tag:blogger.com,1999:blog-96076802011-04-22T03:39:55.302+03:0022-vuotiaan kirjallisuudenopiskelijan elämä (?) on yllättävän mielenkiintoista.Runopoikanoreply@blogger.comBlogger1911100tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-27328336421693523792007-10-01T14:15:00.000+03:002007-10-01T18:43:14.080+03:00Jepulis, 11 päivää Rakkautta ja Anarkiaa takana, 10 nähtyä leffaa ja ehkä jokin epätoivoinen yritys raapustaa niistä jotain tänne blogiin, että puolentoista viikon istumismaratonista jäisi jotain muutakin käteen kuin hämäriä muistikuvia.<br /><br />Control (****½)<br /><br />Onnistuin yllätyksekseni saamaan liput myös festarin odotettuun avausleffaan Joy Divisonista sekä nuorena kuolleesta laulajastaan Ian Curtisista. Sinänsä hauskaa, kun aiempina vuosina en ole edes yrittänyt päästä avausleffaan, niin nopeasti ne yleensä täyttyvät. Vaikka en mikään bändin fani olekaan, oli leffa etenkin henkilökuvana todella hieno, ymmärtävä sekä hallittu. Huumoriakin oli onneksi mukana, vaikka kyseessä on kaikkien synkistelijäbändien äiti. Vakuuttavasta ja tyylikkäästä kuvauksesta sekä ennen kaikkea erittäin hyvin tasapainotetusta 23-vuotiaan laulajan umpikuja-prosessin inhimillistämisestä (itsemurhaan ajautumista on harvoin kuvattu näin hyvin ja syyllisiä osoittelematta) lähes täydet pisteet.<br /><br />Black Book (*****)<br /><br />Paul Verhoevenin uusi sotaleffa räjäyttikin sitten potin jo tokana festaripäivänä. Todella kiinnostava ja vähän tunnettu aihe (ainakin omalta osaltani; kyseessä siis Hollannin vastarintaliike tokassa maailmansodassa), hyvät näyttelijät ja kaikkea muuta. Harvoin näkee leffaa joka on yhtä aikaa todella viihdyttävä seikkailuelokuva, musertava draama sekä uskomattoman kompleksisten moraalisten kysymysten tarkastelualusta. Sormia ei osoitella, vaikka ihmisyydestä sekä valtasuhteiden muutoksesta annetaankin melkoisen musta kuva. Leffassa on siis kaikkea kaikille, etsikäähän se käsiinne ja nauttikaa!<br /><br /><br />Joe Strummer: The Future is Unwritten (***½)<br /><br />Kohtalaisen kiinnostava dokkari The Clashin legendaarisesta nokkamiehestä saa plussaa oivaltavasta teknisestä toteutuksesta sekä monista maukkaista leikkauksista. Loppua kohti ote kuitenkin löystyi, vaikka kyseessä saattoi toki olla myös aiheen sirpaloitumunen; Strummerin uraa on ehkä helpompi tarkastella Clash-kautena kuin 1980- ja 1990-lukujen sekavan soundtrack-työn ja päättömän harhailun läpi. Kaiken kaikkiaan tasainen ja kelpo dokkari.<br /><br />The Pervert's Guide to Cinema (**½)<br /><br />Lähestyin tätä elokuvan psykoanalyyttista tulkintapätkää pelonsekaisin tuntein; ko. metodi kun ei ole mielestäni niitä vahvimpia taiteiden tutkimuksen työkaluja. Karhumaisen Slavoj Zizekin (jonka esityksen tahatonta koomisuutta lisäsivät vahva itä-eurooppalainen aksentti sekä s-vika) oudot selitykset ja teoriat olivat etenkin joissain tapauksissa (David Lynchin leffat) oivaltavia, mutta 2 ja puoli tuntia sekavahkoa huttua falloksista, paskasta ja alitajunnasta osasi myös puuduttaa. Pointseja kuitenkin siitä viihdearvosta, joka lähes 50 klassikkoleffan klipeistä syntyi.<br /><br />Reprise (***½)<br /><br />Norjalainen kirjailijalupauksiin ja armottomiin fanittajiin keskittynyt nuorisokuvaus oli tietyssä määrin raikas ja hauska, mutta lopulta kuitenkin vähän tasapaksu ja ajoittain tylsä. Etenkin kahden päähenkilön äärimmäisen vakava suhtautuminen taiteen luomiseen ja taiteilijakulttiin tarjosi monia meheviä piikkejä ("Eihän meillä voi olla tyttöystäviä, kun sitten meistä ei voi tulla riippumattomia boheemikirjailijoita"), ja huomasi, että ohjaaja oli paneutunut tarkasti siihen maailmaan, jossa indie-rockia, runoutta ja vaikeita filosofisia tekstejä kuluttavat runopojat (ja miksei -tytötkin) elävät.<br /><br />London to Brighton (**½)<br /><br />Odotin enemmänkin Guy Ritchien pläjäysten tyylistä gangsterileffaa mutta sainkin yllättävän karun ja rankan kuvauksen katuelämästä. Leffa ei silti jotenkin toiminut edes "rankkana katudraamana" vaan lässähti jonnekin ammuskelun ja elämässä tehtyjen valintojen onton pohdiskelun välimaastoon. Hankala sanoa enempää...<br /><br />Terror's Advocate (***)<br /><br />Vähintäänkin epäilyttävästä asianajaja Jacques Verges'tä tehty dokkari oli pienoinen pettymys. Terroristeja, natsirikollisia ynnä muuta yhteiskunnan kermaa puolustanut (ja avoimesti kannattanut) lakimies vaikutti leffasta kirjoitetuissa jutuissa hahmolta, josta ei voi tehdä tylsää dokumenttia ja tuloksena oli silti yli kaksi tuntia hidastempoista ja oudon päämäärätöntä haahuilua, jota olisi voinut karsia ainakin puoli tuntia pois. Aina välillä esiin nostettiin kiinnostavia aiheita, jotka kuitenkin siivottiin nopeasti maton alle. Ehkä kyseessä on se, että olin itse kiinnostunut eri vaiheista ja puolista Verges'n toiminnassa kuin ohjaaja. Ota siitä sitten selvää.<br /><br /><br />2 päivää Pariisissa (****)<br /><br />Positiivinen yllätys. Odotin enemmän vähäeleistä matkadraamaa tyyliin Richard Linklaterin "Rakkautta ennen..." -leffat, mutta Delpyn leffa olikin aidosti aivan pirun hauska kuvaus parisuhteen ongelmista sekä kulttuurisista stereotyypeistä. Loppupuolella oli kuitenkin havaittavissa pientä laahaamista; ehkä se draaman "pakollinen kriisi" oli rakenteellisesti hankalampi ujuttaa leffaan, joka kuitenkin nojasi enemmän nauruihin kuin kyyneliin? Silti: mainio leffa ja mainio yllätys.<br /><br />Sinä elävä (***½)<br /><br />Roy Anderssonin uusi leffa aiheutti pisteytyksen suhteen päänvaivaa. Teatterissa se oli monin paikoin tylsä ja puuduttava; nyt jälkeen päin mietittynä se tuntuu kokonaisuutena paljon vahvemmalta kuin osat antoivat ymmärtää. Erikoinen leffa, jossa siis omat hyvät ja huonot puolensa. Anderssonin tyyli (lakoninen dialogi ja näyttelijätyö, liikkumaton kamera) lienevät monille tuttuja takavuosien Arla-mainoksista. Uudessa leffassa meininki on samaa, joskaan vaikutus ei ole yhtä kova kuin miehen aiemmassa leffassa Toisen kerroksen lauluja. Anderssonin omaleimaisuus (ja ainakin oma kiinnostukseni) kumpuaa siitä, että vaikka leffan sävy oli pessimistinen ja ihmiskuntaan pettynyt, näkyi rivien välistä selvästi toivo muutoksesta, sekä niistä harvoista hetkistä, jolloin ihmisten välille virittyy jotain aitoa läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sävy ei siis ole yksinomaan kriittinen, joka lisää monitulkintaisuutta huomattavasti.<br /><br />Home - Sigur Ros (*****)<br /><br />Tätä on täysin mahdoton arvioida millään objektiivisilla "huippuleffan" kriteereillä. Kyseessä oli ainutlaatuinen tilaisuus, jossa bändi soitti akustisesti pari biisiä, Rexin uskomaton äänentoisto oli todella huipussaan, Islanti ei ole koskaan näyttänyt kauniimmalta, yleisö on harvoin ollut yhtä hartaasti hiljaa jne. jne. Leffassa kuvatut uniikit keikkapaikat olivat aivan mielettömiä (hylättyjä tehtaita yms.), biisit huippuja (en ollut onneksi kuunnellut levyjä aikoihin) ja kokemus muutenkin kuin olisi ollut keikalla tai suunnilleen käynyt läpi jonkin uskonnollisen hurmoksen. Lopun mekkalassa ja valojen välkkeessä pulssi hakkasi täysillä ja vaikka se musa oli aivan saatanan kovalla tuntui se silti ainoalta oikealta tavalta kokea Sigur Ros. Tämä oli jotain todella hienoa: tajunnan räjäyttävä kokemus, eli ansiokas päätös leffafestareiden kuninkaalle.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-2732833642169352379?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-44480908081834055702007-09-03T11:40:00.000+03:002007-09-03T11:49:19.510+03:00Olen jo pidempään meuhkannut vanhojen "oikeiden" Simpsonien (ts. 1990-luvun puolessa välissä alunperin esitetyt) paremmuudesta verrattuna nykyisiin, n:nnen kauden väännöksiin. Pysyn kyllä edelleen tässä kannassa, vaikka myönnän myös, että nostalgialla on tässä varmasti hyvin suuri osa. Silti vaikuttaa siltä, että sarjan yleinen huumori on jollain tavalla muuttunut "tyhmemmäksi" ja karummaksi. Tästä syystä olikin mukava yllätys, että eilen nähty Simpsons movie oli niinkin hyvä.<br /><br />Voin kuvitella, että leffan tekijäjoukko on ollut pienehkön paineen alla, sillä 80 minuutin leffa vaatii niin totaalisesti erillaisen dramatiikan kuin 20 minuutin jakso. Tässä oli kuitenkin mielestäni onnistuttu mainiosti: paljon hyviä vitsejä, sekä aidosti liikuttavia vakavampia hetkiä. Erityisen herkullisia olivat muutamat ajankohtaisiin aiheisiin viittaavat töytäisyt (Intelligent Design -kiista, NSA:n salakuuntelut, ilmastonmuutos). Ilmastonmuutos oli tietenkin hauskalla tavalla esillä koko perusjuonessa, ja tässä onnistuttiin jopa ilman yletöntä saarnaamista. Eihän siinä voi myöskään muuta kuin nauraa kun Ned Flanders näkee myrkyllisessä järvessä uineen, satasilmäiseksi muuttuneen oravan ja sanoo "Thank you lord for this intelligent design!". Tai kun Bart tutkii junassa muiden matkustajien laukkuja, laittaa rintaliivit päähänsä hiiren korviksi ja sanoo "I am the mascot of an evil company". Heh, Disney-vitsit toimivat aina...<br /><br /><br />Kaiken kaikkiaan mainio saavutus. Ei täydellinen, mutta ei se nyt ihan oikeasti olisi voinut vastata niitä odotuksia, joita jo melkein 20 vuotta sarjaa katselleilla faneilla oli. Maino leffa, menkää katsomaan ellette ole jo sitä tehnyt.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-4448090808183405570?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-7819915297292019732007-08-21T13:01:00.000+03:002007-08-21T13:12:23.867+03:00Eilen sitten murtui pitkään voimassa ollut DVD:iden ostokielto, jonka olin langettanut huomattuani miten vähän niitä oman hyllyn leffoja tuleekaan katseltua. Puolustan kuitenkin leffojen omistamista etenkin silloin kun on kyse suosikeista, tai potentiaalisesti tuohon ylvääseen joukkoon nousevista tekeleistä. Anttilan alesta tarttui siis mukaan kaksi uudehkoa leffaa, jotka molemmat on vaiettu lähestulkoon kuoliaaksi: Darren Aronofskyn The Fountain sekä Michel Gondryn Science of Sleep. Näin tuon jälkimmäisen viime vuoden Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla, jossa se vakuutti vaikka tekstien kanssa olikin jotain häikkää, eikä ahkerasti puhutusta ranskasta siis aina saanut oikein tolkkua. En edes ollut tajunnut, että pätkä olisi DVD:llä, saati sitten alessa.<br /><br />The Fountain on vielä kiinnostavampi tapaus. Unelmien sielunmessun ohjaajan uutuus, jota tehtiin eeppisissä merkeissä pitkään ja hartaasti. Ilmeisesti alunperin Brad Pittin ja Cate Blanchettin piti näytellä pääosaa. Hanke kuitenkin kariutui, mutta myöhemmin Aronofsky sai leffansa valmiiksi, eri näyttelijöillä (Hugh Jackman ja Rachel Weisz) sekä 40 miljoonaa dollaria pienemmällä budjetilla. Suomessa leffa oli levityksessä vain Cinema Mondon kautta, Kino Engeliin piilotettuna, vailla suomi-tekstejä. Ilmeisesti se on ollut kaupallinen floppi muutenkin. Eikä mikään ihme. Ei se silti huono ole, ja vaatii varmasti vielä usean katselukerran, on se nääs sen verran omalaatuinen tekele. Jos on mahdollista tehdä pienimuotoinen eepos, on Aronofsky nyt tehnyt sen. Tarina, ja etenkin rajaus, on koko ajan sama kuin maailman eeppisimmässä toimintaleffassa (ilmeisesti leffan piti alun perin olla enemmän tällainen), mutta lopulta se ei olekaan muuta kuin pieni tarina ihmisistä ja kuolemasta. Todella hämmentävää, sanon minä. Vaikka tietyt new age -elementit jättivät ainakin ensikatselulla kylmäksi, on The Fountain sen verran kaunis leffa, että saa suositukset, outoudestaan huolimatta (tai ehkä siitä johtuen?). On myös varmasti lupaava merkki, että leffa jäi kummittelemaan pääkoppaan samalla lailla kuin useat kaikkien aikojen suosikeiksi nousseet.<br /><br />Totisesti, nämä leffat on kiva omistaa. Piakkoin kokoelman pitäisi karttua Amazonista tilatulla Inland Empirella (90 minuuttia poistettuja kohtauksia!), jonka jälkeen voikin taas ryhtyä DVD-askeesiin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-781991529729201973?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-38178353355160732082007-07-29T17:53:00.000+03:002007-07-29T20:33:49.237+03:00Taas yksi pysähtynyt sunnuntai, mutta mikäs siinä. Oli kyllä kivaa eilen, kiitokset siitä kaikille paikalle ilmaantuneille katharsislaisille. Vittuilun ilmapiirikin oli taas ainejärjestöllemme ominainen; tätä mieltä on ainakin Heikki "piste" Kemppinen. No joo, saahan niille pisteille nauraa, mutta oli se miellyttävää huomata, että grillailu ja viinin lipitys onnistuu ilman, että joutuu huijaamaan dieetissä. Ja sitten mä voin joskus nauraa kaikkien muiden läskimahoille ja esitellä omaa pyykkilautavatsaani. Eikös niin?<br /><br />On jostain syystä pulpahtanut esiin parissa eri keskustelussa erinäisiä ajatuksia mahtavista leffoista, siis sellaisista joita ei ole kuin muutama (ts. top 5-leffoja). Tässä olisi selvästi esseen aihio (huomaan muutenkin ajattelevani usein juttuja nimenomaan "esseiden aihioina"; taitaa olla sivuseikka, tuleeko niitä esseitä koskaan tehtyä). Ehkä aatosta voisi laajentaa myös musaan ja kirjoihin, mutta se ei kyllä välttämättä käänny niihin suoraan. On se kuitenkin aika eri juttu katsella kuin kuunnella tai lukea. Anyway, aihio on se, että kaikista parhaimpien leffojen kohdalla ei heti osaa sanoa, että juuri nähty pätkä on parasta ikinä. Pikemminkin tuntuu siltä, että on nähnyt jotain tosi suurta, muttei tiedä mitä. Näin siis ainakin itselläni. Voi kestää helposti monta kuukautta kunnes tajuaa, että on aina välillä kelaillut jonkin leffan (kuten nyt esim. huhtikuussa nähdyn Inland Empiren) kohtauksia päässään ja löytänyt niistä aina vaan jotain uutta. Ja sitten tajuaa, kuinka harvinaista se oikeastaan on. Parhaissa leffoissa (itselläni siis ainakin Blade Runner, Lost Highway, Dead Man, Lost in Translation, Eternal Sunshine of the Spotless Mind ja ehkä tuo edellä mainittu) itse leffa on ainoastaan ensimmäinen näytös, ja se toinen, tärkeämpi, tapahtuu pikku hiljaa pään sisällä. Oleellista on myös se, että leffassa voi olla virheitäkin. Esim. Blade Runnerin tarina on tietysti aika kökkö ja aukkoinen, mutta se ei silti vaikuta siihen jälkeen, jonka se joskus jätti.<br /><br />Toinen asia on sitten se, että noita mahtileffoja ei halua pilata usealla katselukerralla. Tietysti tämä on myös sitä neuroottista varjelua, jota itse harrastan, mutta joskus on käynyt niinkin, että leffa (esim. Dead Man viime kesänä Orionissa) ei olekaan niin hyvä kuin muistin. Ja silti se pysyy listan kärkipäässä. Loppupäätelmä on siis se, että parhaat leffat ovat ainakin minulle parempia omassa päässä kuin telkkarissa tai valkokankaalla. Niissä on siis ytimensä lisäksi myös jotain keksittyä, jotain puuttuvaa ja jotain mikä ei ikinä selviä. Siis mahtavuutta.<br /><br />Tuo katselemiskertojen välttely voi olla sama asia kuin se, etten ainakaan itse haluaisi ikinä tehdä mitään esseetä (tai esim. kandityötä tai gradua) kirjasta, josta todella välitän. Hitunenkin tietynlaista analyysia voi onnistua murentamaan kaiken sen, mikä kirjassa on kiinnostavaa, ja jättää jälkeensä vain tyhjän kuoren.<br /><br />Kaikenlaista sitä liikkuu päässä näin sunnuntaisin. Ehkä palaan sohvannurkkaan Steven Hallin "Haitekstin" pariin. Vaikuttaa varsin lupaavalta opukselta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-3817835335516073208?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-25027181101283848742007-07-29T11:42:00.001+03:002007-07-29T11:42:48.786+03:00<div xmlns='http://www.w3.org/1999/xhtml'><p><object height='350' width='425'><param value='http://youtube.com/v/tcD0Mmyp3f4' name='movie'/><embed height='350' width='425' type='application/x-shockwave-flash' src='http://youtube.com/v/tcD0Mmyp3f4'/></object></p><p>Vielä toinen</p></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-2502718110128384874?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-44772323424959556522007-07-29T11:41:00.001+03:002007-07-29T11:41:42.490+03:00<div xmlns='http://www.w3.org/1999/xhtml'><p><object height='350' width='425'><param value='http://youtube.com/v/6OH34PyVLjo' name='movie'/><embed height='350' width='425' type='application/x-shockwave-flash' src='http://youtube.com/v/6OH34PyVLjo'/></object></p><p>Vähän hupia sunnuntain ratoksi. Tästä oli muistaakseni puhe eilen...</p></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-4477232342495955652?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-57661148244381790852007-07-26T10:12:00.000+03:002007-07-26T10:20:44.670+03:00Treffasin pitkästä aikaa vanhaa kunnon Ryhästä, ja mentiinkin sitten katsastamaan Death Proof aiemmin harkitsemamme Inland Empiren sijasta. Ja olihan se ihan helvetin hyvä. Olin alkuun vähän skeptinen siitä, voiko Tarantino ovelasti väistää kaiken leffaan kohdistuvan kritiikin vetoamalla sen tarkoitukseen: "sehän on 'paskaleffa', eihän sen edes kuulu olla hyvä missään perinteisessä mielessä". Ehkä tämä oli vähän tyhmä käsitys, mutta näin kuitenkin ajattelin. Totuus (absoluuttinen ja ehdoton) on kuitenkin se, ettei Death Proof ole millään lailla välityö tai hengähdystauko, vaan jälleen kerran aivan pirun viihdyttävä ja todella tyylikäs kaksituntinen niille, joille T:n tyyli uppoaa. Leffan naisstarat saattavat häpeään käsitteen "Girl Power" ja musat ovat ehkä parasta ikinä. Hankkikaa se soundtrack! Onhan se tietenkin ironista, että leffaan, joka on kunnianosoitus 1970-luvulla kengännauhabudjeteilla tehdyille törkypätkille, on varmasti satsattu aivan pirusti rahaa, jotta kaikki "tehosteet" (filmikelan pätkimiset, värien häviämiset ym.) on saatu autenttisen näköiseksi. Mutta mikäpä siinä, kun tulos on näin hyvä. Ehkä myöhemmin lisää; jotain voisi rykiä myös em. Inland Empiresta, joka vaikuttaa olleen tosiaan pirullisen kova kokemus, nyt kun sitä miettii 3 kk katsomisen jälkeen. Niin ne kuningasleffat vaan hautautuvat johonkin pään sisään ja jatkavat siellä metelöintiään...