Heikin arvostelunurkkaus

Nytpä iski innostus jorista niistä Lontoosta mukaan tarttuneista ostoksista. Jättäkööt siis lukematta, ne joita ei kiinnosta...kätevästi jaoteltuina runopojan kolmeen mieluisimpaan taidemuotoon: musiikkiin, elokuviin ja kirjallisuuteen.

Muziiq

Bloc Party : Silent Alarm

Vasta muutaman viikon mp3-soittimessa majaillut levy vaikuttaa ehkä vuoden lupaavimmalta julkaisulta tähän mennessä. Ikikiihkeä brittilehdistö jauhaa "uudesta Franz Ferdinandista", ja ehkä tyylissä on jotain samaa...Jotenkin tuntuu vaan, että Bloc Party on vapautuneempi, määrätietoisempi ja ilmavampi. Jos noissa adjektiiveissa nyt mitään järkeä on. Musiikin kuvailu tuppaa olemaan aika turhauttavaa.

Arcade Fire : Funeral

Jotkut ehkä pitäisivät jousisovituksin ja massiivisten sovitusten koristamaa levyä aivan liian mahtipontisena, mutta jotenkin Isoista asioista kirjoitetut dramaattiset biisit vaan iskevät. Tietenkin sama juttu kuin usein tämänmoisissa draamalevyissä, eli toimii harvemmin mutta sitäkin paremmin. Tuntunut saaneen älyttömän hyviä arvosteluja...vaikka enhän minä levyjä sen takia diggaile, enhän? Miinusta paskoista pahvikansista, jotka menevät rikki jos levyä koittaa kaivaa sisältä.

Afghan Whigs : Black Love & 1965

90-luvun parhaita levyjä rehellisen rokin ja paheellisten elämäntapojen lähettiläiltä. Aikoinaan kirjastosta hazardilla bongattu jälkimmäinen levy on ihan älyttömän hyvä. Rock on ja silleen...

Mukaan tarttui myös Optimon kahden levyn mittainen dj-miksaus, jonka olen kuunnellut vasta pari kertaa...ehkä tää oli nyt niitä kuuluisia impulsseja.

Leffat

DVD:itä tuli mukaan suhteessa aika vähän, koska niillä on usein paha tapa jäädä hyllyyn pölyttymään. Von Trierin Europa ja Jim Jarmuschin Night on Earth tulivat valituiksi, lähinnä siksi, että niitä on vaikeampi saada Suomesta. Kumpaakaan en ole vielä katsastanut eli mitäs niistä sanomaankaan. Vaikuttavat aika taiteellisilta, mutta ainakin Jarmusch on aina mainio ja Von Trierkin usein omalla kierolla tavallaan hyvä. Jarmuchista voisi joskus tulevaisuudessa tilittää lisääkin, ehdottomia lempiohjaajia...

Kirjoja, kirjoja

Kirjoja tarttui matkalaukkuun eniten...mitkä lienevätkään syyt. Kulttuuria metsästämässä? Hunter S. Thompsonin rääppiäisiksi klassikko Fear and loathing in Las Vegas sekä omaelämäkerrallinen Kingdom of Fear. Ensiksi mainittu on aivan älyttömän hyvä sekoilukuvaus, jota lukiessa alkaa vaarallisesti tulla himo alkoholia kohtaan. Ei ehkä niinkään niitä laittomia aineita, joista on kyllä myös määrättömästi kuvauksia, mutta kuka tietää...

Anthony Burgessin Clockwork Orange ja J.G. Ballardin Crash jakavat paljolti saman aihepiirin, eli tulevaisuus on ahdistava ja tuottaa hyvin kieroutuneita ihmisiä. Toiset harrastavat 15-vuotiaana joukkoraiskauksia ja toiset kiihottuvat autokolareista. Setä lukee terveitä kirjoja...mut hei...ne on, ööh...klassikoita...siis.

Tietenkin tulee pysyä perillä myös ajankohtaisista asioista, siis hesarin artikkelista alunperin bongattu A Century of War tulee luultavasti (kunhan pääsisi siihen käsiksi) tarjoamaan tietoa viimeiset sata vuotta maailma yllättävänkin paljon dominoineesta asiasta eli siitä kivasta mustasta nesteestä, mitä ne yhet pumppaa sielt aavikolta.

Viimein sain myös kaksi uutta lisäystä kasvavaan sarjakuvakokoelmaan. Tämä on varmaan kovinkin kummallinen aihe (Ryhänen taitaa ainakin olla selvillä, muista en mene takuuseen). Mutta tosiaan, nämä ns. graafiset romaanit (nimikkeen käyttöä kuvastaa halua vetää rajauksia "oikean" kirjallisuuden ja "tusinasarjakuvien" välille? No, genrejen maailmassahan tässä eletään) ovat viime vuosina nousseet älyttömän korkeatasoisiksi ja tällä hetkellä muutama (kovia tekijöitä löytyy ehkä n. 6-7) tyyppi on yltänyt joihinkin erittäin hienoihin tuloksiin lajityypissä, jota on tavattu aiemmin lähestyä enemmänkin leikkimielisenä fantasiana tai sanomalehtiselailun loppukaneettina. Craig Thompsonin Blankets (500 sivua...) sekä Adrien Tominen Summer Blonde vaikuttavat kovin lupaavilta.

Tässä siis aimo kasa sedän vaahtoamista...pitäähän tällaisiakin blogimerkintöjä tehdä, näitä on luultavasti hauska lukea itsekin jo muutaman kuukauden päästä.

Elämään ei kuulu mitään kovin kummallista...tentistä tuli 2+, eli aika jees. Luin Danten Helvetin loppuun sekä Shakespearin Hamletin. Jos joku ihmettelee tätä klassikoiden lukemista niin pieni selvennys on ehkä paikallaan näin lopuksi: draaman analyysikurssia varten pitää lukea viikossa 1-2 näytelmää. Luen samalla myös tenttikirjoja yhteen (tai oikeastaan kahteen) isompaan tenttiin. Oppiaineessa on nähty hyväksi tiivistää parintuhannen vuoden kirjallisuus n. 40 näytelmään, runoon ja romaaniin, jotka siis pitää lukea (kaksi tenttiä, n. 20 ja 20 kirjaa) ja sitten vastata kysymyksiin tyyliin "jumalten merkitys Homeroksen Odysseiassa"...kehittävää? Tuleepahan nyt kuitenkin luettua noita....hyötyä, hyötyä...pakkohan siinä on olla...eikö?

Katsoin netistä imuttamani leffan Garden State. Ihan ok...lopussa elämä voitti ja aiemmin tunnevammainen päähenkilö sai naisensa. Sweet, sweet, sweet.