Lähteekö mopo käsistä?

juupajuu...Tulin käväisemään Turussa sillä meiningillä, että käyn tänään koulussa, vietän semi-tylsän koti-illan, ja lähden huomisen tentin jälkeen takaisin tapiolaan. Toisin kävi, ja syynä Sladdin mahtitarjous...olikos se nyt niin että 22-00 ajalla tuoppi on 60 senttiä. Kun kalja on niin halpaa, voi sen takia matkustaa kauempaakin =). Kysymys on vaan se, että lähteekö meininki ihan hanskasta kun tavallisen tuopin hinnalla niitä saa jo niiiin monta. Eilinen ainejärjestön hallituksen kokous oli yllättävän laaja ja asiapitoinen, ja tietysti tähän loppukeväälle sattui aika monta nakkia, joista tunnollisen rahastonhoitajan pitää huolehtia. Tai lähinnä siis ilmeni niin monta rahareikää, että pitänee vahtia etteivät hulppean ryhmämme vähäiset rahat hupene täysin. Kohta ajattelin tosin viimeinkin reipastua ja laittaa hallituksen sähköpostilistalle viestiä muuttosuunnitelmistani. Ehkä se on reilua pitää ihmiset ajan tasalla...varsinkin kun käteiskulujen ym. valvominen on vähän vaikeaa, kun ajastani kuluu 95% Tapiolassa eikä täällä länsirannikolla.

Aamupäivällä yllättävän hyvin mennyt esitelmä (tein oman osuuteni valmiiksi jo 2 viikkoa sitten ja tauko näkyi aluksi pienenä kohmeisuutena ja jännittämisenä) tuotti myös muutaman lisätuskan, eli esseetä pitäisi ryhtyä värkkäilemään tässä lähiaikoina. Ehdin jo eilen miettiä, että pitäisi oppia olemaan huolehtimatta niin paljon joka peevelin asiasta...kun tällaiselle heikkohermoiselle taiteilijasielulle asettaa tulevien viikkojen "to do" -listan (kämpän remppaus, muutto, ainejärjestön eri systeemit, essee, huominen tentti) niin vähemmästäkin nousee ahdistus pääkoppaan. Ehkä on ihan aiheellista mennä Sladdiin vähän nollailemaan tilannetta. Tenttiin ehtii hyvin lukemaan junassa ja muuttohommat sujuvat luultavasti ihan itsestään, varsinkin kun tällä kertaa mukana on aitoa innostusta syksyn masennuksen sijaan.

Tuo aamuinen esitelmä, jossa omana aiheenani oli Tsehovin Kirsikkatarhan henkilöt ja teemat(2 ihqua runotyttöä hoitivat muut osuudet), jätti kyllä paremman olon kuin pitkään aikaan. Tuntuu siltä, että oikeasti osaakin jotain, etenkin kun muutamat analyysikurssin tyypit vielä erikseen kiittelivät jorinoitani. Vaikka välillä juuri noilla analyysikursseilla tuntuu siltä, että onko se nyt niin järisyttävää, että 20 ihmistä istuu ja pohdiskelee jonkun runon/romaanin/näytelmän pointteja ja puolia (tehkää elämällänne jotain järkevää, ihmiset!), ovat ne usein myös juuri niitä kiinnostavimpia hetkiä ajoittain älyttömän kuivaksi menevässä oppiaineessamme.

Perjantaina ja alkuviikosta pääsee siis viimein remppailemaan sitä ihka omaa kotia, eli tapetit pois ja maalia tilalle. Ehkä jo ensi viikolla siis voi alkaa kantamaan kamoja sisään? Näen jo sieluni silmin itseni ja Ryhäsen jossain rappukäytävässä ähisemässä ihanan parisänkyni kanssa. hmm...siis sillai et me kannetaan sitä...

Ei tällä erää muuta...