata viime merkinnan jorinoihin yhden jutun. Lounaan jalkeen kaytiin katsomassa (jonkun tuomarin suosituksesta) 1800-luvulla elaneen lontoolaisen arkkitehdin kotimuseota. Ihan ok, antaa vahan perspektiivia nykyisten okyrikkaiden touhuille kun talon omistaja olisi sijoittanut rahojaan mm. egyptilaiseen sarkofagiin. Hulluja nuo uusrikkaat. Viime merkinnan jalkeen paadyin siis Spaghetti house -nimiseen paikkaan syomaan ihan kelpo spagua. Ei siina sitten mitaan. Eilen aamulla herasin dramaattisiin meininkeihin kun parahin isani oli onnistunut kaatumaan kylpyammeessa ja lyonyt paansa. Isukki oli siis ihan kunnossa kun herasin ja tapaus oli sattunut ennen heraamistani. Onnea oli silti mukana kun tuloksena oli vain iso kuhmu otsassa ja vajaatoimintainen olkapaa...olisi voinut kayda pahemminkin ja silloin loma olisi mennyt vahan eri merkeissa kuin piti. Aamupaiva kaytettiin sitten kiertelemalla Charing cross roadin kirjakauppoja. Onnistuin jopa saamaan lisaa budjettia eli kirjakokoelma kasvaa ja vahvistuu. Mikakohan tossa kirjojen hamstraamisvimmassakin on..ehka se kirjasto olis aina joskus parempi vaihtoehto. Mutta ehka se on kotoa opittu juttu, etta kotona kuuluu olla kirjoja. Anyways, kaytiin pihvilounaalla ja sitten hetkeksi hotellille koomaamaan. Isin kiskoessa paivaunia kaytin pitkan tovin dataillessa aulassa ja onnistuin sitten suututtamaan monet ulkomaiset kun en luopunut koneesta vahaan aikaan.

Arvoisan matkakumppanini herattya lahdettiin hotellin vieressa sijaitsevaan National Galleryn. Museo, siis. Mikakohan niissakin viehattaa kun kyse ei ole siita, etta faija omaksuisi pedagogisen asenteen ja murahtelisi epamaaraisia sivistyksesta ja kulttuurista. Impulssit taulujen ym. tarkasteluun ovat pikemminkin omiani. Kai taa on sita humanismia. Kivoja tauluja, yhtaan selkeaa huippua ei tainnut olla, koska niita ei nyt tunnu pomppaavan mieleen. Museosta ulostauduttua kaveltiin Piccadilly circusin kautta Sohoon. Erilaisten pikkukauppojen ja pornoluolien tayttamalla seudulla vierahtikin sitten yllattavan paljon aikaa (hmm...). Toi edella mainittu Piccadilly circus on muuten aika mahtava naky, suosittelen. Lopulta paadyin taas nauttimaan paivallista yksin, ja suuntasin alitajuisesti taas italialaiseen paikkaan. Ihmettelen kylla miten toi papa selviaa niin vahalla ruoalla...tulee hilusti fat-ass -ahmatti fiilis kun koko ajan kitisee nalkaansa. Pari puhelua suomeen toi kovasti koti-ikavan jo parin paivan matkailun jalkeen. Noh, huomenna sitten takas.

Tanaan on annettu pikku jaloille oikein isan kadesta. Kusipainen respahemmo soitti seitsemalta aamulla huoneeseen "siis pitiks teidan lahtee jo tanaan vai mita haaah?" -tyylisen puhelun...prkl...mutta tosiaan, kun lahdin hotellilta kohti Piccadillya ja Euroopan suurinta kirjakauppaa (bueno.) yhdentoista aikaan, paadyin reissaamaan ympari citya ja samalla matkalla olen vielakin (klo 17.50). Kirjakauppa tuhosi viimein jo aiemmin taydennetyn matkabudjetin. Tuloksena siis 2 dvd:ta, 5 levya ja 6 kirjaa...voisin jauhaa noista hankinnoista ehka myohemmin enemman, lahinna siis sen vuoksi etta kaikki tajuaa kuinka alyttoman hieno ja kultivoitunut maku mulla on. Mahan en mitaan paskaa osta, vittu.

Lontoo tuntuu paljon pienemmalta kuin Pariisi. Taalla on selkeampi keskusta, ja oikeastaan kaikki valimatkat kaveltavissa. Metroa kaytettiin ekan kerran vasta tanaan, eika taksiakaan ole tullut lentokentalta saapumista lukuunottamatta kaytettya kertaakaan. Metro siis vei kohti British Museumia. Ihan hienoja juttuja siellakin, egyptilaiset systeemit etunenassa. Lontoossa toinen hyva puoli on se, etta museot ym. ovat ilmaisia. Toisin kuin esim. Louvre, joka oli muistaakseni alyttoman kallis. Kun nyt kerran pohditaan Lontoon ominaisuuksia kaupunkina, taytyy todeta, etta saat ovat kylla olleet ainakin mun mieleen. Aurinkoa ja valilla vahan sadetta seka sopivan viilea ilma. Ihan ok tallaseen kulttuurimatkailuun.

Museon jalkeen tiet isan kanssa erosivat ja lahdin haroilemaan Camden towniin. Aika erilainen Lontoo kuin keskustan seutu. Levoton maara kaikenlaisia kojuja ja kauppoja, seka henkiloita jotka vaikuttivat asenteeltaan silta, etteivat edes viitsi sylkea keskustaan pain. Punkkareita, gootteja ym. pilvin pimein. Pienta ja pelokasta humanistia rupesi melkein pelottamaan =). Silti, kiinnostavia juttuja ja virkistavan erilaista menoa kuin viime paivat muuten. Kiitos siis vinkeista Suskille ja Ewinalle. Vaikka olin alun perin suunnitellut matkaavani Camdenista hotellille paatinkin kayda viela yhdessa galleriassa, Tate Britainissa. William Blake ja Frances Bacon toimivat aika hyvin, ja kiittelin muutenkin itseani ideasta kavaista paikan paalla kun olin jo aiemmin "paattanyt" etta ko. kohde jaa ensi vierailulle. Kavely takaisin hotellille Thamesia pitkin pienessa sateessa oli jostain syysta aika idyllia...

Nyt nalka taas kurnii ja tiedossa siis yhteinen paivallinen isukin kanssa. Huomenna takaisin Suomeen...kieltamatta alkaa kaiken taman kulttuurin tayttaman paan sisalta pienet aanet huutaa kaipuutaan rehellisen kakka- ja pissakeskustelun pariin. Voisko joku sanoa "mun pyllyst tulee koht jotain"?

Reportterinne munuaispiiraan luvatusta maasta hiljenee, huomenna mahdollisesti reportaasin taydennykseksi viela hieman traumaattisia matkatunnelmia, mutta toistaiseksi kiitos ja hei hei!