Koenko olevani tyhjä arpa? - epämääräistä jorinaa epämääräisistä aiheista

Blogista tuntuu tulevan nyt enemmän lukupäiväkirja kuin päivittäisten rellestysten raapustuspaikka. Juuri nyt, kun pääsykokeet eivät hellitä otteestaan, tuntuu olennaiselta marista tänne kaikenlaisista kirjoja selaillessa syntyneistä aivoituksista ja jättää "muu maailma" taka-alalle. Onkohan se vaan joku omassa pienessä päässä kehitelty illuusio, että lukiessaan noita kirjoja täytyy omaksua (tai huomaa omaksuvansa?) erilainen persoona kuin esim. mantsuriassa istuessa? Hmm...nyt kun tuollaista tuli kirjoitettua niin rupesin väkisin miettimään päästänkö tietoisesti eri puolia itsestäni pinnalle lukutilanteessa sekä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimattomia ovat identiteetin tiet...

Uuden kodin parveke on näinä alkavan kesän helleaamuina ihan kuin jokin hotelli etelässä. Lämpöä riittää ja jäinen limunaati kädessä kelpaa paistatella päivää. Aamupäivällä olin jälleen valmis heittämään romukoppaan koko kirjallisuudentutkimuksen, niin abstrakteilta ne asiat vaikuttivat kun Suski tenttasi teoriakirjan pointteja ja yritin epätoivoisesti selventää niitä sekä itselleni että ko. biksuissa olleelle naiselle. Kun huomaa pelkästään opetelleensa ulkoa epämääräisiä teorioita, joita pitäisi kokeessa osata soveltaa, syttyy väkisinkin pieniä aggression tunteia. Kun vielä omaan taidon hermostua erittäin nopeasti jos en osaa jotain...Nyt iltapäivällä teksti rupesikin taas maistumaan, mutta miksi niitä käsitteitä pitää olla niin paljon?

Motivaatio-ongelman ratkaisuna voisi olla se, että vaikka tuon pääsykokeen puiseva teoriakirja mustamaalaa kirjallisuudentutkimista, olivat kaikki viime lukukaudella ko. oppiaineessa käymäni kurssit edes jollain lailla mielenkiintoisia. Jotkut jopa todella kiinnostavia. (analyysikurssit lähinnä. Sitä on vaikea selittää, mutta kun aina välillä keksi jonkun tuoreen näkokulman johonkin kirjaan niin ainakin tässä runopojassa syttyy sellainen tunne, jota ei saa aikaan millään muulla). Eli ainakin nyt opiskeltujen kurssien perusteella voisin ilomielin jatkaa loppuun asti. Siinähän se merkitys piilee. Tutkijuus, here I come.