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-5766114824438179085?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-62495860282649832022007-07-15T20:31:00.000+03:002007-07-15T20:39:46.828+03:00huhhuh...takaisin kotona viikon mittaisen purjehduksen jälkeen, ja voi että kun on kova reissukrapula. Saatiin siis junailtua mut mukaan Suskin partiopurjehdukselle Turusta Espooseen ja oli kyllä aivan mahtava reissu. Reitillä Turku-Nauvo-Jurmo-Björkö-Kasnäs-Hanko-Skedö-Inkoo-Lähteelä-Espoo ehti nähdä mielettömän erilaisia paikkoja ja saatiinpahan kokea myös koko purjehdussäiden skaala. Onneksemme säät kuitenkin pysyivät pitkälti siellä auringossa, eikä sadetta tullut kunnolla kuin lähtöpäivänä. Silmät aukesi ihan totaalisesti siihen miten upeeta ja rentouttavaa purjehtiminen voi olla, ja tuntui tosiaan palkitsevalta oppia kaikenlaisia uusia juttuja solmuista purjeiden nostamiseen. Rentouttavaa se oli siinä mielessä, että oli jotenkin aivan totaalisesti irti arjesta; paljon enemmän kuin millään mökkireissulla. On se vähän eri juttu "stressailla" sitä, pitääkö sitä isopurjeen köyttä nyt kiristää kuin huokailla tekemättömien töiden perään. Siis: iso hurraa purjehdukselle, tuolle elämäntavoista jaloimmalle! Kiitokset Suskille upeasta mahdollisuuden tarjoamisesta sekä muillekin matkakumppaneille, erityisesti superosaavalle kipparillemme Henulle. Voi voi, kun voisikin lähteä heti uudestaan...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-6249586028264983202?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-81206177150081881712007-07-04T16:28:00.000+03:002007-07-04T16:37:17.222+03:00...ja blogi nousee jälleen kerran tuhkasta. Voi sinä uljas feenix-lintu, kuinka monta kertaa teetkään ikuiselta vaikuttavan paluusi, joka loppuukin sitten sen yhden postauksen jälkeen. Ei vaiskaan, vaikka tuntuukin kyllä, että viimeiset postaukset ovat kaikki alkaneet vuodatuksella: "pitäisi tätäkin yrittää kirjoittaa". No nytpähän sitten kirjoitan, sillä blogit ovat tuntuneet osuneen tiukasti ajanhermoon nimeltä mainitsemattomien katharsislaisten keskuudessa. Tiedätte, keitä olette, senkin humanistit.<br /><br />Nythän on kesä, eli kaikki on aika kivasti ja elämä muutenkin fantsuu (oltiin viime lauantaina DTM:ssä, eli olen nyt virallisesti yksi sateenkaari-ihmisistä). Suski on Barcelonassa eikä mulle luvattuja käännöstöitä olekaan vielä ilmaantunut, eli päivät kuluvat kuntoillessa ja katsellessa digiboxille kertyneiltä rainoja. Pitääkö joka ikinen edes hilkun verran kiinnostavalta vaikuttava leffa tai dokumentti AINA nauhoittaa, pitääkö?! Vastaushan kuuluu: pitää. Ja ne pitää myös katsoa. Tosta kuntoilusta pitää muuten mainostaa, että pyöräily on ihan mahtava keksintö. Glooriaa tuolle mainiolle matkakumppanille! Viime päivinä on sattunut näkemään myös pari tosi hyvää leffaa. Mysterious Skin sekä The Prestige vakuuttivat. Tuo ensiksi mainittu aiheutti tosin vähän hämmennystä, sillä siinä Kolmas kivi auringosta -sarjan viaton teinipoika näyttelee vanhempia miehiä rassailevaa teinihuoraa. Eli näin. Kesän jatkoja!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-8120617715008188171?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1167928322557888122007-01-04T18:25:00.000+02:002007-01-04T18:32:02.943+02:00Ei parempaa tapaa täyttää blogia kuin jälleen yksi meemi...eikä tässä sitten muuta.<br /><br />Ihminen katsoo eläessään monia elokuvia, jos olet katsonut näistä yli 70, SINULLA EI OLE ELÄMÄÄ!!!<br /><br />() Sinussa on se jokin<br /> () Harry Potter: Viisasten kivi<br /> () Harry Potter: Salaisuuksien kammio<br /> () Harry Potter: Azkabanin vanki<br /> () Harry Potter: Liekehtivä pikari<br /> (1) Mr. and Mrs. Smith<br /> (2) The Mexican<br /> () Nemoa etsimässä<br /> (3) Aladdin<br /> () 101 Dalmatialaista<br /> (4) Leijonakuningas<br /> (5) Ocean's eleven<br /> (6) Ocean's twelwe<br /> ( 7) Spy Game<br /> (8) Fight Club<br /> ( ) Meet Joe Black<br /> (9) Seven<br /> () Thelma & Louise<br /> ( ) Grease<br /> (10)Seitsemän vuotta Tiibetissä<br /> (11) Pirates of the Caribbean<br /> () Troija<br /> ( ) Starsky and Hutch<br /> (12 ) Saw<br /> (13) Moulin Rouge<br /> (14) Scream<br /> () Scream 2<br /> () Scream 3<br /> (15) Scary Movie<br /> (16) Scary Movie 2<br /> (17) Scary Movie 3<br /> (18) The Grinch<br /> (19) American Pie<br /> (20) American Pie 2<br /> () American Wedding<br /> ( I, Robot<br /> (21) Teksasin moottorisahamurhaaja (alkuperäinen)<br /> () Teksasin moottorisahamurhaaja (uudempi)<br /> (22) Men in Black<br /> (23) Men in Black 2<br /> ( 24) The Village<br /> ( ) Along Came Polly<br /> (25) Forrest Gump<br /> ( ) Deep Impact<br /> ( ) The Terminal<br /> ( 26) Halloween<br /> ( 27) The Ring<br /> () The Ring 2<br /> (28 ) Space Jam<br /> () Chigaco<br /> () Riku Rikas<br /> () The Day After Tomorrow<br /> ( ) I am Sam<br /> (29) Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit<br /> (30) Taru Sormusten Herrasta: Kaksi tornia<br /> (31) Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu<br /> () Ten Things I Hate About You<br /> ( ) Just Married<br /> () Painajainen Elm Streetillä<br /> (32) Titanic<br /> (33 ) Romeo &amp; Julia<br /> (34) Tiedän mitä teit viime kesänä<br /> (35) Independence Day<br /> () Bad Boys<br /> ( ) Bad Boys 2<br /> ( ) ET<br /> (36) Yksin kotona<br /> (37) Yksin kotona 2<br /> () Yksin kotona 3<br /> ( 38) Mio poikani Mio<br /> () Katto Kassinen<br /> ( ) How to Lose a Guy in 10 Days<br /> ( ) Calendar Girls<br /> (39) Catch Me If You Can<br /> ( 40) Spider-Man<br /> ( ) Spider-Man 2<br /> ( 41) The Fifth Element<br />(42) Air Force One<br /> (43) Sound of Music<br /> ( 44) Terminaattori<br /> ( 45) Terminaattori 2<br /> ( 46) Vanilla Sky<br /> ( 47) Addams Family<br /> (48) Ace Ventura<br /> (49 ) Valehtelija, valehtelija<br /> ( ) Hevoskuiskaaja<br /> ( ) 8 mile<br /> ( 50) Die Hard<br /> ( ) Eurotrip<br /> (51 ) Deep Blue Sea<br /> ( 52)Casper<br /> ( ) Alexander<br /> () Save the Last Dance<br /> ( 53) Pretty Woman<br /> (54) Melkein julkkis<br /> () Uneton Seattlessa<br /> ( ) Top Gun<br /> (55) Sairaan kaunis maailma<br /> (56 ) Cast Away<br /> ( ) Wicker Park<br /> ()Kuka sanoo tahdon?<br /> () Vuosi nuoruudestani<br /> (57) Shrek<br /> ()Shrek 2<br /> ( ) Viimeinen Samurai<br /> () Kimpassa<br /> (58) Fucking Åmål<br /> (59) Saksikäsi Edward<br /> ( 60) Vihreä maili<br /> (61) Amelie<br /> ( 62) The Truman Show<br /> () School of Rock<br /> ( 63) Big Fish<br /> ( 64)Pelastakaa sotamies Ryan<br /> (65) Austin Powers<br /> (66) Austin Powers: Agentti joka tuuppasi minua<br /> (67) Austin Powers: Kultamuna<br /> ( ) Pelikaanimies<br /> (68) Blues Brothers<br /> () Blues Brothers 2000<br /> (69) Aristokatit<br /> () Piano<br /> ( 70)American Beauty<br /> () Pahat Pojat<br /> (71) Pitkä kuuma kesä<br /> () Honey<br /> (72) Notting Hill<br /> (73)Kummelin kultakuume<br /> ( 74) Morsian karkuteillä<br /> ( )Karhuveljeni Koda<br /> ( ) Herrasmiesliiga<br /> ( ) Pieni suklaapuoti<br /> (75) Kauna<br /> ( )Helmiä ja sikoja<br /> (76) Erin Brochowich<br /> () Ihmeperhe<br /> (77) Kellopeliappelsiini<br /> ( )King Arthur<br /> ( ) Koirankynnen leikkaaja<br /> () Heinähattu ja Vilttitossu<br /> (78) Dancer in the Dark<br /> () Lapsia ja aikuisia<br /> (79) Unbreakable<br /> ( ) Jali ja suklaatehdas<br /> () Boys don't cry<br /> ( ) Syksy New Yorkissa<br /> (80) Kuutamolla<br /> ( ) Kaverini mahtava Joe<br /> (81) Olimme sotilaita<br /> (82) Häjyt<br /> ( ) Pikku naisia<br /> ( )Kukkia ja sidontaa<br /><br />Joopa joo...milläköhän ihmeen periaatteella noi leffat oli valittu?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-116792832255788812?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1166814646570515192006-12-22T21:01:00.000+02:002006-12-23T15:32:29.883+02:00Tämähän on taas se aika vuodesta, kun kaikki media suoltaa erilaisia "vuoden paras" -listoja, ja miksei myös syksyn mittaan lähes kuiskaukseksi vaiennut Runopojan blogi littyisi tähän vallattomaan taidetuotosten arviointirumbaan? Ongelmana vaan on, että toisin kuin lehtien musiikki-, elokuva- tai kirjallisuustoimittajat, huomaan nyt, etten ole kuitenkaan nähnyt tänä vuonna niin kovin montaa uutta leffaa, kuunnellut levyä tai tavaillut kirjaa.Joten joitain myönnytyksiä on tehtävä:<br /><br />Paras kotimainen levy: Magenta Skycode - IIIII<br />Harvinaisen tyylikästä kotimaista musaa, joka lisäksi ammentaa mm. brittibändeille nykyään pyhästä post-punkista kuulostamatta miltään muulta kuin omalta itseltään. Kiinnostava kuuntelukokemys myös jonkinlaisena "varjo-PMMP:nä": mainion tyttöduon mahtavat melodiat tällä kertaa täysin erilaisella kuorrutuksella. Lätyltä löytyvä People on vuoden biisi ja Jori Sjöroos täysi omistaja.<br /><br />Paras ulkomainen levy: Girl Talk - Night Ripper<br />Fetisistisesti seuraamani Pitchfork Media -musasaitti toi tämän tietoisuuteeni, ja hyvä niin. Tekee tavallaan saman kuin DJ Shadow vuosia sitten (siis täysin sample-pohjaisen levyn) mutta ihan eri kantilta. Nenä osoittaa tällä kertaa enemmän maailman oudoimpien bileiden kuin yksinäisen tunnelmoinnin suuntaan ja kaikkien radionkuuntelijoiden tuntemia melodioita on naitettu keskenään täysin härskisti. Yllättävää, miten hyvin esim. Elton Johnin Tiny Dancer sekä Notorious B.I.G:n Juicy toimivat auvoisessa yhteiselossa. Toimii.<br /><br />Paras vanhempi levy: The Strokes - Room on Fire<br />Olen muutenkin löytänyt Strokesin vasta myöhemmin, ja tämän toisen levyn bongasin vasta tänä vuonna. Ilo oli siis suuri, kun tajusin, että eihän tässä huonoja biisejä olekaan vaan juuri oikea yhdistelmä räkärokkia ja täydellisiä melodioita. Ehkä ensi vuonna ehdin sitten sen kolmannen levyn pariin...<br /><br />Paras leffa: Brokeback Mountain<br />Taitaa olla virallisesti viime vuoden leffa, mutta kun se tuli vuodenvaihteessa niin hyväksyttäneen. Ajattelin aluksi, että kaikki se hässäkkä leffan ympärillä johtuu vaan siitä, että kyseessä on oikeastaan ensimmäinen "mainstream-homoelokuva". Sitten kun näin sen, mieli muuttui melkoisesti ja pari kyyneltäkin tirahti. Kunniamaininta myös Science of Sleepille. Ja tosiaan: Inland Empirea odotellessa...<br /><br />Paras kirja:<br />Häpeäkseni huomasin, etten ole tainnut lukea yhtäkään tänä vuonna tullutta opusta. Eli pakko valita vanhemmista niteistä, joista ylistettäköön seuraavia: Gogolin Kuolleet sielut, Faulknerin Kun tein kuolemaa ja Austerin Kuun maisemissa sekä In the country of last things. Silkkaa hienoutta kaikki tyynni.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-116681464657051519?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1162976570657791342006-11-08T10:46:00.000+02:002006-11-08T11:04:00.580+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/1379/707/1600/bill%20bryson.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/1379/707/320/bill%20bryson.jpg" alt="" border="0" /></a><br />On taas tullut asioitua jos jonkinmoisen raksatyypin kanssa...paraikaa oven takana parkettimies repii keittiön viimeisetkin parketit pois ja laittaa tilalle jotain, joka toivottavasti vastaisi sävyltään edes jonkin verran sitä vanhaa tuttua. Kuivauslaitteet sentään lähtivät maanantaina, n. 3 kk:n jälkeen. Hassua, miten oli jo oppinut kävelemään keittiössä niitä kaiken maailman masiinoita väistellen, niin että nyt jalka meinaa koukistella outoihin väistöliikkeisiin vaikka koneet ovat ikävä muisto vainen. Sitten vielä nuo äsken ulos vedetyt kodinkoneet takas paikalleen, letkut kiinni (kyllä, tällä kertaa putkimiehen toimesta) ja sillä lailla...Toki optimistisin arvio kyökin valmistumisesta (ja niistä luvatuista megabileistä) osuu johonkin joulun tienoille, sen verran laittoa siinä vielä on...<br /><br />Tuo kuvassa näkyvä opus (siis Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta) on ollut eräs tähän apaattiseen marraskuun viikkoon piristystä tuonut juttu. Ihan mainiolla, humoristisella mutta asiallisella otteella kirjoitettu yleistajuinen opas "kaiken historiasta". Ainakin lähes kaiken. Tähän mennessä luetussa on sivuttu jo vaikka mitä fysiikasta geologiaan, ja yllättäen olen jopa ymmärtänyt jotain. Ehkä parasta kirjassa on silti niiden lukuisien, tunnettujen ja vähemmän tunnettujen, tiedemiesten kuvaus sekä näihin liittyvät maukkaat anekdootit. Joukosta löytyy nimittäin todella ihmeellisiä tapauksia. Kuten Carl Scheele, joka kuoli pakkomielteeseensä maistaa jokaista tuotosta (ja myrkkyä), jonka kehitti. Mm. kalsiumin ja magnesiumin löytänyt Humphry Davy kuoli ilokaasu-addiktioon ja Hennig Brand yritti valmistaa alkemian avulla pissasta kultaa mutta keksikin fosforin. Fascinating, eikö totta? Jaksollisen järjestelmän kehittäneen Mendelejevin äiti liftasi pikku-Dimitrin kanssa Siperian perukoilta Moskovaan - n. 6000 kilometriä - saadakseen pojun kunnolliseen kouluun. Ja Isaac Newton työnteli huvikseen neuloja silmämunansa taakse, ihan vaan koska halusi tietää mitä sitten tapahtuu. Yksi lemppari oli myös stoori tetraetyylilyijyä (juuri sitä) valmistaneen tehtaan johtajasta, joka ihmetteli kovasti uutista, jonka mukaan lyijylle altistuneet työntekijät alkoivat yksi toisensa jälkeen seota. Pomon kommentti on mainio "These men probably went insane because they worked too hard". Mukana siis silti myös tiukkaa faktaa eli tälle opukselle menee jo nyt Runopojan "suosittelen lämpimästi" -leima.<br /><br />Jaksan olla ihan lapsellisen innostunut tuosta Last.fm -saitista, ja siitä, että sain datailtua tuon soittolistan tähän blogiin asti. Tämähän on nyt taas sitä "katsokaa kuinka hyvää musaa MINÄ kuuntelen"...tai sitten ei. No, itse katselisin ihan mielellään soittolistoja myös muiden blogeista, ja tämä riittäköön perusteluksi. Toi ei vaan aina helposti näytä mitään, jos ei ole hetkiseen mitään kuunnellut, mutta väliäkö tuolla. Onpahan taas yksi mielialamittari lisää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-116297657065779134?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1162479318920400892006-11-02T16:40:00.000+02:002006-11-02T16:55:19.353+02:00No niin. Pienoisen hengähdyksen jälkeen, spagettiveden kiehumista odotellessa. Aiheita, joista voisi kirjoittaa raivokkaan tuhansien merkkien vuodatuksen juuri nyt:<br /><br />- siitä, miten tähän ollaan tultu (plääh)<br />- siitä, miten tutulta kuivauslaitteiden hurina kuulostaa (nähty/kuultu)<br />- siitä, miten se, että joutuu miettimään mennäkö huomenna salille kuntoilemaan, johtaa lähes satavarmasti rötväämiseen<br />- siitä, miten edellisestä kohdasta huolimatta urheilusta tulee ihan totta paljon parempi olo (*klisee*)<br />- siitä, miten 7 eri tv-sarjan pakkomielteinen seuraaminen ei tee hyvää neuroottiselle kompletistille (joko ei yhtään tai kokonaan - näin se menee)<br />- siitä, miten hyvä sarja Mullan alla on<br />- siitä, miten juuri rupesi tuntumaan siltä, että voisi jälleen palata P. Saarikosken tuotannon pariin, kaksi vuotta kestäneen ähkyn jälkeen (myöhäisteinivuosien suosikki palaa näyttämölle, palaako teiniys?)<br />- siitä, miten epäilyttävältä kolmivuotinen pesti yliopistobyrokratian hammasrautana tuntuu (mahd. jäsenyys laitosjohtoryhmässä)<br />- siitä, miten vapautuneelta tanssiminen ja ördäys tuntui naamion ja puvun - siis kuoleman kaavun - suojista (halloween-naamiaistet, rai rai!)<br />- siitä, miten ikinä ei ole tarpeeksi aikaa lukea (vali, vali)<br />- siitä, miten sitä aikaa voisi muutenkin olla enemmän<br />- siitä, miten alkaa tuntua siltä, että kieltenoppimiskykyni ei olekaan aivan torso, vaikka ruotsi onkin ollut aina tahkoamista (venäjän opiskelu rullaa ja on ainakin juuri nyt mielekästä)<br />- siitä, miten olen vieläkin intoa täynnä taannoisen KY-adoptoinnin jäljiltä (haalarit päällä silliksellä, eli hurmoshenkinen agentti vihollisen päämajassa, tehtävänsä unohtaneena ja propagandan käännyttämänä)<br />- siitä, miten fiiliksissä odottelen PMMP:n uutta levyä (tuo bändi on kyllä Suomen musiikkiskenen pelastus ja piristys)<br />- siitä, miten mehuissa olen myös David Lynchin tulevasta kolmituntisesta leffasta (voi sitä muka-tekotaiteen määrää)<br /><br />...ja aika monesta muusta asiasta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-116247931892040089?