kitinää ja narinaa

Tuntuu olevan blogimaailmassa aika hiljaista, omakin raapustelu on jäänyt aika minimiin. Kaikki aika on mennyt kämppää laittaessa, rötvätessä ja lukiessa nyt jo yllättävän lähellä oleviin pääsykokeisiin. Nyt on sentään kämppä jo aika hyvässä kunnossa, hyllyt ja huonekalut koottuna ja tavarat edes joten kuten järjestyksessä.

Käväisin tänään Turussa reissulla, jonka pointtia ehdin miettiä ja kummastella koko matkan ajan. Periaatteessa menin hakemaan joitain ainejärjestön käteiskassaan kuuluvia rahoja ja kuitteja, jotka olivat levällään ties kuinka monella henkilöllä. Toisaalta, oli oppiaineen kevätjuhla (todistuksia ei kuitenkaan jaettu eikä suvivirsi kaikunut käytävillä) jonka oletin olevan pistäytymisen arvoinen. Tietenkin autolla liikkuminen aiheutti sitten sen, että olo oli pikemminkin vähän vaivaantunut sen parin tunnin ajan mitä jaksoin paikalla ihmetellä. Tyypillinen ratkaisu olisi ollut hullut kännit, sillähän niitä ystäviä löytyy. Mutta paluu häämötti mielessä, ja se osoittautuikin aika mainioksi ratkaisuksi. Ekan vuoden opiskelijoiden tyttökerho vaikutti olevan liikkeellä asenteella "emmätajuu...evvk...mä oon tosi väsyny ku oon lukenu niin paljon" eli lyhyetkin keskustelut sisälsivät todella paljon epämukavia hiljaisuuksia.

Sain myös kosketuksen sisäiseen ylisuoriutujaani (voitaneen myös kutsua sisäiseksi Velmaksi) kun huomasin saaneeni 2+ yhdestä analyysikurssista ja tunsin ensiksi lievää pettymystä. Jaksan ihmetellä vieläkin mikä ihmeen täydellisten arvosanojen perässä juoksija musta on tullut. Samalla tuntuu myös siltä, ettei motivaatiota pääsykokeisiin löydy. Kämpän laittamiseen ja siihen ajatukseen tottuminen, että tosiaan omistaa kämpän Tapiolasta on mennyt niin suuri osa ajasta, että Helsingin yliopisto tuntuu todella kaukaiselta paikalta. Sitten kyllä loppukesästä vituttaa, jos nyt menen ryssimään sen kokeen...Paineita, paineita. Mutta onneksi kirjallisuuden teoria on mukavaa ja viihdyttävää. Visaisten teoreettisten ongelmien pohtiminen on mahtavaa! Kaikki yhdessä:

"Teksti tarkoittaa Derridalla kaikkia mahdollisia viittauskohteita. Niillä ja koko todellisuudella on sama rakenne, joka pohjautuu 'erkaantumisen jälkeen'. Tuohon todellisuuteen voi viitata vain tulkinnallisessa kokemuksessa."

Kivaa ja huisin vänkää...