bundolo!

Huh, miten tämä päivä humahtikin ohi...En oikein tiedä missä vaiheessa sitä aikaa kului niin paljon, että kello on nytkin jo seitsemän. Vaikka vasta äsken heräsin. No siis: Raahauduin Taikkiin kuuntelemaan Reijan väitöstä, eli siis fiilistelemään niillä kesätöilläni. Ilmeisesti ajatukseni työn laadusta olivat outoja, sillä ainakin vastaväittäjältä sateli kehuja. Näköjään "tiedettä" voi tehdä kahdella tapaa saavuttaen saman lopputuloksen. Pikkutarkasti ja tutkivasti tai suhteellisen leväperäisesti ja yleistävästi. Tai sitten ei ehkä kannata kuunnella fuksia, joka luulee tietävänsä asioista jotain.
Sieltä pohjoisen perukoilta suuntasin salille, jossa pääsin korkkaamaan pari päivää sitten laaditun kuntokuurin. Tehokkaalta tuo tuntui, saas nähdä huutaako lihakset huomenna leipää vaikka niin yritin venytellä. Aikaavievää puuhaa toi salilla käynti kyllä on. Kaiken kaikkiaan meni melkein kaksi tuntia koko rupeamaan.
Alan myös vähän hajoamaan omaan luonteeseeni. Typerä stressaaja. Stressiä voi ottaa myös siitä, että on stressiä. Suosittelen! Jotain tekstiä pitäisi tahkota aiheesta x, ja tunnetusti alku on aina vaikein. Aihe, jota ajattelin saattaa vielä olla hitusen liian laaja tähän viissivuiseen, jota on tarjottu työn mittakaavaksi. Ja juuri kun vuosi sitten vannoin, etten enää tee mitään niin tyhmää kuin valitsen aivan liian ison esseenaiheen ja yritän räveltää siitä jotain kasaan. Nimim. kymmenen sivua kolmen runokokoelman yhteistematiikasta. Ehkä pitäisi vaan suoraan ryhytä kirjoittamaan isoja, paksuja kirjoja, jotka sitten siirtyvät ylähyllylle pölyttymään niin kuin hyvän kirjan kuuluu. Ei toi väitöskirjakaan näytä niin paha nakki olevan...