kiehtova kertomus kadonneista hanskoista sekä luonnon iloista

Yhtä odottelua tämäkin päivä. Päätin välttää turhan reissailun ja jäädä viettämään tämän opiskeluntäytteisen torstain viittä tyhjää tuntia keskustaan. Sinänsä kyllä v-mäistä, että noi luennot on tolla lailla aamulla ja illalla. Olisivat mieluummin yhteen putkeen. Mutta aina ei sit vissiin voi voittaa. Odottelua on mahdollisesti tiedossa vielä illalla, kun pitäisi mennä kyselemään Tavastialta sinne tiistaina jääneitä hanskoja. Halvat hanskathan ne olivat, mutta ihan älyttömän hyvät, enkä löytänyt mistään keskustan kaupoista samanlaisia tai parempia. Tavalle siis...Aukaisevat vaan ryökäleet vasta yhdeksältä, joten pitää keksiä siihenkin n. 1½ tunniksi jotain kivaa puuhaa. Tänään on näköjään keikalla Dingo. Luullaankohan mua innokkaaksi faniksi, jos olen jo yhdeksältä ovenkahvassa roikkumassa. Kauhea ajatus.

Pakko myös todeta, että tuolla ulkona on ihan älyttömän synkkää. Kyllä nyt pieni auringonvalo tekisi gutaa. Jotenkin se on henkisesti aina tärkeä juttu, että joulun jälkeen alkavat päivät hiljalleen pitenemään. Ainakin viime keväänä se valon määrä oli todella suuri yllätys...jostain syystä nämä pimeyden ja valon vaihtelut eivät tallennu muistiin lainkaan vaan tuntuvat aina tulevan ihan ylläreinä, joka syksy ja kevät. Valon määrässä on myös se nurja puoli: vaikka loppukesästä onkin aina lämpimämpää, alkaa jo elokuussa helpolla ahdistamaan kun pimiä tulee niin paljon aikaisemmin kuin kesäkuussa. Juhannus onkin sitten ehkä se juhlista parhain, tarpeeksi valoa, ja mielellään vielä kavereita ja joku messevä mökkiympäristö. Siinä jää helpolla vaput yms. kakkoseksi. Mutta mitä ensi juhannuksena? Pitäisi varmaan perustaa joku työryhmä ja anoa projektiavustusta joltain asianmukaisen rikkalta taholta. "Ettehän halua, että nuoret viettävät juhannuksensa kaupungissa?" Voidaan luovuttaa kaupunki aikuisille ihan suosiolla. Perustetaan me rehvakkaat nuoret niitä omia yhteisöjämme sinne koskemattomiin korpiin...