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1151911418176985962006-07-03T09:58:00.000+03:002006-07-03T10:23:38.193+03:00Vanha kunnon aloitus: eipähän ole taas tullut kirjoiteltua. Suski lähti eilen parin viikon purjehdukselle, eli leskenä ollaan nyt jokunen tovi. Ei kovin kiva juttu, mutta yritetään pärjäillä. No, voihan tässä viettää laatuaikaa keittiöremppaa tekevien Suskin porukoiden kanssa. Bränikästä kyökistä tulee kyllä hirmu kiva.<br /><br />Eihän tässä sitten taaskaan mitään kummempia, futiksen mm-skabat jatkuu onneksi vielä tän viikon, samoin Wimbledon. Futiksessa Ranska on kesken kisojen onnistunut valloittamaan runopojan sydämen. Zidane presidentiksi! Unelmissa ehkä finaali, jossa ranskalaiset nöyryyttävät Oscareista unelmoivia italiaanoja.<br /><br />Jarmusch-sarjassa on enää kaksi vikaa leffaa näkemättä, eli proggis on ollut ihan täysi suksee. Leffojen tietyssä mielessä samantapainen aihepiiri ja muotokieli on kylläkin aiheuttanut sen, ettei niitä mielipiteitä hirveesti tule muutettua tai muokattua kun on paria leffaa pohtinut. Ehkei se kuitenkaan ole maailmanloppu. Noh, kertauksenomaisesti: ensi kertaa nähty Mystery Train oli ihan OK, ehkä screwball-komedia -tyyppiset jaksot eivät istuneet kovin hyvin yhteen alun turistikuvausten kanssa. Night on Earth oli hauska, ja jostain syystä naurutkin irtosivat paremmin kun lähes täysi teatteri hekotteli mukana. Dead Man on edelleen suuri suosikki, vaikka onkin sen verran raskas tekele, että on ehkä parempi puhua todella vaikuttavasta kuin todella hyvästä leffasta. Ei nuita niin usein halua nähdä, kun jo yksi kerta porautuu niin väkevästi tajunnan perukoille. Ghost Dog oli ihan mainio, nousee Down by Law'n ja Dead Manin rinnalle todellisena suosikkina. Mahtavaa huumoria yhdistettynä David Lynch -tyyliseen häröilyyn sekä Tarantino-väkivaltaan (Ryhänen: tykkäisit varmasti!). Jopa ne räbämusat toimivat ihan kybällä. Eilen sitten vähän oudompi valinta, Jarmuschin tekemä Neil Young -kiertuedokkari Year of the Horse. Youngin musiikille vihkiytymättömälle tuollainen pätkä ei voi tietenkään kauheasti antaa, mutta olisi se kyllä voinut olla paljon huonompikin. Ihan siistiä soitantaa ja lakonista läpänheittoa. Jarmuschin tuotannon avainsanoiksi ovat aika selkeästi muodostuneet: kommunikaatiovaikeudet, ympäristöön kuulumattomuus, eurooppalainen kulttuuri vs. jenkkiläinen ränsistyminen (ja kulttuuri-imperialismi) sekä äärimmäinen individualismi. Älkää kysykö mitä se kaikki tarkoittaa, kunhan nyt on joku raapustus mihin turvautua heikkona hetkenä.<br /><br />Paljon parjattu lukupiirikin sai lähtölaukauksensa, ja oli kyllä ihan givaa. Sanokaa mitä sanotte, klassikoiden (ja muiden kirjojen) lukeminen sekä niistä tuopin ääressä keskusteleminen on ihan mainio tapa viettää aikaa, etenkin kesällä. Sitä paitsi, jää niistä kirjoistakin sitten enemmän käteen. Gogolin Kuolleet sielut oli ihan mainio, jälleen osoitus siitä miten vähän vanhemmatkin kirjat voi olla hauskoja, viihdyttäviä sekä ajatuksia herättäviä (eikä tämäkään ole kuin 1840-luvulta). Tällä hetkellä menossa Huxleyn Uljas uusi maailma. Ihan peruskirja, mutta jäänyt aiemmin lukematta. OK:lta vaikuttaa, joskin joku juttu vähän häiritsee enkä ihan keksi mikä. Ehkä tekijä on vähän liian innostunut omasta ideastaan?<br /><br />Viimeiset kaksi viikkoa menivät siis Annan lapsia hoitaessa (olin lopulta paikalla kaikkina paitsi yhtenä päivänä, Suskin apuna siis). Mikäs siinä, tulihan nyt ainakin sellainen nopea perehdytys siihen, millaista se toiminta lasten kanssa oikein on. Ehkei nyt kuitenkaan tule hankittua omia pienokaisia vielä jokuseen vuoteen...Ehkä sitä on tässä iässä vielä sen verran narsisti, ettei pystyisikään antamaan lapselle niin paljon kuin se tarvitsee, saatika sitten suhtautumaan pyyteettömästi palleroiden touhuihin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-115191141817698596?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1150730955788762862006-06-19T18:18:00.000+03:002006-06-19T18:29:15.810+03:00Provinssi jälleen takanapäin. Tämän vuoden reissun teema tuntui olevan "löydetään kaikki vähän uusia puolia itsestämme". Toisin sanoen: "me ollaan keski-ikäisiä kaikki"... Perjantaina yritettiin ottaa rauhassa, mutta mopo kuitenkin keuli ja seuraavana päivänä olikin todella miellyttävää herätä makuupussista kaikki vaatteet päältä samalla kun aurinko paistoi ihan täysillä telttaan. Lauantai menikin sitten nukkuessa, kaikilla oli vähän huono happi. Ravustamiseksi se myös meni kun nukahteli aurinkoon. Lauantai-iltana tuli sitten briljantti ajatus mennä Karon porukoiden kämppään Parkanoon yöksi. Festarialueella hengailu ja telttayö vs. suihku + sängyssä nukkuminen päättyi keski-ikä -teemalle ominaisesti jälkimmäisen riemuvoittoon ja se olikin koko viikonlopun paras päätös. Voi herran jestas, että oli kiva päästä pesemään yhden (!) festaripäivän kuonat päältä ja uinahtaa ihan oikeeseen sänkyyn. Vaikka olikin tavallaan ihan kivaa, ainakin perjantaina, niin tuli kyllä hyvin vahvasti sellainen olo, että festarit on ehkä nyt nähty. Sitä on näköjään tullut niin pirun mukavuudenhaluiseksi...No, PMMP ja The Ark oli hyviä, Egotrippi ehkä vähän nähty, samoin kuin Within Temptation. Deftones oli öykkämöykkää ja Teräsbetonikin vähän väsynyt. Muita ei sitten taidettu nähdäkään, mitä nyt Karo ja Suski näki HIM:in keikasta osan. Karon saldo oli kyllä kiitettävä. Kahden päivän lippu ja 1½ nähtyä bändiä, joista se kokonainen oli Radiopuhelimet...vai niinkö se meni? Joopa joo, mutta se torstaina Tavastialla nähty Stella oli kyllä hyvä. Ehkä edelleen Suomen sympaattisin bändi.<br /><br />Leffajutut vois ehkä nyt säästää omaksi mölinäksi, uni alkaa painaa simmuissa. Suski aloitti tänään kahden viikon pestinsä siskoni lasten hoitajana ja ajattelin nyt roikkua mukana auttelemassa ja pitämässä seuraa, kun ei ole oikeestaan mitään ohjelmaa. Mutta kello kuuden herätys on kuitenkin melko challenge, ainakin tällaiselle aamu-uni -veikolle.<br /><br />Ai niin, ja näköjään on muitakin keski-ikäisiä liikenteessä, vai miten se olikaan sen kommentin laita, että "Heikki viettää juhannuksen Provinssissa"? =)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-115073095578876286?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1150299851540218562006-06-14T18:28:00.000+03:002006-06-14T18:44:11.660+03:00Eilen alettiin leffasarjassa jo lähestyä varsinaista kliimaksia. Olin nähnyt Down by Law (1986) -pätkän kerran aiemmin mutta nyt kyllä kolisi. Meininkiä ei haitannut edes se, että jostain syystä projektori sammui n. leffan puolivälissä pariksi minuutiksi, mitä lie ongelmia...tai sitten koneenkäyttäjä oli unohtunut kahville kelanvaihdon ajaksi.<br /><br />Mutta tosiaan, tämä kolmesta oudosta vankikarkurista kertova pätkä oli aivan mahtava yhdistelmä genreviittauksia ja outoa satumaista tunnelmaa. Pääosissa jälleen kaksi Jarmuschille tyypillistä luuseria, jotka eivät pärjää elämässä ja ovat siis helposti huijattavissa - vankilaan asti. Karatakseen linnasta tyypit tarvitsevat kuitenkin Roberto Benignin esittämää italialaisturistia, jonka vähäinen kielitaito tuokin leffan synkkiin ja ankaraan sävyihin sitä outoa komiikkaa. Vaikka kielipelleilyille nauraminen on usein melko väsynyttä touhua, toimii se tässä jostain syystä ihan täysillä. Kommunikaatiovaikeudet tuntuivat muutenkin olevan tapetilla; kun joku puhuu, on hyvin luultavaa, että muut ymmärtävät asian täysin väärin. New Orleansin rapistuvat kaupunkimiljööt ja suoalueet olivat tajuttoman hienoa katseltavaa ja vankilaleffojen (sekä muidenkin vanhojen jenkkileffojen) peruspiirteiden kierrätys oli tehty mainiolla tavalla. Alleviivattu jenkkileffoihin viittailu nousi erikseen esiin, sillä yleensä Jarmuschin leffat ammentavat aika pitkälti Eurooppalaisesta perinteestä. Ehkä juuri siksi, että leffan oma tunnelma oli niin poikkeava ja unenomainen, tuntuivat italiaanon viitaukset "hei, tämähän on kuin eräästä amerikkalaisesta elokuvasta" kaksin verroin hauskoilta ja toimivilta.<br /><br />Vain harvoissa leffoissa olen nähnyt noin hyvin kehiteltävän jonkinlaista arkipäivän satua (ehkä suurimpana poikkeuksena Tim Burtonin pätkät, jotka tavallaan ovat täysin fantastisia, mutta pohjimmillaan kuitenkin maailman tavanomaisimmista asioista kertovia). Epätodellisessa tunnelmassa mikään ei tule yllätyksenä, ja tuntuukin loogiselta, että tyypit pääsevät karkuun ja yksi löytää vaimon, "ihan kuin satukirjassa". Benignin omalaatuiseen fraasikirjaansa kirjoittama epätavallinen tervehdys "It's a sad and beautiful world" on täyttä totta sekä elokuvan viitekehyksessä että missä tahansa maailmassa.<br /><br />-------------<br /><br />Kesäduuni no. 2 on nyt sitten tehty ja lähetetty eteenpäin, eli fiilis on taas kerran melko hyvä. Meiko ja hiekkakuoppa on tämän kesän osalta korkattu ja minigolfissakin saatu aika kelpo tuloksia (nehän siinä on kuitenkin tärkeimpiä, ei se hauskanpito, eikö?). Huomenna lisää Jarmuschia, Stellan keikkaa ja ylihuomenna Provinssiin. Toppis!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-115029985154021856?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1149963869057859912006-06-10T21:13:00.000+03:002006-06-10T21:30:18.770+03:00...ja pyörä jatkaa pyörimistään. Torstaina singahdin jo toista kertaa yksin leffateatterin hämärään vaklaamaan Stranger than Paradise (1984) -pätkää. Leffa löi Jarmuschin totaalisesti läpi jenkkiläisen indie-scenen lipunkantajana, eikä se sinänsä ole mikään ihme. Jarmuschin ohjaustyylissä on jotain niin eurooppalaista (tai oikeastaan ranskalaista) ettei jenkkilästä luultavasti vastaavaa löydy. Tämä juurettomuuden tummasti koominen kuvaus ei kuitenkaan iskenyt ihan kuin ne miljoona volttia joita hieman odotin. Olihan se nätti, tunnelmallinen, hauska ja älykäs. Mutta hiljaisuus- ja tapahtumattomuusvoittoisuudessaan ehkä liiankin pelkistetty ja tylsä. Vaikka pätkä, Jarmuschin leffoille tyypillisesti, jäikin kummittelemaan päähän (tietyt kuvat vaanivat edelleen jossain aivolohkojen kätköissä) ei sille voi mitään, että loppupuolella tuli vilkaistua kelloa. Jotenkin nyt tuntuu, että tätä kummaa paratiisikuvausta on helpompi arvostaa näin jälkikäteen analysoituna kuin silloin kun se oli heijastettuna valkokankaalle. Outoa.<br /><br />Hienoja juttuja kuitenkin löytyi, etenkin se tapa, jolla Jarmusch rakentaa henkilöiden suhteita hiljaisuuden kautta. Tyhjäntoimittajat viettävät aikaa keskenään juomalla toisen ränsistyneessä yksiössä kaljaa eikä kumpikaan sano sanaakaan. Tekotaidetta jonkun mielestä, minusta oivallista henkilökuvausta. Hollywood-leffassa jompi kumpi olisi varmaan lausunut heti jonkin selittävän kommentin. Huumori oli myös yllättävän isossa osassa. Hauskuus oli vielä tehokkaampaa kun miljööt olivat koko ajan niin överiksi vedetyn askeettisia, ja "vitsit" naurattavat melkeinpä enemmän näin jälkikäteen. Onhan se nyt sinänsä hauskaa, että tyypit lähtevät lomamatkalle New Yorkista Clevelandiin, pakkashelvettiin, jossa ei tapahdu mitään. Pakkasesta päädytään aurinkoiseen Floridaan, jota edustaa vain nuhjuinen motelli. Juuri siksi, että vitsit ovat tavanomaista slapstick-tyyliä ja että niitä ei erikseen alleviivata, on paljon vaikeampi vetää rajaa leffan humoristisuuden tai surumielisyyden välille. Omasta mielestään tyylikkäät tyypit ovat todella hukassa, eikä katsojaakaan paljon auteta.<br /><br />Tietyt tyylipiirteet tulivat aika voimakkaasti esille. Kohtaukset oli jaettu fade outteihin (mikäs ton feidin suomenkielinen termi onkaan? no anyway, joka kohtausta siis erotti musta ruutu) eikä kamera liikkunut juurikaan. Aika askeettista, mikäli kaipaa toimintaa, mutta Jarmuschin sommitelmat ja kohtausrakenteet ovat usein niin tyylikkäitä ja valokuvallisia, että kyllä niissä silmä lepää vaikkei kamera kaahaakaan eikä katsojan silmää pommiteta sadalla leikkauksella sekunnissa.<br /><br />Tuon voisi kyllä joskus katsoa uudestaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114996386905785991?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1149754176746428062006-06-08T11:06:00.000+03:002006-06-08T11:09:36.770+03:00Nyt kun ei jotenkin jaksa tilittää mitään tosielämäfaktaa niin kaikkien teidän harmiksi voisin täyttää tätä palstaa leffalöpinöillä. Seuraava teksti (ja tulevat) sisältää siis esseetyylistä pätemistä. Kyseessä on eri mainio Jim Jarmusch ja miehen leffat, joista katselen (mikäli jaksan) kaikki kymmenen Orionissa seuraavan kuukauden aikana. Totaalisen vapaamuotoista ajatusten ylöslaittoa tämä siis lähinnä on. Sitten kun ne sekavat aatokset on ylhäällä niin niistä voisi soveltaa vaikka jonkun lyhyenlännän ylistyslaulun jonnekin, esim. ainejärjestömme lehteen, mikäli huolitaan. Siis:<br /><br />Pitkästä aikaa Orionissa. Joku hyvä ihminen siellä arkiston päässä näköjään kuuli toiveeni (koska minähän siitä päätän) ja laati kesäiltojen ratoksi Jim Jarmusch -sarjan tuonne leffafanien pyhättöön. Jarmusch on kiinnostanut jo pidemmän aikaa, oikeastaan siitä asti kun ekaa kertaa katselin miehen Dead Man -leffaa kolme-neljä vuott sitten. Aika Kaurismäki-touhua se periaatteessa on, eikä olekaan siis ihme, että tyypit ovat vissiin myös kavereita. Näin silti tuo Ameriikan Kaurismäki viehättää Suomi-versiotaan enemmän, ja varmasti siksi, että J:n tyyli ei ole niin "perus"-meininkiä kuin Suomen leffakarttaa pitkään yksin hallinneella ketjuröökaajalla (Kaurismäen tyyli on myös muodostunut vielä enemmän standardiksi koska se on Suomen lyhyessä leffahistoriassa jotain niin taustastaan poikkeavaa). Jarmuschin leffoja olisi helppo pitää tekotaiteellisena skeidana ja taiteena taiteen vuoksi; paljon ei tapahdu, dialogi tuntuu oudolta (ja on kuitenkin realistisempaa kuin monessa perus-Hollywood rainassa, jonka ihmiset puhuvat niin kuin ei kukaan muu) ja muutenkin meno on kaikessa tavallisuudessaan poikkeavaa. Siinä se viehätys ehkä on, sillä se staattisuuden kyllästämä tunnelma on jotain ihan erityistä. Ollaan niin sanotusti perusasioiden äärellä...Kaikki Jarmuschin päähenkilöt ovat koko ajan liikkeessä, eivätkä päästä muita läpi. Mulkkuja siis, tietysti, mutta harvinaisen tyylikkäitä sellaisia. Pirulaiset. <br /><br />Ekana pätkänä tänään (tai siis eilen, jolloin tämä koko juttu on raapustettu, mutta kun blogger ei taas tykännyt musta) oppilastyönä tehty Permanent Vacation (1980). Aika hutaistua opinnäytemeininkiä, mutta ihan tunnistettavia sävyjä sieltä kuitenkin löytyi kaiken nollabudjettisuuden alta. Päähenkilö ei ilmeisesti ollut näytellyt ennen ja sen huomasi. Jotkut taideparrat ehkä fiilistelisivät näillä amatööreillä mutta minä en, sillä meininkiä haittasi aika paljon tyypin ärsyttävät maneerit ja honottava ääni. Dialogi oli myös usein aika crap ja juoni jotenkin aika kankea, vaikka juonettomuus onkin yleensä näissä leffoissa aika perussetti. Tässä se juonen puute kuitenkin häiritsi (onkohan tuossa nyt järkeä?). Tyyppi harhailee ympäri kaupunkia pari päivää, tapaa outoja tyyppejä ja poistuu maasta... Onneksi pituus oli vaan tunti ja vartti. Ei se kuitenkaan totaalikamala ollut. Todella hienoja kuvia ja tunnelmia löytyi jo tästä pätkästä. Hienoja yksityiskohtiakin oli, niin kuin alussa hidastettuna ja ihan totaalisen vieraannutettuna liikkuvat ihmismassat kontrastina tähän yksin ja selkeästi liikkuvaan ajantuhlaajapoikaan. Road movie ja siihen liittyvä episodimaisuus on genrenä selkeästi lähellä ohjaajan ajatusmaailmaa, joka on olennaisesti yksilökeskeinen. Leffa ei voi koostua valmiista kohokohdista (niin kuin ei elämäkään), koska muuten se ei voisi välittää juuri realistiselle elokuvalle omalaatuisia tunnelmia (tässä voidaan toisaalta palauttaa mieleen kiista siitä, onko elokuva seikkailun kyllästämää eskapismia, vai haluavatko ihmiset oikeasti karua realismia harvan vapaa-aikansa täytteeksi). Jarmuschille elämä ei löydy massoista eikä massakulttuurista, vaan niistä hetkistä joita kukaan ei ikinä kuvaa tai käsikirjoita.<br /><br />Teatterissa tuo tuntui vielä vähän oudolta leffalta, mutta ei tarvitse kuin katsoa nyt (ei enää, lapsukaiset) töllössä pauhaavaa Body of Evidence -hirvitystä, että tajuaa kuinka monella eri tavalla leffoja voi tehdä. Tässä rainassa dialogi on maailman huonointa ja yleisöä houkutellaan Madonnan tisseillä. Ei näin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114975417674642806?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1148725558015262112006-05-27T13:21:00.000+03:002006-05-27T13:25:58.016+03:00Tämä blogger on kyllä ajoittain ihan selkeä pirun keksintö...Nytkin tuo aiempi postaus ei tämän valloittavan systeemin mukaan mennyt kertaakaan perille, ja kun en sitten tajunnut valmista blogia katsoessani painaa reload-nappulaa niin sehän oli mennyt sinne kolme kertaa. Eipäs ole enää klooneja jaloissa pyörimässä, kiitos vaan Hennalle huomautuksesta. Yksi nopea kommentti täällä blogissa ja toinen puhelimitse...tämähän vaikuttaa melkein siltä, että useampi ihminen käy joka päivä töllistelemässä jotain pari viikkoa vanhaa jorinaa, hakkaa reloadia ja koittaa jollain telepaattisella yhteydellä kurittaa sanojen takana olevaa luomisvoiman ruumiillistumaa kertomaan jotain asioita päivittäisestä elosta, tai sitten löpisemään oudoista aiheista. Katsotaan nyt kuitenkin vielä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114872555801526211?