... ja hän palaa sankarifanfaarin saattelemana

huhhei...päivän yli kuukausi hiljaiseloa teki tehtävänsä ja nyt teki oikein mieli puhaltaa uutta tuulta tänne siisteysarvonsa menettäneeseen blogimaailmaan. Pitihän tämä ulkoasu nyt myös päivittää ja tuoda vähän kevään valoa ja avaruutta talven jäljiltä synkkään blogimaisemaan. =) Synttäreistä seuranneesta ajasta ei nyt tietenkään ole mitään yksityiskohtaista kerrottavaa...viikonloppuisia sladdikäyntejä, pientä koulunkäyntiä (siis pari tuntia/viikko) ja asuntoasioita, jotka lopulta saivat juhlallisen päätöksen. Kämppä Revontulentieltä kaikkien tuntemasta talosta (pizzakuskit hätääntyvät varmasti kun osoite ei löydykään b-rapusta, jonne niitä pizzoja on tilattu vuosien saatossa muutamia) on nyt täysin oma ja sehän tuntuukin aika jänskältä. Kunhan tuo nyt vaan tyhjenee (ehkä jo lähipäivinä) niin pääsisi suunnittelemaan uutta elämää. Asunnonhankintarumbaan lähtiessä en olisi odottanut, että näin nopeasti se homma lopulta hoituukin mutta toisaalta kysehän on vaan omasta aktiivisuudesta. Voisihan sitä kesällä vielä odottaa, että se unelmien kämppä vapautuu, mutta tämän kirjoittajan tuleva tyyssija on erittäin lähellä täydellisyyttä. Hilusti kusipäinen asunnonvälittäjä jäi kaupasta päällimmäisenä mieleen. Tottakai se toinen osapuoli on se, jolta ne rahatkin tulee mutta ei sitä ostajaa nyt tarvitse kuitenkaan kohdella kuin saastaa. kele!

Hmm...ehkä olennaista ei ole se, mikä on pyörinyt päässä viime viikkoina, vaan se, mikä siellä pääkopassa kutkuttaa tällä hetkellä. Lähinnä hännän alla palaa pieni liekki, että saisi irtauduttua täydellisesti täältä kyrsälän perukoilta. Kotona loisiminen ei ole kovin kivaa kun on jo kerran sieltä pois muttanut. Pääsykoeasiatkin alkavat lähestyä, tällä hetkellä menossa ensimmäinen rundi toisesta kirjasta (romaani. Sen teoriakirjan luin jo syksyllä mutta on se niin helvettiä, että useita kertoja pitänee kerrata sitä nyt keväälläkin). Ihan ok meininkiä, menneisyyden, toiseuden ja juurettomuuden pohdintaa vahvasti kuvailevin lausein. Eli jos siihen imuun pääsee niin kiinnostavaa luettavaa, mutta jos keskittyminen ei ole kohdallaan niin hommat jää vähän niinkun ilmaan. Kokeessa kuitenkin kysymys on joku "todellisuuden konstruktiot lukemassasi romaanissa" ja älykköoppiaineen henkilökunta olettaa pyrkijältä kaikkien kuivien teorioiden ja metodien puimista ja hallitsemista. ihanasti!. Kuiva ja sekava saavat ihan uuden merkityksen kun yrittää saada selkoa niistä keinoista, joilla taiteen ja taideteosten tutkimisesta yritetään tehdä tiedettä.

Heikin arvostelunurkkaus sai vähän kommentteja tyyliin "en jaksanut lukea, eikä kiinnosta", jotka otin yllättävän vakavasti, ja jäin vähän ihmettelemään syitä tähän. VOin hyvin uskoa ettei kiinnosta. Mutta: Kuuntelenko tahallaan musiikkia, josta "kukaan ei tiedä"?. Vai onko se yritys kehittää joku oma alue, johon voi sitten sulkeutua hilusti elitistisenä ja miettiä kuinka tärkeää se on, että on "omia juttuja". Toivottavasti kukaan ei pidä sitä puhtaana elitisminä. ("mä tiedän paljon enemmän musasta, ethän sä oo ees kuullu tästä bändistä. Hittimusa on sontaa tms.")

Kuukauden hiljaiselo on selvästi tehnyt blogipersoonasta paljon kuivemman tyypin kuin se villi energiapakkaus, joka kaiholla muisteli menneitä dokauskertoja ja raportoi etkohankkeista, jotka johtavat hillittömään rypemiseen baarissa jos toisessakin.

Lauantaina sladdiin! I rest my case...