Kevään lamauttama runopoika herää hetkeksi horroksestaan

Blogi on jähmettynyt Turkin loman jälkitunnelmiin. Kevät taitaakin olla blogeissa pahinta jähmetyksen aikaa, kun viimeiset kouluduunit pitävän osan ajasta nenän kiinni kirjassa ja hyvät säät hoitavat loput. Nyt onkin herra aurinko hemmotellut meitä ihan olan takaa ja siinähän ei ole mitään pahaa. Huh, on melko lobotominen olo kun päivä on mennyt aika pitkälti viikko sitten saadun ylläriduunin, eli erään kirjan toimitustöiden parissa. Silmäluomien sisäpuolella vilistääkin nyt hurjan monta lausetta ja välimerkkiä, jotka ovat palaneet ihon läpi koko päivän jatkuneen ruuduntuijotuksen seurauksena. Mieli alkaa olla jo ensi viikossa, kun saa tämän homman sekä ne jo mainitut vikat kouluduunit (1 tentti ja 1 oppimispäiväkirja) tehtyä ja voi sitten ainakin hetken aikaa olla vaan.

Heitin Suskin tänään Katajanokalle aamuseitsemäksi ja yllätin itseni käymällä kotiin tultua aamulenkillä, vissiin ekan kerran elämässäni. Oli se aika kivaa kun oli sellanen raikas ja lämmin aamu eikä vielä niin paljoa ihmisiä liikkeellä. Ymmärrän kyllä, miten jotkut tykkäävät herätä ennen muita ja käydä liikkumassa ympäriinsä...On ollut vielä aika hyvä olo koko päivän. Eli ihan jees, mutta nyt kun päätän mennä huomenna uudestaan niin nukun itseni tuntien kahta sikeämmin puolelle päivin.

Tapiolan kirjasto on tällä hetkellä innokkaiden lukijoiden mekka, sillä kesän remontissa oleva onnen tyyssija lainailee kirjojaan lokakuuhun asti. Arvatkaa vaan kuka kantoi suu hymyssä kirjapinon toisensa jälkeen kotihyllyjä notkuttamaan. Tänä kesänä olisi tarkoitus pureutua sellaisiin klassikoihin, joita on jäänyt lukematta (niitähän riittää, saan varmaan ne "viimeisetkin" sitten eläkkeellä luettua). Sitten me luetaan niitä ja keräännytään vaihtamaan mielipiteitä muiden opiskelukaverien kanssa. How cool is that? Jotenkin vaan tuntuu oudolta, että vaikka opiskelee kirjallisuutta niin pitää hankkia se yleissivistys vapaa-ajan raivokkaalla lukemisella. Enemmän romaaneja kirjallisuuden kurssivaatimuksiin! Ehkä mä korjaan tämänkin vääryyden sitten kun olen nälkäpalkalla kituutteleva tutkija ko. lafkassa. Men anyway, melko mahtava, että saa taas lukea vapaammin. No niin, Grass, Flaubert, Sterne, Lehtonen, Linna, Woolf, Faulkner ynnä muut, täyttäkää pääni jumalaisella innoituksella!

Viime merkinnässä vain vihjattu Lostin kakkoskausi on dominoinut meidän perheen elämää aika runsaasti. Jenkkitahtiin (kauden vikat jaksot meneillään) päästiin melko nopeasti ja nyt onkin aina keskiviikon jälkeen kiivas odotus, milloin se uusin jakso pamahtaa koneelle. Kakkoskausi on ollut omasta mielestäni ihan yhtä koukuttava kuin ykkönen, tämä tuntuu juonenkäänteiltään ehkä vieläkin paremmalta. Yritin hankkia koukutusta myös Aliaksen vikaan kauteen, mutta ei niitä jaksoja ole oikein tullut katottua. Ehkä sitten ensi viikolla. Sarjahan on kuitenkin ehkä parasta agenttipurkkaa mitä jenkkimaa tuottaa. Ei mikään ihme, että Aliaksen (ja Lostin) isukki J.J. Abrams ohjasi myös uusimman Mission Impossiblen.

Lauantaina olisi kirjallisuudenopiskelijoiden bileet. Taas. Tuliskohan sinne tällä kertaa enemmän kuin pari vaivaista humanistia? Ilmeisesti kaikki lukutoukat tyytyy omaksumaan juhlimiskokemuksensa kirjoista eikä tuolta villistä maailmasta...