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1148677472631332832006-05-27T00:04:00.000+03:002006-05-27T00:04:32.646+03:00Käväistiin katsomassa DaVinci-koodi muutama päivä sitten. Olin jopa vähän yllättynyt siitä, miten huono se oli. Kirja oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja silleen...Leffa oli kuitenkin tosi puuduttava eikä Tom Hanks oikein sopinut siihen rooliin, vaikka muut näyttelijät olivatkin ihan ok. Harrison Ford olisi ollut parempi, mutta se johtuu ehkä sen alkuperäisen seikkailevan professorin eli Indiana Jonesin vaikutuksesta...Jännästi se myös kävi ilmi, miten kirjan joitain juonilinjoja oli jouduttu typistämään niin, että tuloksena oli juonen ja dialoginkin tasolla raskas ja todella torso käsis. Ihan hauskaa, että ko. käsikirjoittajalla fiilisteltiin pari päivää sitten Hesarissa ja naurettiin yhdessä Suomen kansan kera sille, miten Renny Harlin oli joskus yrittänyt lähestyä tätä puolijumalaa työtarjouksen kanssa.<br /><br /> Äsken sitten toinen leffa, Good night and good luck. Todella mainio ja aika yllättäväkin pätkä, pakko myöntää. Se, että noin selkeästi 1950-luvun kommunistivainojen aiheella ja sen nykyaikaisilla, ilmiselvillä rinnastuksilla pelaava leffa pääsee Oscar-ehdokkaaksi on kyllä aika outo ja hieno juttu. Näköjään George Clooneyllakin on ajatuksia. Muodoltaan pieni, mutta sisällöltään ja etenkin käsikseltään älyttömän hyvä. Jännästi ne sitten vaan näyttivät lopussa 1950-luvulta presidentin puhetta, joka liittyi habeas corpuksen (vangin oikeus kuulla itseään vastaan esitetyt syytteet) käyttämättä jättämiseen ja sen yhteiskunnallisesti turmiollisiin seurauksiin. Niinhän ne Guantanamossa...<br /><br /> Täydennetään leffapostausta vielä fiilistelyllä...ihan tajuttoman kova leffasyksy tiedossa. Cannesissa esitetyt Babel (Amores Perrosin ja 21 Gramsin ohjaajan uusi), A Scanner Darkly sekä Southland Tales kiinnostavat paljon. Sitten on vielä Unelmien sielunmessun visionäärin Darren Aronofskyn uusi, The Fountain, ja sokerina pohjalla David Lynchin Inland Empire. Orionkin näyttää kesällä Jim Jarmusch -sarjan, jota mm. allekirjoittanut oli toivonut viime syksynä. Ihan hyvältä näyttää, sanon ma.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114867747263133283?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1147364094301462822006-05-11T18:59:00.000+03:002006-05-11T19:20:12.773+03:00Blogi on jähmettynyt Turkin loman jälkitunnelmiin. Kevät taitaakin olla blogeissa pahinta jähmetyksen aikaa, kun viimeiset kouluduunit pitävän osan ajasta nenän kiinni kirjassa ja hyvät säät hoitavat loput. Nyt onkin herra aurinko hemmotellut meitä ihan olan takaa ja siinähän ei ole mitään pahaa. Huh, on melko lobotominen olo kun päivä on mennyt aika pitkälti viikko sitten saadun ylläriduunin, eli erään kirjan toimitustöiden parissa. Silmäluomien sisäpuolella vilistääkin nyt hurjan monta lausetta ja välimerkkiä, jotka ovat palaneet ihon läpi koko päivän jatkuneen ruuduntuijotuksen seurauksena. Mieli alkaa olla jo ensi viikossa, kun saa tämän homman sekä ne jo mainitut vikat kouluduunit (1 tentti ja 1 oppimispäiväkirja) tehtyä ja voi sitten ainakin hetken aikaa olla vaan.<br /><br />Heitin Suskin tänään Katajanokalle aamuseitsemäksi ja yllätin itseni käymällä kotiin tultua aamulenkillä, vissiin ekan kerran elämässäni. Oli se aika kivaa kun oli sellanen raikas ja lämmin aamu eikä vielä niin paljoa ihmisiä liikkeellä. Ymmärrän kyllä, miten jotkut tykkäävät herätä ennen muita ja käydä liikkumassa ympäriinsä...On ollut vielä aika hyvä olo koko päivän. Eli ihan jees, mutta nyt kun päätän mennä huomenna uudestaan niin nukun itseni tuntien kahta sikeämmin puolelle päivin.<br /><br />Tapiolan kirjasto on tällä hetkellä innokkaiden lukijoiden mekka, sillä kesän remontissa oleva onnen tyyssija lainailee kirjojaan lokakuuhun asti. Arvatkaa vaan kuka kantoi suu hymyssä kirjapinon toisensa jälkeen kotihyllyjä notkuttamaan. Tänä kesänä olisi tarkoitus pureutua sellaisiin klassikoihin, joita on jäänyt lukematta (niitähän riittää, saan varmaan ne "viimeisetkin" sitten eläkkeellä luettua). Sitten me luetaan niitä ja keräännytään vaihtamaan mielipiteitä muiden opiskelukaverien kanssa. How cool is that? Jotenkin vaan tuntuu oudolta, että vaikka opiskelee kirjallisuutta niin pitää hankkia se yleissivistys vapaa-ajan raivokkaalla lukemisella. Enemmän romaaneja kirjallisuuden kurssivaatimuksiin! Ehkä mä korjaan tämänkin vääryyden sitten kun olen nälkäpalkalla kituutteleva tutkija ko. lafkassa. Men anyway, melko mahtava, että saa taas lukea vapaammin. No niin, Grass, Flaubert, Sterne, Lehtonen, Linna, Woolf, Faulkner ynnä muut, täyttäkää pääni jumalaisella innoituksella!<br /><br />Viime merkinnässä vain vihjattu Lostin kakkoskausi on dominoinut meidän perheen elämää aika runsaasti. Jenkkitahtiin (kauden vikat jaksot meneillään) päästiin melko nopeasti ja nyt onkin aina keskiviikon jälkeen kiivas odotus, milloin se uusin jakso pamahtaa koneelle. Kakkoskausi on ollut omasta mielestäni ihan yhtä koukuttava kuin ykkönen, tämä tuntuu juonenkäänteiltään ehkä vieläkin paremmalta. Yritin hankkia koukutusta myös Aliaksen vikaan kauteen, mutta ei niitä jaksoja ole oikein tullut katottua. Ehkä sitten ensi viikolla. Sarjahan on kuitenkin ehkä parasta agenttipurkkaa mitä jenkkimaa tuottaa. Ei mikään ihme, että Aliaksen (ja Lostin) isukki J.J. Abrams ohjasi myös uusimman Mission Impossiblen.<br /><br />Lauantaina olisi kirjallisuudenopiskelijoiden bileet. Taas. Tuliskohan sinne tällä kertaa enemmän kuin pari vaivaista humanistia? Ilmeisesti kaikki lukutoukat tyytyy omaksumaan juhlimiskokemuksensa kirjoista eikä tuolta villistä maailmasta...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114736409430146282?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1145884286433233172006-04-24T16:11:00.000+03:002006-04-25T14:37:16.860+03:00Niin...niitä lomajuttuja..Eiköhän ne ole melkein kaikki jo kerrottu melkein kaikille tätä blogia lukeville. Laitetaan nyt kuiteski vielä jotain plussia ja miinuksia<br /><br />+<br /><br />-Säät, jotka tosiaan sopivat ainakin mulle ihan täydellisesti, vaikkei aurinko joka päivä ihan täysillä porottanutkaan.<br />- Mainio matkaseura, mii lavs juu.<br />- Hulppea hotelli ja sen iso uima-allas.<br />- Laivaretki ja sen aikana nähdyt delfiinit.<br />- Mahtavat maisemat<br />- Rukouskutsut: loivat aika pitkälti sen tunteen, että ollaan jossain muualla kuin perus-eurooppalaisessa lomakohteessa.<br />- Yleisrentoutuminen ja etäisyyden ottaminen kaikkiin arkitouhuihin<br />- Kotiinpaluu: nyt täälläkin on taas miljoona kertaa kivempi olla kuin lähtiessä.<br /><br />-<br /><br />- Turkkilainen kusetuksen maku<br />- Ärsyttävät "Terve terve! Mitä kuuluu?" -fraaseja viljelevät, omaan kielelliseen erinomaisuuteensa tikahtuvat sisäänheittäjät/tarjoilijat.<br />- Rantabaarien hirmuhinnat<br />- "Turkkilainen ruoka", joka oli ihan ok mutta ei todellakaan sitä mitä odotin. Menkää Suomessa turkkilaiseen raflaan niin säästyy ne kulinarismimatkaan varatut pennoset.<br />- Se Tarkanin biisi, joka kuultiin joka päivä useamman kerran<br /><br />Siitäs saitte...<br /><br />Mitäköhän muuta tähän keksis...Ei ois ehkä kannattanut vaahdota niin paljon erilaisista salaliittoteorioista, sillä <a href="http://kemppinen.blogspot.com/2006/04/salaliittoteoriat.html">kaikkea</a> mitä lukee ei aina tarvii uskoa. No, mutta en mä silti mielestäni mitenkään suoraan uskonut ton hiljattain lukemani öljykirjan väitteitä. Ehkä vaan ne pääjutut, jotka voi olla edelleen ihan tosia. Sitäpaitsi salaliittoteoriat on kivoja. Ihan sama.<br /><br />Saatiin Ellulta Lostin kakkoskausi netistä napattuina pätkinä. Olin vielä gerossa ihan viileää poikaa mutta kun jaksot rupes pyörimään niin koukkuunnuin jälleen. Mitenköhän tässä käy kun Suski ei vaikuta enää läheskään niin innostuneelta...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114588428643323317?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1145884086841884352006-04-24T15:58:00.000+03:002006-04-25T14:39:56.563+03:00Tähän väliin tuli nyt tällainen, koska Blogger sekoilee...jatkakaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114588408684188435?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1145700519407894362006-04-22T13:04:00.000+03:002006-04-22T13:08:39.420+03:00Nyt on sitten Turkkikin nähty ja vaikka kivaa oli niin on myös hirmu kiva olla kotona. Matkanteko kesti koko viime yön, joten pää on aika sekava ja unta pitäis ehkä saada. Myöhemmin vois sitten raapustella jotain matkajuttuja ennen kuin nekin häviävät kokonaan tuolta pääkopasta. Ihan tarpeeksi lämmintä oli, vaikkei aurinko ihan täböllä aina porottanutkaan, kaikki kaupustelijat ja raflatyypit huutelivat rasittavuuteen asti suomifraaseja ja monessa paikassa hallitsi seurueemme ahkerasti käyttämä termi: "perus turkkilainen kusetuksen maku". Mutta vali vali, kivaa oli. Kouluhommia tietty on nyt taas paljon, mutta oli kyllä ihan mahtavaa työntää kaikki pois mielestä viikon ajaksi. Miksiköhän mä luen niin paljon blogeja? Nyt kun olin viikon pois koneelta niin bloglines (eli sellanen blogien seurantaohjelma) ilmoitti, että luettavana on 45 uutta päivitystä. Tässähän menee koko päivä, että pääsee taas elättelemään harhaisia kuvitelmia bittiavaruuden halinnasta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114570051940789436?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1144517741083551652006-04-08T20:21:00.000+03:002006-04-08T20:35:41.110+03:00En oikein tajua, miten jotkut jaksavat päivitellä blogejaan monta kertaa päivässä...täällä päässä ei ainakaan riittäisi asiaa niin paljon. Nytkään ei mitään kummempaa, viikko ja viikonloppu mennyt aika pitkälti lueskelun merkeissä.<br /><br />Olisi hyvä syy muuttua hirmuisen synkäksi sillä mieltä ovat kiihdyttäneet yhtäältä Milan Kunderan pohjaltaan melko pessimistiset kirjat, joita olen selaillut sitä esseetä varten (jota voisin nytkin kirjoittaa, mutta miksi?). Toinen on juuri lopettamani, jo melkein vuosi sitten ostettu mutta lukemattomaksi jäänyt kirja (William Engdahlin A Century of War) angloamerikkalaisesta öljypolitiikasta. Mietin pitkään, että jos edes puolet noista ton kirjan asioista on totta, niin aika lailla menee kyllä oma käsitys 1900-luvun historiasta uusiksi. Ihan varteenotettavia todisteita kyllä esitettiinkin sille, että melkein kaikki 1900-luvun aseelliset kiistat sekä taloudelliset ongelmat ovat suoraa seurausta tiettyjen tahojen häikäilemättömästä öljypolitiikasta. Sinänsä tuo kirja kyllä myötäilee omia aatoksia siitä, miten kätevää jenkkien kannalta on kun jo kaatuneen kommunismin tilalle on löydetty yhtä pelottava terrorismi. Jossain mielessä terrorismia vastaan sotiminen oltaisiin varmaan voitu korvata jumalatonta islamia vastaan sotimisella, mutta ilmeisesti perustusaikanaan vielä sekulaarisuuden perikuvana tunnettu usa ei viitsi ryhtyä ihan niin radikaaleihin linjauksiin. Saatanallinen ideologia on vaihdettu (jenkkien historiassa useaan kertaan välillisesti tukemaksi) sissitaktiikaksi. Näin ne hommat etenee. Eiköhän vaan kohta hyökätä Iraniin etsimään ydinaseita ja jäädä sitten kätevästi pilkkomaan kansallistetut öljykentät hallituksen kavereille eli öky-isoille öljyfirmoille demokratian ylläpitämisen nimissä.<br /><br />Huhhuh, melkoista tilitystä. Toivottavasti en leimaudu ihan täysin miksikään ruohonjuuritason vasemmistoaktivistiksi. Tuollainen uusimperialismi pistää vaan vihaksi kun se tuntuu niin useassa paikassa menevän läpi ihan täysin kritiikittä.<br /><br />Tuohon aiempaan Kunderaan vielä: olen välillä panikoinut sitä, että kun ottaa erään suosikkikirjailijansa tällä lailla spottilampun alle, niin saattaa helposti saada kyseisen tekijän tuotannosta kunnon ähkyn. Näin kävi Turussa rankasti fiilistellyn Saarikosken kanssa, jota en vieläkään ole pystynyt/jaksanut kunnolla lukea erään mammuttiesseen jälkeen. Ähkyn merkkejä ei kuitenkaan vielä ole nähtävissä...on vaan joutunut miettimään vähän uudestaan niitä syitä, miksi pitää Kunderasta. Onkohan se ihan selkeää kehua kirjailijaa juuri ihmiskuvan ja -tuntemuksen aitoudesta ja lämmöstä kun monesta kirjasta tuntuu huokuvan sen suuntainen pessimismi, ettei "aidolla" ihmisellä ole enää paikkaa modernissa yhteiskunnassa. Tämäkin on varmasti sen riistokapitalismin syytä. Nostetaan kädet ilmaan, me yhteiskunnallisesti valveutuneet!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114451774108355165?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1143987506815535662006-04-02T17:08:00.000+03:002006-04-02T17:21:34.146+03:00Teki mieli päivittää blogia, vaikka mieleen ei tule mitään sanottavaa. Näinköhän se on, että bloggaamisessakin määrä korvaa laadun? Onneksi blogihöpinöissä ei sentään ole mitään laatukriteereitä, vaikka korkealentoinen jorina onkin aina välillä kivaa. Tällä kertaa ollaan jälleen viikonloppuleskenä, Suski lähti riekkumaan laivalle. Sain kuitenkin kunnian heittää neitosen terminaaliin talviuniltaan raukeasti heränneessä pallossa. Tuttu ja turvallinen Ford Ka menee kyllä osastoon "kahta en vaihda"...vaikken keksikään nyt mitään toista asiaa. On siinä jotain maagista kun pallo kiitää kohti erinäisiä kohteita kuten Kirkkonummea, Helsinkiä tai jopa Provinssi-Seinäjokea.<br /><br />Joo...ihan tuottelias viikonloppu kyllä sinänsä...joitain hommia on saanut tehtyä. Kun nyt vaan keksisi eräälle perhanan kymmensivuiselle esseelle aiheen niin kaikki olisi hyvin. Tai siis aiheen, joka tuntuisi siltä, että siitä saa tavaraa irti noinkin paljon. Ehkä se on sitten se ikisuosikki Milan Kundera ja joku tekijyyteen liittyvä teema. On vaan sellanen pelko, että liika uppoutuminen jollain lailla turmelee aina sen kohteen. Näin on jo käynyt pari kertaa.<br /><br />Eilen oltiin Egotrippailemassa Tavastialla. Ihan mainio show, setissä taisi olla 30 (!) biisiä ja kestoa noin pari tuntia. Kerrassaan hyvä meininki vaikka yleisössä saikin vähän jännittää omien sanojensa mukaan vatsaflunssaisen solistin mahdollista pyörtymistä. Onneksi ihq-Mikki kuitenkin selvisi kunnialla loppuun asti. Sain myös kasvatettua bändipaitavalikoimaani retromaisen tyylikkäällä Egotrippi-paidalla. Kohta mä voin vaan koko ajan julistaa vastaantulijoille omia, elitistisellä tavalla "oikeita" mieltymyksiä, kun kesäaikaan ei niitä t-paitoja edes tarvitse peittää. Mahtavaa... "hei herra vastaantulija, minä pidän tällaisesta musiikista, kuinkas sinä ja sinun rahvaanomaiset junttimieltymyksesi pärjäävät esteettisesti korkeatasoisten taideorkesterieni rinnalla?"<br /><br />Selailen wikipediaa (liian) monta kertaa päivässä, etsien milloin mitäkin. Jossain vaiheessa vastaan tuli neukkukirjallisuuden suurmies Majakovskin kasaama <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Rostaposter_mayakowski.jpg">propagandajuliste</a>, jossa on (älkää kysykö miksi) jotain todella mainiota. Varsinkin tuo sarjan eka kuva on ihan hysteerinen. Noin siis tyylillisesti. Eikös tollanen neukkupropaganda ole itsetietoisissa taidepiireissä jotenkin arvossaan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114398750681553566?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1143553507233665772006-03-28T16:35:00.000+03:002006-03-28T16:45:07.253+03:00En muista fiilistelinkö sillä tässä blogissa, mutta hankin nyt useiden kuukausien katkonaisen jahkailun jälkeen sen iki-ihkun ipodin. On se vaan mainio vehje. Nyt kun on kerrankin hallussa tuollainen soitin, jolla voi myös soittaa koko sisällön randomilla niin sitä huomaakin yhtäkkiä lataavansa soittimeen enemmän biisejä kuin levyjä. Onhan se kiva kun on sellanen yllätysmomentti aina seuraavaa biisiä odottaessa. Tästä on kai jotkut tekno-nörtit paasannutkin, että ipodin aika merkitsee vanhan kunnon levyn tuhoa, mutta en kyllä menisi tätä allekirjoittamaan. Juuri sen vuoksi en hommannut ipod shufflea, jossa tää random-juttu on ainoa mahollisuus, vaan nimenomaan pienuudessaan mahtavan nanon, joka on monipuolisempi vempain. Tähän nanoonkin kyllä sopii se shufflen mainoslause, että "se tietää, mitä ajattelet". Sen verran mainioita biisejä osui satojen biisien valikoimasta euforiasta väriseviin korvakäytäviini eilisen pumping iron -tuokion aikana, että on pakko alkaa uskoa laitteen pelottaviin ominaisuuksiin. Esim. The Knifen Heartbeats tai Disco Ensemblen We might fall apart, jotka olivat molemmat pyörineet päässä päivän mittaan, tulivat molemmat ja vieläpä peräkkäin. Eli jumala siunatkoon ipodia...<br /><br />Vielä tämä viikko vähän enemmän opiskelupainotteista ja sitten helpottaa. Ärsyttävät kirjat aiheuttavat ärsyttävän olon. Jos kaikkea ei kuitenkaan ymmärrä, miksi edes yrittää? Se iänikuinen ongelma, joka nostattaa turhuuden tunteen sekä massun pohjalla vellovan witutuksen muiden asioiden yläpuolelle...<br /><br />Ei oteta asioita kuitenkaan liian vakavasti, eihän?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114355350723366577?