keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

"Here comes the fucking spider..."

Eilen olin joutilas. Makoiltiin turkulaisvieraani Peten kanssa kämpillä pitkälle iltapäivään, kunnes päätin lähteä näyttämään muukalaiselle, että mikäs paikka tämä Helsinki oikein on. Siinä sitten kierreltiin ja kaarreltiin, kirjastosta irtosi vähän puhe-esitys -materiaalia mukaan. Mitäs me puhuttiin siitä stressin ottamisesta? Illalla sitten Tavastialle. Wolf Parade oli ihan uskomattoman hyvä, ja soitti yhden parhaista keikoista ikinä. Vaikka bändi kummastuttikin yleisöä soittamalla aluksi n. 45 minuuttia kantribiisejä vähän sekoitetulla kokoonpanolla, ei tunnelma todellakaan ollut kaukana katosta kun varsinainen Wolf Parade astui lauteille. Vaikka solisti/pianisti valitteli kuumeisuuttaan oli bändi kuitenkin ihan älyttömässä vireessä. Täydellinen rokkikeikka ja täydellisiä biisejä. Bändi tuntui itsekin nauttivan, ja hehkutti Suomea moneen kertaan tavalla, joka ei tuntunut tippaakaan mielistelyltä. Bändin huvittavin hahmo oli narkkarilta näyttävä äärimmäisen laiha ja ketjussa röökiä sekä bisseä vetänyt kitaristi. Keikan loputtua joku nuori neitonen hyppäsi katsomosta lavalle, sanoi mikrofoniin "jatkot Erottajalla" ja katosi bäkkärille. Juurikin näin!

Keikkojen kannalta syksy on ollut mitä mainioin. Sigur Rosia ja susiparaatia en lähde vertailemaan sen verran erilaisia kokemuksia olivat. Toinen oli enemmänkin rauhoittumista ja tuijottelua kun toinen taas tarjosi kunnon meininkiä, liikettä ja energiaa.Molemmista jäi kuitenkin sellainen fiilis kutkuttelemaan, että nyt on todistettu jotain todella mahtavaa.

Tänään sitten pohdin aikani keikan mahtavuutta, saatoin Peten junalle ja painuin salille. "Massu pois-05" -projekti saa luvan edistyä. Kuudeksi oltiin sovittu fuksitapaaminen, jossa oli tarkoitus pohtia ensi viikolla järkättävien pikkujoulujen ohjelmaa. Tämä kun on perinteisesti ollut fuksien nakki. Vaikka paikalle saapui vain neljä tyttöstä, saatiin silti (mielestäni) yllättävän hyvin kursittua kasaan jonkunlainen spektaakkeli. Siis: jouluaiheista huumoria, joka aukeaa vain kirjallisuudenopiskelijoille ja -tutkijoille. Superfun!