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1142795994209404102006-03-19T21:07:00.000+02:002006-03-19T21:19:54.226+02:00Hyvää tahtia tulee näköjään päivitettyä blogia kun on tällä lailla itseasetetussa kotiarestissa. Räkää puskee siihen malliin, että taitaa mennä vielä ainakin huominen lepäilyksi. Omg omg, joutuu siis taas jäämään pois parilta luennolta. Ehkä on ihan hyvä välillä nähdä ettei siihenkään kuole.<br /><br />Katsottuja leffoja kertyi plakkariin kaksi: Syriana ja viimein se Broken Flowers. Syriana oli ihan ok, jotenkin kävi harmittamaan se, että vaikka vakavia ja oleellisia aiheita (öljybisneksen vaikutuksia yksilöistä yrityksiin) käsitelläänkin, niin se tyyli jolla niitä kuvataan alkaa muodostua jonkinlaiseksi vakioksi. Tämä kun oli fiilikseltään ihan niin kuin aiemminkin ajattelin, "öljyaiheinen Traffic". Ja leffahan on siis Trafficin käsikirjoittajan kirjoittama, ja tällä kertaa myös ohjaama. Tollaset älyttömän monimutkaiset tarinat, joissa on tuhat eri henkilöä ja tarinalinjaa tuntuvat olevan nykyisin se kova juttu. Kyllä ne tossakin jotenkuten pysy kasassa mutta jotenkin se alkaa tuntua vähän väkinäiseltä...George Clooney oli kyllä hyvä. En tiedä oliko ihan sen Oscarinsa arvoinen, mutta kuitenkin. Ehkä se parinkymmenen kilon lihottaminen painoi akatemian vaakakupissa.<br /><br />Broken Flowersista odotinkin pitäväni ja niin myös kävi. Ihan mainio leffa Jarmuschilta, jälleen kerran. En ole aiemmin tajunnut, että mies pystyy tekemään myös komediaa näin hyvin. Tietenkin BF:n genre ei ole mitenkään yksiselitteisesti komedia mutta kyllä siinä tuli vastaan useampikin juttu jolle rupesin ääneen nauramaan, mikä ei ole ihan yleistä. Jotenkin tollanen huumori, jossa sitä vitsiä ei mitenkään ängetä katsojan naamaan, vaan luodaan jollain todella oudolla tilanteella tai väärällä kommentilla, johon kukaan ei reagoi, on lähellä meitin sydäntä. Kyllähän sen "loppuratkaisunkin" tavallaan arvasi...Usein Jarmuschin pätkiä katsoessa huomaa, että vaikka aina joskus puhuu sellasten leffojen puolesta, jotka antavat katsojienkin ajatella vähän, tulee myös joskus tarve siihen, että ohjaaja voisi näyttää miten se asia oikeasti on. "Mikä on tämän tarinan ratkaisu?" ei ole välttämättä aina se oleellisin kysymys. Mutta eihän se taida todellisessa elämässäkään olla aina niin simppeliä...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114279599420940410?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1142699050713691062006-03-18T18:18:00.000+02:002006-03-18T18:24:10.730+02:00...Helvetin läpikäyneenä voin nyt raportoida teille näkyjä ja asioita todellisuuden tuolta puolen, paikoista joihin singahtelin saatanallisissa kuumehoureissa, koko ruumiini täristessä toismaailmallisen horkan kourissa...<br /><br />joo, vitsi vitsinä. Täällä sitä edelleen vaan sairastellaan, vaikka kuume onkin jo vähän laskenut. Se on ihan selkeesti seurausta siitä, että Suski tuli eilen käymään kotona kun oli niiden kiertueen välipäivä. Superkivaa! Eihän siinä voi muuta kun parantua. Mut nyt se lähti taas...ehkä mä kestän huomiseen?<br /><br />Ei tässä muuten mitään, sairastelu on aika tylsää, varsinkin kun on tuttuun tapaani pyörinyt yks tehtävä essee päässä. Nyt sitten sain sen rykästyä ja olo on aika mainio. Nyt voi sitten periaatteessa tän päivän ja huomisen omistaa löhöilylle ja toipumiselle. Koneella majaileekin pari leffaa, jotka on pitänyt katsoa jo jonkun aikaa. Aika merkkari mäkin oon.<br /><br />Kapteeni kuittaa. Stay healthy, kids!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114269905071369106?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1142507918538133852006-03-16T13:08:00.000+02:002006-03-16T13:18:38.556+02:00Taas on sitten kymmenisen päivää vierähtänyt. Hiljaista...<br />Nyt elämme kyllä mystisiä aikoja, sillä onnistuin yhdessä yössä kehittämään itselleni kuumeen ekaa kertaa puoleentoista vuoteen. Ja olo on kyllä sen mukainen. Ihme juttu vaan, kun eilen oli vielä ihan mainio olo. No, omg omg, joutuu ehkä jättämään pari luentoa väliin, vaikkei niitä onneksi mitenkään liikaa tässä periodissa ole. Muutenkin on mennyt ihmelliseksi sairasteluksi tämä syksy ja kevät. Flunssaa pukkaa joka väliin.<br />Ja Suskikin lähti tänään neljän päivän speksi-kiertueelle eli poden ja julistan drama queen -elkeillä tautiani ihan yksin. "Voi ei, mä oon niiiin kipee".<br /><br />Ei tässä varmaan muuten ihmeempiä, synttärit oli ja meni. Kivaa oli, tuntu jopa vähän 0udolta kun koko viikonlopun ajan sai kuulla onnitteluja (vars. päivä oli sunnuntai mutta juhlistettiin jo perjantaina). La famigliassa oli mainio tunnelma ja mitä parasta seuraa. Kiitokset vaan kaikille, ootte ihqja!<br /><br />Maanantaina katsastettiin (vihdoin ja viimein) Mew Kulttuuritalolla. Ihan ok keikka, ei ehkä mitekään tajunnanräjäyttävä, niinkuin esim. se syksyinen Sigur Ros. Perus meininki, johon outoutta lisäsi käsittämätön kirkumisen määrä, joka säesti bändin tyyppien jokaista elettä. Ainakin Suomessa Mew tuntuu olevan ihan selkeä Hansonin ynnä muiden korvike teinityttöjen unelmien säestäjänä. Bändin pojat vaikuttivat itsekin aika hämmentyneiltä tästä suosiostaan, mitään vastaavaa ei vissiin ole esiintynyt missään muussa maassa. No, mikäs siinä, kai tollanen runopoikien/tyttöjen mieltymyksiä vastaava kikkaileva taiderock, ennen kaikkea ihkun laulajapojan seireenilaulun taustalla, on juuri tänne melankolian pohjoiseen tyyssijaan sopivaa soitantaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114250791853813385?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1141557351353092362006-03-05T13:12:00.000+02:002006-03-05T13:15:51.530+02:00Vaikka ketään ei kiinnosta, niin....nuo piilarit on kyllä jollain tavalla paholaisen keksintö. Omat nakkisormeni eivät yksinkertaisesti taivu sellaiseen suoritukseen, joita niiden onnistunut simmuihin laitto tuntuisi vaativan. Eli suuri osa vapaa-ajasta meinaa mennä peilin edessä. Mutta on ne silti hurjan kätsät. Ehkä ystävällinen optikkoni voi antaa joitain ei niin niljakkaita linssejä.<br /><br />Ei tässä muuta. Ihan hauska linkkin löytyi netistä. <a href="http://youtube.com/watch?v=49IDp76kjPw">Simpsonien alkutunnari livenä</a>. Toi on kyllä vaatinut hiukan duunia...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114155735135309236?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1141328476975859172006-03-02T21:34:00.000+02:002006-03-02T21:41:17.003+02:00Olin eilen tökkimässä silmiäni ennalta tuntemattoman naisihmisen seurassa. Optikolla sovittamassa piilareita, siis. Kyllä se siitä alkaa vähitelleen onnistua vaikka aluksi tuntuikin jotenkin älyttömän vastenmieliseltä laittaa sinne simmuun mitään. Ei silmää saa tökkiä! Jos se vaikka hajoaa...Mutta on se nyt kiva nähdä asiat kirkkain silmin, ilman nenänvarrella lepäävää kehikkoa. Oli toi optikkokokemus kyllä melkoinen...meinasin ruveta vääntämään itkua kun sitten sain sen linssin ekaa kertaa silmään, ja kun molemmissa silmissä oli linssit ja alkoi tuntua ihan normaalilta, suu meni sellaseen hölmöön virneeseen, joka ei lähtenyt piiitkään aikaan pois. Se optikko piti mua varmaan todella outona.<br /><br />Kävellessäni kotia kohti osuin Kampin keskuksen avajaisjuhlallisuuksiin juuri samalla hetkellä kun Egotrippi aloitti soitantansa. Jumalallista johdatusta? Piti sitten sympatiasta hytistä siinä viiden biisin verran, pojat vaikuttivat sen verran kärsiviltä rämpytellessään soittimia kohmeisin sormin. Muusikkous ei siis kannata...Mietin samalla huolestuneena jossain lehdessä ollutta kommenttia "Egotrippi on 2000-luvun Eppu Normaali". Mitä helv...en myönnä. Nyt kun orkesterin linja on keventynyt entisestään toi vertaus ei tavallaan edes ole mitenkään täysin käsittämätön. En kyllä itse epuista tykkää, en ollenkaan. Kai nää on sitten niitä kuuluisia makuasioita.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114132847697585917?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1141152107447585172006-02-28T20:29:00.000+02:002006-02-28T20:41:47.466+02:00Kun päivän mittaan taivalsin ympäri keskustaa melkoisen ikävän päänsäryn tehdessä kaikesta ajatustoiminnasta mahdotonta ajattelin kuitenkin muutamaakin asiaa tyyliin "tuostahan voisi laittaa jonkin sepustuksen blogiin". Nyt en sitten kuitenkaan muista melkein mitään noista asioista.<br /><br /> Yksi juttu on keskustassa rahaa kerjäävät ihmiset. Olen tainnut pari kertaa joutua tuossa tarkoituksessa pysäytetyksi ja yleensä siinä tulee aina jotenkin vaikea olo. Toisaalta, meinaan ahdistua aina kun joku yrittää kysyä jotain, oli kyse sitten kehitysavusta tai luonnonsuojelusta (ja meitä on ilmeisesti useampi?). Pari kertaa olen antanut tyyliin 50 senttiä noille tyypeille vaikka ne stoorit ("pitää päästä bussilla pojan luo" tai "pitää soittaa Viroon ja puhelinkortista on rahat loppu") on aika läpinäkyviä. Juokoot sitten itsensä onnelliseksi mun puolella eurolla. Toi jälkimmäisen esimerkin virolaismies on huvittava tapaus. Törmäsin siihen ekan kerran alkusyksystä ja aluksi melkein uskoin sen stoorin, ja annoin kuitenkin edellä mainitun 50 snt. Nyt olen nähnyt tyypin jo varmaan 5-6 kertaa keskustassa, ja aika hauskalta se tuntuu kun muistaakseni miekkonen puhui jotain, että "oon lähdössä tänä iltana takas kotiin Viroon". Multa ei ole kuitenkaan toista kertaa tullut anomaan apua. Onkohan toi kannattavaa liiketoimintaa?<br /><br />Tekisi jostain syystä hirveästi mieli sivistää itseään...Olen jo useaan otteeseen miettinyt mitä kaikkia "hyviä kirjoja" pitäisi lukea kun on aikaa. Lopulta tuossa hommassa kuitenkin vaan ahdistuu. Kirjojakin on olemassa niin miljardisti että miten sitä osaa valita "ne oikeat". Aika sokkona sitä on varmaan edettävä sivistyksen portaita. Toinen homma on myös se, että eihän niitä portaita nousemalla oo toivoakaan päästä millekään ylätasanteelle kun ei sellasta ole. En ainakaan halua muuttaa lukemishimoani välineeksi, jolla nousta muiden yläpuolle. Se kun ei olis realistista eikä muutenkaan millään lailla järkevää. Viime aikoina on myös vaivannut sellanen asia, että yllättävän nopeasti sen lukemansa kuitenkin unohtaa. Vaikka nyt esim. kesällä lukisikin jonkun klassikkopinon ja kokisi muutaman ahaa-elämyksen, onko mitään takuita, että sitä fiilistä edes muistaa parin vuoden päästä? Jääkö tollasesta sivistysyrityksestä käteen muuta kuin parin henkilön nimet ja pätkittäisesti muistettu juonitiivistelmä? Joo, tiedän kyllä, isotpa tuntuu olevan opiskelijan huolet. Mutta kai näistäkin saa marista? Sarjassamme Suomen turhimmat valitukset...No, huolet sikseen, lukeminen on iloinen asia, ja eiköhän sitä tässä kuitenkin tule jonkunlainen projekti viritettyä kunhan on aikaa...<br /><br />Mp3-soittimen akku vihoittelee raivostuttavalla tavalla. Nyt mä taidan oikeesti haluta sen iPodin...sellanen yhden tai kahden gigan Nano olis ihan eri hieno. Synttäritkin lähenee...Kyllä sitten kelpais pumpata rautaa raivokkaiden sävelten säestellessä painojen hilpeää kilahtelukonserttia.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114115210744758517?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1140794328078002932006-02-24T17:12:00.000+02:002006-02-24T17:18:48.093+02:00Oltiin keskiviikkona todistamassa Suskin "15 seconds of fame" -hetkeä, eli kauppiksen speksiä. Ihan mainio tekele se kyllä oli. Mitä nyt voin yhteensä kaksi speksiä nähneenä vertailla...sanoisin silti, että tää oli parempi kuin se toinen näkemäni (teekkarien). Käsikirjoittajat olivat olleet melko liekeissä, näyttelijät saivat keksittyä pari ihan älyttömän hyvää omstarttia (siis speksiperinteen mukaista impropätkää) ja biisitkin olivat just jees. Jee jee, kaikki siis katsomaan <a href="http://www.kyspeksi.fi">superspeksiä</a>!<br /><br />Oon saanut itseäni vähän niskasta kiinni "terveemmän elämän" suhteen ja rautaa on taas pumpattu. Hyvin toi parin viikon breikki vaan tuppaa tuntumaan kun paikat väsyy ihan liian nopeesti. Eiköhän tässä silti kesäkuntoon vielä päästä.<br /><br />Suomen curlingjoukkueen menestys olympiaadeissa on jotenkin kierosti todella hauska juttu. Jos ne vielä sen kullankin vievät niin Markku "Matti Vanhanen" Uusipaavalniemestä tulee kunnon koko kansan ikoni. Huvittavaa on tietty se, että eihän se mies ole yhtään perinteisen mediaseksikkään urheilusankarin näköinen, pikemminkin perus perheenisä. Tän päivän Nyt-liitteessä oli lista Markun saavutuksista. Ilmeisesti toi sukunimihirviö on Suomen pisin välimerkitön sukunimi. Go Markku!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114079432807800293?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1140471978361407102006-02-20T23:44:00.000+02:002006-02-22T10:38:29.390+02:00ohoi!.<br /><br />maanantaisessa hallituksen kokouksessa erä fuksitoveri lipsautti jonkun kommentin omasta blogistaan. Uteliaana luonteena selvitin sitten osoitteen ja ryhdyin lueskelemaan. Jotenkin ihan suunnattoman kiinnostavaa lukea blogia, jonka kirjoittajan tuntee jotenkuten, muttei kovin hyvin, entuudestaan. Blogissakin kun voi näyttää itsestään aika eri puolia kuin sitten livenä.<br /><br />viime päivinä on tullut luettua Shakespearea olan takaa, pari herran tuotannon ympärillä pyörivää kurssia pitävät siitä huolen. Eli yleissivistys täältä tullaan (kesti jonkun aikaa kirjoittaa toi yleissivistys-sana, joten ei se ehkä ihan niin helppoa ole).<br /><br />Nyt ei pysty muuta kun euforisoimaan, postista tipahti Egotripin hartaasti odotettu uusi levy. Ja tämähän on silkkaa aurinkoa, pop-helmeä toisensa perään tänne helmikuun kylmyyteen. Lisäbonuksena viime kesän keikoilla mieleen painuneet uudet biisit tuovat kunnon annoksen kesää, kun vaan miettii niitä paikkoja missä nuita biisejä viime kesänä kuuli...provinssi...ruisrock...tavastialla heinäkuussa. Ihan kun tohon cd:n pintaan ois tarttunut joku pikku palanen viime kesästä, joka nyt hyökkää uudestaan korvista sisään kajareiden johdattamana. Bueno...Nyt se kesä vois tulla, mutta ei liian nopeesti. Ettei se oo sitten ohi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114047197836140710?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1140267205266329452006-02-18T14:41:00.000+02:002006-02-18T14:53:25.283+02:00Hei vaan, hei, rakas yleisö. Tämäkin viikko alkaa olla taas aika nähty, mutta eiköhän kruunata se vielä riehakkaalla illaanvietolla tänään? ...<br /><br />Olin keskiviikkona hankkimassa uusia kokemuksia, kun Suskin äiti pyysi mua toimimaan vapaamuotoisena tulkkina jossain Hong Kong -kauppaseuran seminaarissa. Oli kyllä humanisti (jälleen) niin ulkona elementistään siellä pukuäijien joukossa, mutta mikäs siinä sokellellessa muutaman puheen ydinpointteja kahdelle kiinalaiselle. Mietin ennen kun vastasin suostuvani tohon hommaan, että oishan se helppo kieltäytyä mutta paras kun vaan aina yrittäisi mennä avoimin mielin mukaan tollasiin haasteisiin. Ja eihän se sitten ollutkaan niin maailmaa järisyttävä tapahtuma, ihan pienimuotoinen duuni vaan. Ja palkaksi kilahti 85 egen lahjakortti kirjallisuudenopiskelijan mekkaan eli Akateemiseen kirjkauppaan. Plaisir!<br /><br />Käännöshumua on ollut ilmassa myös mahd. kesätyön suhteen (kiitos näin blogin välityksellä Laurille, että toimit puskaradiona ja mainostit kääntäjän"taitojani".) Kyseessä siis mahdollisesti uusi kesäinen käännösprojekti ja mikäs sen parempaa. Omalle työskentelyrytmilleni se oli ainakin viime kesänä parasta mahdollista hommaa. Tällä kertaa on kyse musikaalista, joka tietty on ihan eri tasolla vaativa duuni kuin väikkärin kääntäminen. Mitenkäs käännät jotkut kimurantit biisilyriikat sulavaksi enklanniksi?? Toivotaan vaan, että rahoitus tälle musikaalihankkeelle järjestyy. Pitää myös mahdollisesti kääntää pari palaa jo etukäteen, näytteeksi. Vähän jänskättää, mutta tämäkin on kyllä ihan hyödyllinen haaste...<br /><br />Eilen juhlittiin Taitun eli taiteiden tutkimuksen laitoksen kemuissa. Ihan ok pirskeet, mutta vähän v*tutti jäädä pyörimään sinne vielä yömyöhällä koska ainejärjestöllämme oli siivousnakki. Lähdin sitten kuitenkin ennen loppua, koska en yksinkertaisesti jaksanut enää seisoskella siellä. Ja bilevastaavamme vakuuttelivat, etten ole ihan paska jätkä vaikka lupailin alunperin jääväni siivoamaan. Mutta onhan tuo aika kakkamaista, joo. Minkäs sitä itselleen voi.<br /><br />Goomilta tarttui mukaan PMMP -muotoinen musiikillinen herätys. Ostin levyn Suskille ystävänpäivälahjaksi ja fiilistelin sillä juuri. Ihan mahtava kiekko, eikä yhtään sen tyylinen kuin luulisi joidenkin rallatusten perusteella. Päästetään nyt vaikka sisäinen kriitikko valloilleen ja kehutaan levyn kiinnostavia sanoituksia, musiikillista moniuloitteisuutta, mainioita melodioita ja sitä, että siinä bändin otteessa on melkoisesti munaa. Ihqja tyttöjä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-114026720526632945?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1139837664192254192006-02-13T15:25:00.000+02:002006-02-13T15:39:54.380+02:00Viikonloppu meni hujauksessa, kiitos kenties maailman addiktoivimman tv-sarjan. Kyseessä on siis (tietenkin) Lost. Jokin korkeampi voima ohjasi perjantaina askeleeni kauppaan ostamaan ykköskauden boxin ja viikonlopun jälkeen vain kolme jaksoa on katsomatta (ja silmät janoavat niitä, voi kuinka paljon ne janoavatkaan!). Sarja ei kerran viikossa katsottuna (ja miljardilla mainoksella paisutettuna) hirveästi napannut, mutta pitää myöntää, että putkeen katsottuna siinä on ihan älytön draivi. Parin jakson jälkeen jää aivan koukkuun ja juuri kun on päättänyt mennä nukkumaan tulee sitä kuitenkin mumistua "jos vielä yks katottais?". Eikös joku jossain <a href="http://www.amazon.com/gp/product/1573223077/qid=1139837927/sr=2-1/ref=pd_bbs_b_2_1/103-0734965-1151000?s=books&v=glance&amp;n=283155">kirjassa</a> juuri sanonut, että nykyajan tv-sarjojen katsominen on aivotoiminnan kannalta kehittävämpää kuin ennen? Viikonloppu ei siis ollut ihan hukkaanheitettyä aikaa?<br /><br />Yksi ihan kiva kuriositeetti Lostissa löytyy parin henkilön nimistä. Kun saarella majailevat sekä John Locke että Rousseau, täytyy myöntää, että tekijöillä on jotain hajua asioista. Oikeudenmukaista hallintoa ja kansalaisyhteiskuntaa lienee vaan vähän vaikea järjestää tuolla kärpästen herran maastossa. Ehkä se on se Rousseaun "paluu luontoon"?<br /><br />Äsken olin taas koulussa, hipheijaa. Pienryhmän (se sama, jota olen jo aiemmin kommentoinut) opetusmetodit ovat vähän...outoja. Tänään oltiin melkein koko 75 min. tietokilpailua "löydä alluusio". Nii-in...koulu mikä koulu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113983766419225419?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1139070904707284812006-02-04T18:27:00.000+02:002006-02-04T18:35:04.730+02:00Olin tänään retkellä vieraaseen maailmaan...eli siis Laurin seurana messukeskuksen moottoripyörämessuilla. Humanisti oli todella ulkona elementistään, mutta se sisällä piilevä sosiologi (eli sössölogi) kyllä heräsi, kun katseli vähän millasta porukkaa siellä näytteilleasettajien luona ramppasi. Ilmeisesti eri merkeillä on vähän oman tyylisensä yleisö. Harley Davidsonien kiiltelevä kromi oli ihan pelkkää kitschiä ja houkutteli näköjään enemmän "mc saimaa" -tyyppisien kerhojen porukkaa. Jotkut toiset, niinkuin BMW sitten keräsivätkin ympärilleen "tavallisemman" oloisia harrastajia. Aika paljon likaisia miehiä löytyi myös, sillä yleisömassasta muotoutuneen ringin keskeltä löytyi melkein joka kulmassa 1 tai jopa 2 ihqua mallityttöä prätkän selästä keimailemasta. Ja salamavalot vaan välkkyivät. Aika miesvoittoista se yleisö myös oli. Naisia tuntui olevan vain mukaan pakotettuina tai sitten ihan aidosta kiinnostuksesta. Jälkimmäiset vaikuttivat kyllä olevan sellaisia rääväsuu-mekaanikkoja kaikki. Jep jep, elitistinen tyypittely on in.<br /><br />Myöhemmin, kun oltiin Kynsilaukassa syömässä tulin miettineeksi, että armaalla kotiseudullani eli siis siinä meidän kahdeksan talon kommuunintapaisessa on kyllä asunut ja asuu yhä aika ihme porukkaa. Ihan selkeä romaanin aihe siinä...Kuulitte sen ensin täältä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113907090470728481?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1138998337539033832006-02-03T22:16:00.000+02:002006-02-03T22:25:37.556+02:00Harrastettiin juuri vähän perjantai-illan kulttuuria. Eli oltiin katsomassa Akseli ensemblen Ranta Kulttuuritehdas Korjaamolla. Aika hieno pläjäys se kyllä kieltämättä oli. Puhuttiin heti näytelmän jälkeen Suskin kanssa, että vaikea tosin lähteä kuvailemaan, että miksi se oli niin hyvä. Käsis koostui pitkälti abstraktien ja "kaiken kattavien" aiheiden pohtimisesta, eli jonkun osaamattomamman ryhmän käsissä koko showsta olisi voinut tulla pelkkä latteuksien kavalkadi. Tämä kuitenkin toimi mainiosti ja pieneen tilaan esitys loi todella intiimin ja käsinkosketeltavan tunnelman. Näköjään tänäkin päivänä voi siis tehdä karuun lavastukseen ja aika avonaiseen käsikseen perustuvan näytelmän, jossa puhutaan rakkaudesta, kuolemasta ja muusta mukavasta, ja saada yleisön suosio osakseen. Ehkä osasyynä on se, että Akselin porukka koostuu tunnetuista näyttelijöistä, joista tosin moni on tunnetumpi elokuvista kuin lavalta. Tunnetut näyttelijät ei kuitenkaan ole yhtä kuin hieno teatterikokemus, joten oli tässä Rannassa sisältöä vaikka muille jakaa. Kyllä tälle siis ehdottomasti "suosittelen lämpimälsti" -leima lähtee. Jokin kertoo, että tuo näytelmä kaivaa oman soppensa myös tuonne pään sisään ja jää sinne asustelemaan.<br /><br />Viikonloppuna eli huomenna ja ylihuomenna pitäisi vähän kirjoitella. Norsunluukauppiaiden melskettä kuumimmassa Afrikassa, eli Conradin Pimeyden sydän laitetaan runopojan syyniin, eikä se sen polttavan suurennuslasin alta pääse pois ennen kuin suostuu ruokkimaan esseetä, joka siitä olisi tarkoitus kokata. Toivon mukaan osuu myös opettajan makunystyröihin.<br /><br />Maanantaina olen sitten takinkääntäjähumanisti ja lähden Goomille. Kivaa voi olla muutenkin kuin istumalla nenä kiinni kirjoissa, uskokaa tai älkää, humanistiveljet.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113899833753903383?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1138550222113359262006-01-29T17:48:00.000+02:002006-01-29T17:57:02.133+02:00jep. Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioteltuja. Tämä vuodenaika ei vaan lienen paras aika herkälle runosuonelle, jonka sanavirrassa kielikuvat ja nasevat sanonnat odottavat lämpimämpiä vuodenaikoja päästäkseen piristämään kansan synkkiä rivejä. Yritetään nyt kuitenkin viiltää se auki, että pahimmat runopoika-addiktit saisivat viikoittaisen annoksensa. Ei kuitenkaan nautita kaikkea kerralla! On se kummaa miten piristävä katoavaisen itsetunnon buustailu taikoo eloa tähän bloggerin tyhjään raapusteluruutuun. Dieetti meni miten meni, ilman suurempia sortumisia, ja nyt ollaan taas terveiden kalorimäärien parissa. Ensi viikko sitten näyttää, miten hyvältä se rasva enää tosissaan maistuu vai pitääkö jääkaappia jatkossakin täyttää rasvattomalla jugurtilla ja valion ihanalla marjakeitolla (pikkuhiljaa voisi kaupata Valiolle mainostilaa täältä blogista?). Nyt voisi kyllä tehdä jotain järkevääkin, kuten kirjoittaa sivun verran tanakkaa asiaa huomista väittelysessiota varten, eli tekstianalyysin pienryhmälaboratoriotamme, jossa teoriat, käsitteet ja romaanit altistetaan ennennäkemättömään syyniin. Kai se on pakko kertoa, miksi juuri minun tulkintani on oikein...<br /><br />Parin tunnin päästä pukkaa vaaleja, ja yöhön mennessä uutta presidenttiä kansakunnan jalustalle. Säästääkseni kommenttiosastoa liehahtamasta väittelyn tulikivenkatkuiseen liekkiin, en ehkä ota tässä sen enempää kantaa preferenssien puolesta. Eiköhän ne ole tulleet jo aika selväksi. Eihän pressajännitys ole mitään siihen verrattuna kun suomalaiset jännittävät, että miltä se näyttää kun vaali-ikoni Tarmo Ropponen käärii hihansa ylös viimeisen kerran. Miten käy Tarmon tavaramerkinomaisen lyijykynän?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113855022211335926?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1138029895008214372006-01-23T17:15:00.000+02:002006-01-23T17:24:55.023+02:00Jostain syystä muistin, että olisin laittanut tänne uusia jorinoita ton viime tilityksenkin jälkeen, mutta aika tyhjältä näyttää. Eli on tainnut muisti tehdä taas tepposet. Viime viikko oli aika peruskamaa...dieetillä, eli about 1000 kaloria päivässä tuli nautittua. Ravitsevia koulun ruokia, sekä uusia ystäviämme, marjakeittoa, rasvatonta jugurttia sekä hedelmiä. Suhteellisen kivuttomasti on mennyt, ja onhan tässä ehkä jopa oppinut jo sen, että vähän vähemmänkin syömällä voi tulla täyteen. Jokainen ruoanpala minkä on saanut suuhunsa laittaa on kyllä tuntunut melko taivaalliselta. Toki tässä dieetissäkin on ollut pientä lipsumista, mutta se sallittakoon. Vielä kun jaksaa perjantaihin, niin sitten saa ihan luvan kanssa rellestää. Ja lauantaina saa pizzaa. Toivon mukaan uudelleen löydetyt terveet elämäntavat eivät kuitenkaan jää ihan unholaan. Pari kertaa tuon ravinnon vähäisyyden on kyllä huomannut, kun ei meinaa jaksaa ollenkaan rehkiä salilla tai uimahallissa. Lisää protskua siis, muutenhan ei edes haukka kasva. Mein gott. Kesätyöt on edelleen vähän jumissa, pitäisi varmaan lähetellä hakemuksia erinäisille tahoille. Perjantaina kävin vähän vouhottamassa teatterissa, kun kurssia varten piti käydä katsomassa Shakespearen Kuningas Lear. Se oli kyllä ihan mainio vaikka 3 ja puoli tuntia ottaakin vähän istumalihaksista. Ryhänen onnistui hankkimaan Mew-liput maaliskuulle, joten pästään viimein (3 epäonnisen yrityksen jälkeen) katsomaan tuota Tanskan ylpeyttä. Viimeisin levynsä onkin alkanut vasta nyt iskeä, vaikka kaikki kanavat ovat siitä riehuneet jo syksystä lähtien. Mitenkähän muuten...yritän vouhotella mielessäni, että koulutöitä olisi nyt jotenkin ihan megamegapaljon, mutta eihän niitä edes taida olla. Koko ajan voi tietty tehdä jotain, katsoa vaikka Wordin tyhjää ruutua, johon syväluotaavan analyysin tulisi ilmestyä. Mutta onhan sitä hieman muutakin tässä maailmassa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113802989500821437?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1137423812518604152006-01-16T16:55:00.000+02:002006-01-16T17:03:32.543+02:00Jälleen alkoi koulu ja samalla kuntokuuri. Saa nähdä alkaako sitä olla jo illalla niin nälissään, että ajatuksissa pörräävät pelkät burgerit ja muut rasvaherkut. Aamupäivällä starttasi ensimmäinen kirjallisuudenkurssini Helsingin yliopistossa, ja olisi se voinut vähän paremminkin mennä. Käsittämättömän kuiva ja vaisu opettaja...Ehkä ihan hyvä tutkija, mutta juuri sellaista laatua joiden pitäisikin olla keräämässä pölyä harteilleen eikä yrittämässä sieltä pölyn seasta mumisemalla toimia jonkinlaisena opettajana meille nuorille humanisteille. Ihme touhua...kurssin rakenne oli täysin vaiheessa eikä mistään oikein tuntunut irtoavan mitään mielipidettä. "joo siis, joo tehdään vaan niin, joo, tai siis, oottakaas, joo, jos mä mietin tota asiaa ensi kerraksi?". Ei helvetti, ei näin. Varoittava esimerkki tutkijan uraa vastaan?<br /><br />Samalla alkoi mielessä itämään vähän sellaisia pahoja ajatuksia (jälleen kerran) tän kirjallisuudentutkimukseksi kutsutun näpertelyn tarpeellisuudesta. Jotenkin tuntuu, että se, että tekee jotain mielivaltaisia kategorioita, joiden perusteella sitten luokittelee esim. kirjan kertojan asemaa suhteessa tekstiin ei ole lähelläkään sitä, mikä lukemisessa on niin hienoa ja kiinnostavaa. Kyllähän kirjaa voi lukea ilman mitään teoreettisa viitekehystä ja silti tajuta kaiken sen, minkä esittämiseen jotkut tekevät mitä oudoimpia kaavioita.<br /><br />Vaalihumu näkyy jatkuvan vielä seuraavat kaksi viikkoa. Tapiolalaisena riistoporvarina oma kantani ei liene arvoitus, mutta ehkä voitaisiin tasapainon vuoksi laittaa tähän loppuun mitä mieltä tilanteesta on eräs Turun yliopiston lehtori, jonka blogia olen lukenut jo reilusti yli vuoden päivät.<br /><br />"<span style="font-style: italic;">Minulle riittäisi kun näkisin jokaisen Niinistöä äänestäneen ihmisen naamassa sinisen ristin, jotta tietäisin keitä nuo nilviäistäkin alemmat elämänmuodot oikein ovat: nuo ihmiset jotka äänestävät sen puolesta että raha rulettaa kaikessa siinä mikä on ihmisten välistä ja kaikessa siinä miten ihminen suhtautuu luontoon. Sen jälkeen tietäisin, ettei minun tarvitse edes vaihtaa sanaaa noiden dollarinilviäisten kanssa, koska eiväthän nekään minuun ihmisenä suhtaudu vaan korkomarkkinoina. Ja miksikö juuri sininen risti? Jotta muistaisin millaisen tekopyhyyden lävitse ne esiintyvät "Suomen" asialla.</span>"<br /><br />Näin?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113742381251860415?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1137257047373553572006-01-14T18:38:00.000+02:002006-01-14T18:44:36.960+02:00Eilen harrastettiin siis kulttuuria, eli katsastettiin se aiemmassa päivityksessä mainittu Tiimi. Ihan hyvähän se oli, joskin todella erilainen kuin mitä odotin. Olisin odottanut kevyempää meininkiä ja juonta, joka keskittyy 1980-luvun juppeihin, jotka nyt 2000-luvulla joutuvat myöntämään jääneensä ajan hengestä todella pahasti jälkeen. Sen sijaan lavan täytti raskas tunnelma, huuto ja epätoivo. Parissa tunnissa tuollaisesta kuoleman ympärillä pyörivästä vereslihaisesta parkumisesta tulee aika ahdistava olo, vaikka näyttelijät olivatkin mainioita.<br /><br />Kohta on viini/juusto -kestien aika. Täällä niitä jo Suskilla odotellaan. Ihan mainio juttu kyllä, ilmeisesti suht paljon vieraita tulossa, jokaisella (toivon mukaan) mukanaan juusto ja talon puolesta pöydät notkuat viinistä ja muusta naposteltavasta. Tämän ehtoollisen jälkeen kelpaakin aloittaa askeettiset 11 päivää eli mini-size me -kuuri, jolloin ei luultavasti paljoa hymyilytä. Ihanaa itsensä kidutusta, vaikka vielä huomenna voikin vähän hengähtää...Tänään kuitenkin kohotetaan malja elintasomahoille, joohan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113725704737355357?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1137155716332238122006-01-13T14:26:00.000+02:002006-01-13T14:35:16.356+02:00Blogi on taas vaipunut hiljaiseloon. Tämä uuden vuoden ja työvuoden (opiskelujen alkamisen) väliin jäävä viikko tuntuu todella tyhjältä mutta tavallaan juuri siksi ihan mainiolta. Kyllä tätä varmaan kaipaakin heti ensi viikolla, mutta silti tuntuu siltä, että tämä joutenolo on jatkunut jo aika pitkään. No, hyvä että on aina välillä virikkeitä kuten Tapiolan uudistettu uimahalli, jossa ollaan Suskin kanssa käyty jo pariin otteeseen kuntoilemassa. Tuo uiminen käykin ihan työstä koska tekniikkani on täysin puutteellinen ja huono. Joutuu sitten kauhomaan ihan olan takaa =). Tänään mennään kaupunginteatteriin katsomaan Tiimiä. Mainiota päästä pitkästä aikaa ihmettelemään ihka oikeaa teatteria.<br /><br />Eilen päädyttiin vuokraamaan makuunista Jeunet'n Pitkät kihlajaiset sekä uusin Batman, eli tämä Batman begins. Molemmat oli ihan oivallisia pätkiä, vaikka joitain huonojakin juttuja tekeleisiin mahtui. Pitkät kihlajaiset oli visuaalisesti todella hieno, ja Jeunet'lla tuntuu (ainakin tämän leffan ja Amelien perusteella) olevan tarinankerronta erittäin hyvin hallussa, mukaan lukien sellaiset pienet hämärät yksityiskohdat, joista on ehkä miehen ranskalaisuutta kiittäminen. Tällä kertaa sotameininki (I maailmansota) oli vaan ehkä vähän turhan rankassa konstrastissa siihen maalais-Ranskan ihanuuteen ja väriloistoon. Ehkä se oli tarkoituskin, mutta runopojan se jätti vähän kylmäksi.<br /><br />Antti haukkui Batmanin aika lyttyyn, joten olinkin yllättynyt, että tykkäsin siitä suht paljon. Suski ei tykännyt, koska hänelle ainoa oikea Batman on se camp-Batman, joka on tehty kieli poskessa. Onhan sekin asiallista touhua, mutta kyllä ainakin tämä poju ottaa ihan mielellään vastaan tällaisen raskaamman ja synkemmänkin tulkinnan kaikkien tuntemasta lepakkomiehestä. Alun ninjajutut olivat ehkä vähän liikaa ja jotkut toimintakohtaukset vähän överejä. Mutta ihan asiallista meininkiä muuten, ja pointseja siitä, että siihen Batmanin hahmoon ja sen motivaatioihin pureuduttiin enemmän kuin neljässä aiemmassa leffassa yhteensä.<br /><br />Joo, Heikin leffanurkkaus kiittää. Lauantaina viini&amp;juustokemut, kyllä! Saa nähdä saako ensi viikolla aloitettua sen terveemmän elämän...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113715571633223812?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1136479417194800012006-01-05T18:30:00.000+02:002006-01-05T18:43:37.213+02:00No niin. Levillä oli hubaa ja nyt parin päivän vaitiolon jälkeen voisi ehkä ähkäistä muutaman muistikuvan tänne verkkoon, suojaan pääkopan pölykerroksilta. Reissu oli kaiken kaikkiaan ihan mainio, eikä yhdeksän hengen laumamme herättänyt minkäänlaisia aggressioita, vaikka suurin osa ajasta menikin kommuunihengellä saman katon alla. Kun en itse ole mäkikotka enkä murtsika-karpaasi, rajoittui talviurheilu pelkkään ulkona kävelemiseen, mutta mikäs siinä kun maisemat olivat niin älyttömän talviset ja sää ihan optimaalinen. Ei liian kylmä, muttei liian lämminkään. Joululahjalautapelit tulivat kukin korkatuksi. BB-peli oli oikeasti yllättävän hyvä, ei mikään markkinoiden painoksi lastattu oheistuote. Reissun kuumin juttu oli mahdollisesti sudoku, joka keräsi uusia addikteja päivä päivältä enemmän. Lukeudun nyt myös itse tähän ryhmään, on se niin perhanan yksinkertaisen tuntuista, mutta kuitenkin haastavaa. Suosittelen kaikille pähkinöiden pureskelusta pitäville! Maanantaina katsottiin kahdeksan tuntia Frendejä.<br /><br />Vuosi vaihtui aika rauhaisissa merkeissä, aluksi loistoruokaa loistoseurassa ravintola Arranissa, ykköset yllä, tietenkin. Sen jälkeen raketit saatettiin taivaalle suoraan sieltä etelärinteestä. Kun raketit olivat päättäneet taivaallisen matkansa päätettiin ottaa vielä vähän painimatsia hangessa. Enempää ei nyt tule mieleen, mutta aivan mainio reissu kaiken kaikkiaan.<br /><br />Nyt sitten, kun paluu todellisuuteen on edessä...tai no, onhan tässä vielä n. 1½ viikkoa joutenoloa. Hajoan näihin naurettaviin neurooseihini...kun seuraa niin montaa blogia, niin tollaisen viikon poissaolon jälkeen sitä uutta tekstiä 0n netissä niin paljon, että pitää melkein pyhittää pari päivää siihen, että pääsee taas ajan tasalle. Kesäduuniakin pitäisi miettiä...viime kesäinen käännöstyö oli aika luksusta (vaikka sainkin loput palkat vasta pari päivää sitten) mutta sellaista onnenkantamoista tuskin osuu tänä vuonna eteen. En kyllä oikein keksi mitään kivoja hommia..ei siis sillä lailla, että meinaisin vaan marssia sisään tyyliin "moi, mä tulin nyt töihin". Mutta kuitenkin. Joku Akateeminen tai Suomalainen kirjakauppa voisi olla ihan jees, vaikka osaamiseni on ehkä aika koetuksella myyntihommissa. Ja noissa paikoissa joutuisi sitten ehkä olemaan enemmänkin iltahommissa. Koneelle runopoikaa tuskin enää otetaan, vaikka kannattaahan sitä kokeilla. Tapiolan kirjasto vois olla ihan jees, mutta onko se sitten kuitenkaan kovin kivaa olla siellä niiden friikkien kanssa minimi-minimipalkalla? Ehkä tässä onkin lukijakilpailun ainesta: keksi runopojalle kesäduuni! Palkinnoksi viini-ilta ja runonlausuntaa runopojan seurassa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113647941719480001?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1135688195814995262005-12-27T14:47:00.000+02:002005-12-27T14:56:35.830+02:00Nonniin, joulu on taas ohi. Varsinkin aattoilta tuntuu menevän nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Ennen illan syömisorgiat sujuivat ihan käsittämättömän hitaasti kun kuusen alla pilkotti monta kiehtovaa, toivon mukaan ei-niin-pehmeää pakettia. Nykyään ruokahetki tuntuu olevan ohi jo ennen kuin se alkaa ja lahjojen jaossa ei ole entisenlaista glooriaa. No, onhan niitä lahjoja kuitenkin ihan kiva saada. Tällä kertaa pukki toi runopojalle 3 dvd:n Madventures-paketin, sekä kaikkien sankarileffojen isän, Conan barbaarin, hänetkin dvd:llä. Isukiltahan tuli jo aiemmin New York Review of Booksin tilaus sekä muutama sarjakuvakirja, jotka ovat jumissa jossain nettikauppojen ja tullien syövereissä ensi vuoden alkuun asti. Lisää sarjiksia mulle, käsittämätöntä. Onneksi pukki oli ajatellut myös käytännön asioita, ja tavaroita, joiden puute ei ikinä tunnu olevan niin kipeä, että jaksaisi raahautua kauppaan asti. Siis: kiitos paistinpannusta, Iittalan laseista sekä lajitelmasta t-paitoja ja sukkia. Perusasiat kunniaan!<br /><br />Jo nyt perinteinen joulupäivä Kökkelissä sujui ihan rattoisasti, mitä nyt pientä ajatustenvaihtoa välillä. Viihteen puolellehan se vähän tuppasi menemään, mutta mitäs siitä. Taksin saaminen oli kovin vaikeaa. Sitä ennenhän oltiin Anttilaisten residenssissä nauttimassa jouluateriaa Suskin porukoiden kanssa. Tuloksena joulun toinen ähky, joka piti mahan täynnä melkein 12 tunnin ajan. Suski nukahti sohvalle, ja jäin katselemaan telkkareita Jaakon ja Sirpan kanssa. Plaisir.<br /><br />Eilen oli vuorossa lisää sukulointia, ja iloista Tapanin viettoa meidän kotikodissa Jorvaksessa. Ilmapiiri oli jotenkin todella kiva eikä tippaakaan pain. Suskikin tuntui viihtyvän ja sopi mielestäni hyvin joukkoon. Mikäs siinä oleillessa, vielä kun saatiin isin auto heti käyttöön, ja sillähän me sitten suuntaamme huomenna Vaasaan ja torstaina Leville. Mitä uusi vuosi tuokaan tullessaan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113568819581499526?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1135437411744868862005-12-24T17:12:00.000+02:002005-12-24T17:16:51.770+02:00hiphei, joulu on taas täällä!<br /><br />Pakko sanoa, että mikäs tässä on ollessa kun voi vaan istuskella rauhassa, jutella ja lueskella. Kohta vuorossa joulusauna sekä ruoka. Huh, saa nähdä tuleeko taas vedettyä maha täyteen pelkistä alkupaloista. Eipäs tähän päivitykseen nyt paljon sanottavaa jäänytkään. Kunhan totean, että runopoika toivottaa itse kullekin mainiota joulua! Olkaa kiltisti ja rauhassa. Päässä soi Whamin klassikko Last christmas...mikäs sen parempaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113543741174486886?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1135354776409430882005-12-23T18:10:00.000+02:002005-12-23T18:19:36.426+02:00Joulun Henki alkaa pikkuhiljaa laskeutua myös tänne Tapiolaan. Eilen oltiin Suskin, sekä Anttilaisen perheen kanssa katselemassa Rajatonta kulttuuritalolla. Suski mainosti etukäteen, että aiempina vuosina kunnon joulufiilis on pukannut päälle juuri ton konsertin jälkeen, ja niinhän siinä kävi. Hyvin ne veti. Sitten Antin residenssiin (se uuni! se istuma-amme!) jakelemaan lahjoja. Ihan mainiota oli sielläkin, ja vaikka joitain tuplalahjoja tulikin, oli joukossa myös tosi monta todella hyvää ja osuvaa pakettia. Itse keräsin kokoon Viivi ja Wagner -mukin sekä Seiskan julkkislautapelin. Aivan helmi. Peli taitaa lähteä Laurille lainaan hetimiten. Pelottaa nähdä kuinka vahvoilla olen, eli kuinka hyvin kuluneen vuoden juorut on hallussa...Suskin lahja oli teatteriliput, joka onkin todella jees, kun olen kitissyt ja vouhottanut teatteriin menemisestä suuren osan vuotta. Toivon mukaan Kaupunginteatterin <span style="font-style: italic;">Tiimi </span>on laatukamaa.<br /><br />Leivottiin Suskin kanssa viime sunnuntaina piparitalo, josta tuli aika mainion näköinen. Siellä ne ukko ja akka vaan hengailee karkeilla koristellun talon pihalla. Nyt kun Rajattoman joululevy vielä soi taustalla ja edellä mainittu talo nautiskelee pikku joulukuusen loisteesta, alkaa joulu olla täällä Revontulentiellä ihantosissaan.<br /><br />Jeps. Huomenna Jorvakseen jouluilemaan, sitten kierroksia Anttilaisilla sekä Kemppisillä Suskin kera. Joulupäivänä myös toistuu nyt perinteeksi muodostuva kinkunmaistelu Kökkelissä. Kenen kinkku voittaa tänä vuonna? Onko Tammelan sinappi edelleen yhtä taivaallista? Stay tuned for more details!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113535477640943088?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1135102406291086752005-12-20T19:33:00.000+02:002005-12-20T20:13:26.330+02:00Vuoden viimeinen (?) meemi, arvatkaa keneltä...Pointtina siis laittaa joka kuukauden merkinnöistä joku kommentti, joka kuvaa mahd. hyvin kuolinkouristuksissaan olevaa vuotta 2005. Noita aiempia merkintöjä lukiessani huomasin tosissaan, että näistä jutuista on tullut nykyään vähän liiankin virallisia.<br /><strong><br />Tammikuu</strong>: "Mitä wittua mulle on tapahtumassa kun kirjallisuuden klassikoiden tilalta suosikkien paikalle ovat nousemassa tv-sarjat, joita en aiemmin voinut sietää?"<br /><br /><strong>Helmikuu</strong>: "Hyötyä täynnä oleva kahden päivän superopiskeluvisiitti tyyriiseen tavaravarastoon, jossa huonekalut pölyttyvät ja vuokralainen odottaa hirmusti kevättä ja uutta luukkua, ettei enää menisi niin paljon rahaa isännöitsijän taskuun vajaakäytössä olevasta kodista." (Kyseessä siis Turun kämppä)<br /><br /><strong>Maaliskuu: </strong>"Ja mistäköhän helvetistä sitä on tullut tässä vaiheessa elämää/opiskeluja asettaneeksi itselleen riman niin älyttömän korkealle?"<br /><br /><strong>Huhtikuu: </strong>"Jos hinnat tipahtaisivat lopullisesti näin alas, pitäisi ehkä viettää muutama viikko baarin puolella ihan vaan siitä syystä, että rahaa kuluisi niin vähän, pyyhkiä ilon kyyneleitä silmistä ja kumota tuppi toisensa jälkeen janoisan kurkun syövereihin." (Crazy wednesday)<br /><br /><strong>Toukokuu: </strong>"Onko urbaani ympäristö jo nyt osoittautunut liian kovaksi palaksi Jorvaksen sysimetsissä varttuneelle luonnonlapselle?"<br /><br /><strong>Kesäkuu: </strong>"Tämä blogi ei siis edes voisi olla mikään sex and the city vaan books and the pity."<br /><br /><strong>Heinäkuu: </strong>"Toivottavasti paraikaa kääntämäni väitöskirjan tekijä ei eksy blogilleni, tutkimus on nimittäin niin köykäinen ja heikko, että ihmettelen jos menee läpi muuten kuin rimaa hipoen."<br /><br /><strong>Elokuu: </strong>"Ehkä se on täydellistä tylsyyttä ja nörttimäisyyttä, en tiedä, mutta mieluummin istun kotona kavereiden kanssa kuin lähden suunnistamaan maailmanlopun näyttämölle, eli viikonloppuiltojen/öiden Helsingin keskustaan."<br /><br /><strong>Syyskuu</strong>: "Kun ovat menneet valitsemaan niinkin järjettömän oppiaineen kuin yleinen kirjallisuustiede, pitäisi heidän hulluudessaan olla jotain samoja piirteitä kuin minussakin."<br /><br /><strong>Lokakuu:</strong> "Ilmiö nimeltä Big Brother on alkanut salakavalasti nakertaa tunnin joka illan ohjelmasta...'Kyllähän mä nyt katon ku kaikki muutkin kattoo'."<br /><br /><strong>Marraskuu: </strong>"Lopulta tästäkin Tapiolan porvarispenskasta tulee sitten varmaan joku Pentti Linkola."<br /><br /><strong>Joulukuu: </strong>"4½ -kuukautinen yhteiselo ei välttämättä ole niin hyvin kirjoitettuna tänne blogivuoden merkintöihin, ja Suski onkin välillä valittanut etten ikinä mainitse sitä. (nimim. "koko ajan mä!"). Me loves you, babe!" Kaksi lausetta, mutta ihan aiheesta.<br /><br />Täytyy kyllä sanoa, että vaikutan noiden merkintöjen perusteella todella katkeralta, kyyniseltä ja kuivalta. Kolme kovaa koota. Suurin osa jorinoista sisältää vaan jotain valitusta tai ihmeellisiä ajatusrakennelmia, jotka tuntuvat näin jälkikäteen vähän hölmöiltä. Oikeasti tärkeitä ja kivoja juttuja ei ole niin paljon mainittu, mutta se kertoo jotain vain siitä, millaisissa tilanteissa tänne blogiin kirjoittaa. Kivoja juttuja muistelee, muttei niitä ehkä halua julistaa kaikille. Paljon helpompi vuodattaa nettiin kuin puhua jostain oikeesti tärkeästä. Ehkä ensi vuosi on vähemmän etäinen?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113510240629108675?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1134824791904298482005-12-17T15:00:00.000+02:002005-12-17T15:06:31.930+02:00Eilispäivä meni sitten kokonaan vieraalla malla - Virossa siis. Ellun piti ostaa hieman virvokkeita tämäniltaisia megasynttäreitä varten, joten olihan se täysi ilo lähteä mukaan Antin ja Suskin kera. Tallinna oli perus Tallinna, ei siinä mitään. Syötiin Olde Hansassa ihan mainiota linnanherranruokaa. Paikkahan on kai aika tyypillinen Suomesta Viroon matkaavien kohde, mutta yhtä kaikki ihan mahtavan tunnelmallinen kievari. "Keskiaikahömpötystä" kun ei täällä kotisuomessa mitenkään kauheasti ole. Ruoka oli mainiota, ja tarjoilijapoika älyttömän mukava. Ihq poika aiheutti niin suurta kuohuntaa, että Antti ja Suski olisivat molemmat halunneet viedä sen laivalla kotiin.<br /><br />Takas tullessa vietettiin pari "rattoisaa" tuntia laivan humppabaarissa. Latteiden iskelmien ja kaikkialla läsnäolevan savun täyttämä kapakka sai ainakin itsessäni aikaan sen tunteen, että jonkinlainen henkinen lobotomia on käynnissä. Maailman väsyneimpien laivamuusikoiden soittama iskelmä on kyllä ihan oiva kidutuskeino. Aavistelin jo, että herättyäni tänään istun vain tyhjä ilme silmissä sängyn laidalla, tuntien etäisesti, että joku elinvoima on viety sisältäni. Ei se nyt onneksi ihan niin ole. Toivottavasti meitä hakemaan tullut Ellun äiti ei kammoksunut ostoksiemme määrää..."Näähän on uudeksvuodeks kahdellekymmenelle hengelle"...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113482479190429848?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1134556893434835652005-12-14T12:23:00.000+02:002005-12-15T09:31:35.133+02:00Synttärikakku on syytä puhaltaa, sillä tänään on koittanut runopojan blogin armorikas syntymäjuhla! Tosiaan, yritin juuri mielessäni palata siihen tiistaipäivään viime joulukuussa, jolloin Suskin yllytyksestä laadin tämän blogin ja päivitin sitä heti ekana päivänä 3 kertaa...Ihan hyvän vuosiarkiston tämä blogi kyllä tarjoaa. Selailin juuri vanhoja merkintöjä, ja vaikka keväällä ja kesällä onkin muutama sellainen lähes kuukauden kirjoittamattomuustauko, niin yllättävän hyvin tähän on kuitenkin tarttunut kaikki olennainen. Ekat merkinnät olivat vielä Turussa opiskelevan runopojan lopputenttitilityksiä, sitten joululoma, harvakseltaan opikseltu kevät ja samanaikainen piina siitä, kun piti pitää majaa Jorvaksessa. Sitten oma kämppä, Hesan pääsykokeet ja kesä. Uusi yliopisto, edelleen aika harvakseltaan opiskeltu syksy ja tässä sitä ollaan. Kävin juuri tekemässä tentin ja nyt on enää muutama pikku juttu jäljellä.<br /><br />Vuoden merkintöihin mahtuu monta tiukkaa tilitystä eri menoista ja omista toilailuista. Joidenkin mukaan kirjoitustyyli on virallistunut nyt kun tiedän, että blogia lukee kavereiden ja muutamien tuntemattomien (montakohan teitä on?) lisäksi myös tietyt perheenjäsenet. Se saattaa olla ihan totta, mutta pitänee tyytyä nyt siihen mitä on. Ei se, että puhuu eri tyyliin eri ihmisille kuitenkaan tarkoita, että olisi epäaito.<br /><br />Aiemmista merkinnöistä käy aika selvästi ilmi, että silloin kun majaa piti pitää pääasiassa Jorvaksessa, majailin kuitenkin pitkälti Suskin residenssissä. Nyt kun asuu tässä naapurissa on kaikki paljon paljon helpompaa, ei enää niitä alituisia lähtöjä ja saapumisia, jotka kirvoittivat aika moneen merkintään. 4½ -kuukautinen yhteiselo ei välttämättä ole niin hyvin kirjoitettuna tänne blogivuoden merkintöihin, ja Suski onkin välillä valittanut etten ikinä mainitse sitä. (nimim. "koko ajan mä!"). Me loves you, babe!<br /><br />Jep jep...bloggerin tietojen mukaan tässä blogissa on 140 päivitystä. Sehän tekee suunnilleen 2.5 per päivä. Pysyyköhän tämä tahti ennallaan vai iskeekö runopoikaan kirjoittamattomuuden halu? Saas nähdä, mutta silloin kun ekaa kertaa tänne kirjoitin, olin melko varma etten jaksa edes viikkoa.<br /><br /><em>Lisäys: kommentit toivat tietoisuuteni sen seikan, etten osaa lainkaan laskea. Se on kyllä aivan totta. Mitäköhän mä noita ylläolevia juttuja laskiessa oikein kelasin? Laitetaan sen blogin merkkipäivästä johtuvan suuren mielenliikutuksen piikkiin...ja jätetään toi typerä laskuvirhe tänne muistoksi jälkipolville siitä, että humanistitkin voivat erehtyä.</em><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113455689343483565?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1134340395701045002005-12-12T00:27:00.000+02:002005-12-12T00:33:15.716+02:00Viime päivät ovat olleet melkoista hiljaiseloa blogirintamalla. Ei sitä aina ehdi koneen ääressä istumaan =) Joulu tulla jollottaa ja jouluostoksia pitäisi pikkuhiljaa alkaa hoitamaan. Viime vuonna tuo rumba oli muistaakseni melkoinen pain, joten voisi olla fiksua hoitaa enimmät lahjat pois jo ensi viikolla eikä vikoina päivinä ennen aattoa. Eilen oli Geron pikkujoulut, taattu merkki joulusesongista. Mopo meinasi päästä keilumaan mutta pysyi lopulta kuskinsa käsissä.<br /><br />Nyt kun kouluelämää on enää 4 (!) päivää jäljellä, on päällä melkoinen odotus. Kun sais tuon perhanan tentin nyt tehtyä niin töitä ei enää ole nimeksikään. Viime päivät ovat menneet sellaisessa lukumaratonissa, että loma on ihan positiivinen juttu. Toisaalta, kivahan romaaneja on tenttiin lukea vaikka vino pino, ainakin jos vaihtoehtona on kuivia teoriaopuksia. Perjantaina sitten Viroon, lauantaina Ewinan pirskeet ja sitten onkin jo jouluviikko. Ja uudeksi vuodeksi Leville. Mainiota, mainiota.<br /><br />Tajusin juuri, että parin päivän päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun tein ekan blogimerkinnän. 14.12. eli keskiviikkona on syytä laittaa ensimmäinen bloggausvuosi nippuun asiaankuuluvalla hartaudella. Onhan tähän väliin mahtunutkin kaikenlaista.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113434039570104500?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133888405871146292005-12-06T18:57:00.000+02:002005-12-06T19:00:05.873+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/1379/707/1600/heikki2.1.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/1379/707/320/heikki2.1.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://photos1.blogger.com/blogger/1379/707/1600/mira_sorvino_150.0.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://photos1.blogger.com/blogger/1379/707/320/mira_sorvino_150.0.jpg" alt="" border="0" /></a><br /><br /><br /><br />Kumpi onkaan kumpi?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113388840587114629?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133887735248448792005-12-06T18:42:00.000+02:002005-12-06T18:48:55.263+02:00Ellu löysi linkin <a href="http://www.myheritage.com/FP/Company/tryFaceRecognition.php?s=1&u=g0&amp;lang=EN">nettisivulle</a>, jossa saa valokuvan perusteella tietää ketä julkkista muistuttaa. Kuten Ellulla, mun kaimat ovat hieman...hmm...outoja. Suurimmat osumat tuli naisten puolelta =)<br /><br />1. Mira Sorvino (72%)<br />2. Vivien Leigh<br />2. Hilary Swank<br />2. Christopher Reeve (kaikki 69%)<br /><br />tähän mennessä siis 3 naista ja teräsmies. Mahtavaa<br /><br />3. Natalie Portman &amp; Audrey Tatou (66%)<br /><br />perässä oli sit vielä Rudolph Valentino.<br /><br />Ei helvetti...mutta aika jännä sattuma, että ihana Natalie Portman on jonkun nerokkaan koneen mielestä mun näkönen. Mutta ei se kyllä sitten olis enää ihana.<br /><br />Oivaa huumoria kyllä, suosittelen.<br /><br />Muuten ei ole mitään kummempaa kommentoitavaa. Tenttiin luku on edelleen yhtä inhottavaa, mihin se siitä muuttuisi. Pitäisi varmaan hiljentyä katsomaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia telkkarista. Tai sitten jotain muuta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113388773524844879?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133712413841137192005-12-04T17:57:00.000+02:002005-12-04T18:06:53.876+02:00Juupa juu. Ihan käsittämättömän ankea olo, joka ei mielestäni edes johdu eilen nautittujen virvokkeiden määrästä. Tuntuu puolestaan siltä, että olisi taas tulossa kipeäksi. Argh. En kyllä ainakaan muistini mukaan vilustuttanut itseäni eilen, mutta tiedä häntä. Ainejärjestön kemuissa oli ihan mukavaa, vaikka tunnelma oli aika pitkään suht kankea ja osanottajamäärä vähäinen. Kyllä se sitten siitä nousi kun saatiin ysärihitit peliin ja jopa kirjallisuudenopiskelijat tanssilattialle (!). Fuksien ohjelmanumero onnistui myöskin ihan hyvin, itsehän olin joulupukki, joka jakoi kirjallisesti suuntatuneelle perheelle hassunhauskoja lahjoja. Sitten luettiin joulurauhanjulistus ym. ja kaikki tietenkin hassunhauskasti kirjallisuustieteen vinkkeliin väännettynä. Todellista inside-juttua. Onnistuin jopa voittamaan sellasen pehmoisen tontun, kun olin eräässä seuraleikissä viimeiseksi peliin jäänyt, eli mielestäni huonoin. No, jotain lohdutusta...Yhdessä vaiheessa tutorimme Vera kävi selittämässä jotain haalareista. Meillä siis on haalarit. Ilmeisesti ne on laitoksen yhteiset (väriltään ruskeat, eli Mr. Shit strikes back), ja tulevat viim. vapuksi. Ihan kiva ylläri, kun olin jo luopunut toivosta, että saisi sen oman puuhapuvun, jonka avulla voi sitten hakea yhteenkuuluvuutta muuhun opiskelijaporukkaan. Muutama opiskelijamme tosin näytti vähän hapanta naamaa ja totesi haalarien olevan teekkarien juttuja. Mutta itse otan ainakin uniformumme vastaan mieluiten. Harmi kun sinne goomille en varmaan ehdi saada sitä.<br /><br />Jatkettiin sitten neljän muun fuksimme kanssa manskun Chapliniin. Ja mitäs siinä. Kahden-kolmen maissa muistaakseni kotiin. Ja nyt ankeana. Sisseilin sentän ekan tenttikirjan loppuun ja tiskasin ihan älyttömän määrän likasia astioita, jotka ovat jo parin päivän tuoneet tiettyjä läävän piirteitä muuten niin sulokkaaseen opiskelijaluukkuuni. Nyt voisi sitten löysäillä, ehkä katsoa koneelta viime Aliaksen tai jotain.. Scandinavian Music Group, jonka laitoin tiskausmusaksi, kuulostaa pitkästä aikaa kuunneltuna aika mainiolta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113371241384113719?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133524496741987522005-12-02T13:49:00.000+02:002005-12-02T13:54:56.756+02:00Nyt on kyllä tonttujen olemassaolo todistettu. Pari päivää sen jälkeen kun blogimaailmaa järisyttänyt joululahjalistani (joka oli siis enemmän vitsluontoinen kuin tosissaan tehty) ilmestyi tänne, sain jo melkoista vastakaikua. Anna lupautui hankkimaan printterin (mahd. Laurin avustuksella) ja isi tilasi NY review of booksin. Voi tätä anteliaisuuden määrää, tässähän tulee ihan tippa linssiin.<br /><br />Pitäisi yrittää lukea tenttikirjaa muttei jaksa. On todella vetämätön olo, joka varmaan jatkuu koko päivän. Salille tuskin jaksaa sykähtää.<br /><br />Ryhänen ilmoitti, että Mew on kulttuuritalolla 12.3. Ihan siisti juttu, koska ko. päivähän on runopojan synttäri. Laitoin lippujen hankinnan ryhiksen vastuulle, itse kun onnistuin pallittamaan Mew'n 2 (!) syksyn keikkareissua liian myöhäisellä reagoinnilla.<br /><br />Eilen oli ihan suunnaton bb-studio Ewinalla. Ilmeisesti monien Tiinalle lähettämät äänet eivät riittäneet sillä voitonhan vei amispoika Vihdistä. Mietin vaan, että mitä se kertoo tollasesta pelistä, että sen voittaa tollanen raksajätkä, joka laukoo ihan käsittämättömän tyhmiä juttuja ja ärsyttää kaikkia muita kilpailijoita. Ehkä se sitten oli se aidoin. Oli miten oli, Suomi on saanut uuden Matti Nykäsen.<br /><br />Suski lähti New Yorkiin. Ikävä iski jo parin tunnin jälkeen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113352449674198752?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133434267809467012005-12-01T12:41:00.000+02:002005-12-01T12:51:07.863+02:00Nyt on taas torstai, ja jälleen päätin välttää vitutuksen ja jäädä Hezaan tappamaan tätä viiden tunnin hyppytuntia. Mutta onko se hypäri vai hyppäri? Perus Espoon ja Kirkkonummen kulttuurieroja...Ellu oli kommentoinut illan suunnatonta tv-spektaakkelia, eli BB:n loppumista. Ajattelin nyt myöntää lopulta myös itselleni, että kyseessä on kyllä mitä mainiointa viihdettä ja kaikki muka-halveksunta, mitä olen ko. ohjelmaa kohtaan osoittanut on ollut todella epäaitoa elitismiä. Ehkä pitäisi vielä äänestää voittajasuosikkia ja murtaa viimeisetkin kyynisyyden aidat meidän, minun ja Big Brotherin, väliltä. Jep. Mutta kuitenkin, itse toivoisin, että Tiina veisi potin, koska se on kuitenkin loppupeleissä se, joka on ollut niistä tyypeistä kaikkein eniten oma itsensä. Tai no, Perttuhan nyt on tollanen amisraksajätkä varmaan siviilissäkin mutta ollaanpa rehellisiä. Tuskin se Tiina sitä kuitenkaan vie, eiköhän valtakunnanuros Antti vie koko summan ja takaa itselleen taloudellisen toimeentulon lisäksi vähintään vuoden ajan ilmaista Seiska-julkisuutta. Nyt kun tätä asiaa mietin, niin tämä ylimielinen suhtautuminen BB:hen on vähän sama kuin se, kun ennen vierastin edellä mainittua 7 päivää -lehteä. Kesällä kävi kuitenkin ilmi, että sehän on niin mainiota viihdelukemista, vaikka tietty jos vakavia ollaan niin eihän niillä toimittajilla ole minkäänlaista moraalia. Mutta onko lukijoilla? Ei siitä kuitenkaan aina jaksa murehtia. Muistaakseni myös eräs nimeltämainitsematon kasvatustieteilijä Raumalta koukkuuntui Seiskaan viime kesänä. Eiköhän laiteta tilaus vetämään.<br /><br />Äsken oli muuten huisin pelottava puhe-esitys mediaesiintymisestä. Taas niin perusmeininkiä, ennen sitä showta jännitti aika paljon, mutta puhuessa olo oli kuin rauhallisuuden ruumiillistumalla. Ilmeisesti yleisökin oli samaa mieltä. Parini Jouni oli lopulta ihan hyvin messissä, vaikka vähän pelkäsinkin, että mitä sieltä oikein tulee. Mutta ihan naminamia tuollainen touhu. Kuvitelkaa...<span style="font-style: italic;">minä</span> pitämässä puhe-esitystä. Koitin kyllä väittää pätijä-ääntä, sekä sitä mun nimikko-takakenoa. Enkä ottanut jo lähes legendaarista "Heikki-asentoa" (tietämättömille: vasen käsi mahan päällä, oikea kyljen kohdalla + pieni takakeno)! Super.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113343426780946701?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133359641610524352005-11-30T15:55:00.000+02:002005-11-30T16:07:21.630+02:00Pitää heti tehdä muutama muutos joululahjalistaan. Kyllä ne tontut täällä Tapiolan seudullakin varmaan vielä hyppii, joten eiköhän tämäkin onnistu. En mä ehkä sitä iPodia tarvitse kuitenkaan. Nykyinen soitin on vielä ihan hyvä, ehkä siis kannattaa ajaa se ihan loppuun asti. Kävi myös ilmi, että se Trivialin dvd-versio on joku ihme "populaarikulttuuri-extra". Viattomana kun olin luullut, että se olisi perinteinen trivial. Ei, kaikki kysymykset koskevat ilmeisesti trendejä, viihdettä ym. En mä ehkä sellasta halua. Toisaalta, tuli mieleen, että voisin ruinata isiltä New York Review of Booksin sähköisen tilauksen. Kyseessä on ehkä maailman paras kirjallisuuslehti, eli aivan oivaa luettavaa kirjallisuudenopiskelijalle. Nettiversiossa harmillisen moni artikkeli on salattu, ja tilaus avaisi ne kaikki. Joo, tätä mä pyydän. Printteri ja kirja pysyvät listalla, nytkin olisi edellä mainitulle kapistukselle tarvetta. Suskikin oli näköjään laittanut lahjalistan blogiinsa. Siinä oli ainakin mistä valita, saa nähdä mitä tässä oikein keksii.<br /><br />Lukaisin juuri viimeisen "viihdekirjan" vähään aikaan. Nyt, ennen kuin lähipäivinä alkava tenttiinlukumaraton (6 kirjaa) iskee päälle, on ollut ihan mainiosti aikaa lukea huvikseen, ja kuukauden aikana silmien alla onkin käynyt ainakin Yann Martelin novellikokoelma, Tuomas Vimman <span style="font-style: italic;">Toinen</span> sekä juuri lopetettu M. John Harrisonin <span style="font-style: italic;">Light</span>. Kyseessä oli ehkä neljäs sci-fi -kirja, jonka olen ikinä lukenut. Ihan hyvä se oli, vaikken ehkä kuitenkaan ymmärrä scifiä kovin hyvin. Em. kirja tuntui vielä vaativan jonkun verran fysiikan tuntemusta, jota ei tämän pojan päästä löydy sitten yhtään. Kyllä se silti oli ihan mukava lukuelämys, mutta tuntui vaan, että olisi saanut enemmän irti jos olisi tajunnut ihan kaikki mitä siinä selitettiin. On tuo silti ihan kiinnostava genre, kun kirjailijalla on vielä niin paljon enemmän vapauksia maailman luomisessa kuin perinteisemmissä lajityypeissä. Voisin kuvitella, että monet scifikirjailijat innostuvat niin paljon siitä maailman kehittelystä, että henkilöt jäävät pelkiksi paperinukeiksi. <span style="font-style: italic;">Light</span>issa tätä ei onneksi tapahtunut. Ihan hyvä siis, mutta kyllä Philip K. Dickin klassikkokirja <span style="font-style: italic;">Do androids dream of electric sheep?</span> (josta tehtiin myöhemmin mahtavan upea <span style="font-style: italic;">Blade Runner</span> -elokuva) oli parempi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113335964161052435?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133196104659476442005-11-28T18:36:00.000+02:002005-11-28T18:41:44.660+02:00Jee, blogilla on uusi ilme! Olisin lisännyt tonne profiiliin vielä kuvankin, jota olisi sitten voinut tuijottaa aina selatessaan uusimpia päivityksiä, mutta datailutaitoni olivat puuttelliset. Ehkä se on ihan hyväkin. Tänään on ollut suht hirveä ilma. Mutta mikäs siinä, sain kumminkin raahattua itseni keskustaan. Jaksan kyllä edelleen itsekin hämmästellä sitä, miten ihmeessä mä voin saada tältä syksyltä 30 opintopistettä tällasella lusmuilulla. Suuren osan ajasta tämä yliopisto-opiskelijan elämä tuntuu löysemmältä kuin yläasteella tai lukiossa konsanaan.<br /><br />Lumien sulaessa ja sateen tippuessa päälle suunnattomina pisaroina on piristys löydettävä muzasta. Iloiset Skotlannin pojat, eli Franz Ferdinand piristi äskeistä matkailua suuresti. "Ich heisse superfantastisch!".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113319610465947644?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133105130516070052005-11-27T17:15:00.000+02:002005-11-27T17:25:30.533+02:00Rakas joulupukki:<br /><br />Olen ollut tänä vuonna varsin kiltti. Toivottavasti tonttusi ovat tulleet samaan tulokseen. Tänä jouluna haluan<br /><br />- iPodin piristämään koulumatkoja<br />- printterin, jotta saisin koulutyöt tulostettua helpommin<br />- trivial pursuit dvd:n, koska tp on elämä<br />- Charles Burnsin Black Hole -sarjakuvakirjan, koska amazon.com kehuu sitä, ja se tuntuisi sopivalta lisäykseltä sarjiskokoelmiin.<br /><br />Hyvää joulunodotusta sinne Korvatunturille<br /><br />Toivoo Heikki<br /><br />Ehkei noista mikään ole kuitenkaan ihan välttämätön. Tollanen haluan-haluan-haluan meininkin ei ehkä ole ihan se juttu. iPod-jutun kanssa olen paininut jo kauan. Jos omistan jo toimivan mp3-soittimen, onko syytä ruinata uutta? Mutta kun ne on niin hyviä ja käyttäjäystävällisiä ja hienoja yms. yms. Nykyinen soitin alkaa olla vanha, sen akku on heikohko, ja se on ehkä muistiltaan liian iso. Olisi ihan oivaa alkaa pitämään sitä sellasena varastosoittimena, josta sitten aina siirtäisi musaa ipodiin, johon ei tarvitsisi mahtua kuin jokunen levy. Toisaalta, vaikka ipodin <a href="http://www.apple.com/ipodshuffle/">shuffle</a>-malli sekä uudempi <a href="http://www.apple.com/ipodnano/">nano </a>ovatkin hienoja laitteita, tuntuu siltä, että ne häviäisivät hirveän helposti, pieniä kun ovat. Helpostihan sellainen lyijykynän paksuinen pikku värkki unohtuu johonkin, ja sitten pääsee itku. We'll see.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113310513051607005?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1133024071345033982005-11-26T18:38:00.000+02:002005-11-26T18:54:31.370+02:00Tänään en ole tehnyt oikein mitään hyödyllistä. Eilen meni vähän pitkäksi, joten kai tänään kuuluukin vähän laiskottaa. Hain kirjastosta lisää ah-niin-kiehtovia kirjoja, mutta miten ne ehtii lukea ennen ensi viikon tenttiinlukurumbaa? Nää on just näitä huolia. Yritän lukea todella kehuttua sci-fi -kirjaa, mutten oikein ymmärrä sitä. Ehkä se ei vaan ole mun genre. Mistäs sitä sitten tilittämään? Ulkona on tullut lunta, joka on tietenkin superkiva juttu, vaikka se onkin varmaan sellasta laatua, joka katoaa maisemasta aamuun mennessä. Ulkona on kuitenkin ihan eri lailla valoisaa ja talvista, ja se on paaaljon parempi juttu kuin mikään synkkä syksy. Kylläpäs musta on tullut nyt luontoihminen. Kohta runopoika ei enää kerrokaan asioita kirjallisuudesta ja muista taiteista, vaan suuntaa tutkivan katseena luonnon jokapäiväiseen kulkuun. Lopulta tästäkin Tapiolan porvarispenskasta tulee sitten varmaan joku Pentti Linkola. Up with nature!<br /><br />Kohta Suville ja viini/juustokesteille. Mainiota, annetaan viinin virrata. Sitä ennen vois ehkä syödä jotain. Kanadalaisen Stars-yhtyeen mainio ralli Your ex-lover is dead on soinut päässäni heräämisestä asti. Outoja tällaiset päivät.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113302407134503398?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1132840159128528562005-11-24T15:40:00.000+02:002005-11-24T15:49:19.143+02:00Yhtä odottelua tämäkin päivä. Päätin välttää turhan reissailun ja jäädä viettämään tämän opiskeluntäytteisen torstain viittä tyhjää tuntia keskustaan. Sinänsä kyllä v-mäistä, että noi luennot on tolla lailla aamulla ja illalla. Olisivat mieluummin yhteen putkeen. Mutta aina ei sit vissiin voi voittaa. Odottelua on mahdollisesti tiedossa vielä illalla, kun pitäisi mennä kyselemään Tavastialta sinne tiistaina jääneitä hanskoja. Halvat hanskathan ne olivat, mutta ihan älyttömän hyvät, enkä löytänyt mistään keskustan kaupoista samanlaisia tai parempia. Tavalle siis...Aukaisevat vaan ryökäleet vasta yhdeksältä, joten pitää keksiä siihenkin n. 1½ tunniksi jotain kivaa puuhaa. Tänään on näköjään keikalla Dingo. Luullaankohan mua innokkaaksi faniksi, jos olen jo yhdeksältä ovenkahvassa roikkumassa. Kauhea ajatus.<br /><br />Pakko myös todeta, että tuolla ulkona on ihan älyttömän synkkää. Kyllä nyt pieni auringonvalo tekisi gutaa. Jotenkin se on henkisesti aina tärkeä juttu, että joulun jälkeen alkavat päivät hiljalleen pitenemään. Ainakin viime keväänä se valon määrä oli todella suuri yllätys...jostain syystä nämä pimeyden ja valon vaihtelut eivät tallennu muistiin lainkaan vaan tuntuvat aina tulevan ihan ylläreinä, joka syksy ja kevät. Valon määrässä on myös se nurja puoli: vaikka loppukesästä onkin aina lämpimämpää, alkaa jo elokuussa helpolla ahdistamaan kun pimiä tulee niin paljon aikaisemmin kuin kesäkuussa. Juhannus onkin sitten ehkä se juhlista parhain, tarpeeksi valoa, ja mielellään vielä kavereita ja joku messevä mökkiympäristö. Siinä jää helpolla vaput yms. kakkoseksi. Mutta mitä ensi juhannuksena? Pitäisi varmaan perustaa joku työryhmä ja anoa projektiavustusta joltain asianmukaisen rikkalta taholta. "Ettehän halua, että nuoret viettävät juhannuksensa kaupungissa?" Voidaan luovuttaa kaupunki aikuisille ihan suosiolla. Perustetaan me rehvakkaat nuoret niitä omia yhteisöjämme sinne koskemattomiin korpiin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113284015912852856?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1132769906247770562005-11-23T20:06:00.000+02:002005-11-23T20:18:26.266+02:00Eilen olin joutilas. Makoiltiin turkulaisvieraani Peten kanssa kämpillä pitkälle iltapäivään, kunnes päätin lähteä näyttämään muukalaiselle, että mikäs paikka tämä Helsinki oikein on. Siinä sitten kierreltiin ja kaarreltiin, kirjastosta irtosi vähän puhe-esitys -materiaalia mukaan. Mitäs me puhuttiin siitä stressin ottamisesta? Illalla sitten Tavastialle. Wolf Parade oli ihan uskomattoman hyvä, ja soitti yhden parhaista keikoista ikinä. Vaikka bändi kummastuttikin yleisöä soittamalla aluksi n. 45 minuuttia kantribiisejä vähän sekoitetulla kokoonpanolla, ei tunnelma todellakaan ollut kaukana katosta kun varsinainen Wolf Parade astui lauteille. Vaikka solisti/pianisti valitteli kuumeisuuttaan oli bändi kuitenkin ihan älyttömässä vireessä. Täydellinen rokkikeikka ja täydellisiä biisejä. Bändi tuntui itsekin nauttivan, ja hehkutti Suomea moneen kertaan tavalla, joka ei tuntunut tippaakaan mielistelyltä. Bändin huvittavin hahmo oli narkkarilta näyttävä äärimmäisen laiha ja ketjussa röökiä sekä bisseä vetänyt kitaristi. Keikan loputtua joku nuori neitonen hyppäsi katsomosta lavalle, sanoi mikrofoniin "jatkot Erottajalla" ja katosi bäkkärille. Juurikin näin!<br /><br />Keikkojen kannalta syksy on ollut mitä mainioin. Sigur Rosia ja susiparaatia en lähde vertailemaan sen verran erilaisia kokemuksia olivat. Toinen oli enemmänkin rauhoittumista ja tuijottelua kun toinen taas tarjosi kunnon meininkiä, liikettä ja energiaa.Molemmista jäi kuitenkin sellainen fiilis kutkuttelemaan, että nyt on todistettu jotain todella mahtavaa.<br /><br />Tänään sitten pohdin aikani keikan mahtavuutta, saatoin Peten junalle ja painuin salille. "Massu pois-05" -projekti saa luvan edistyä. Kuudeksi oltiin sovittu fuksitapaaminen, jossa oli tarkoitus pohtia ensi viikolla järkättävien pikkujoulujen ohjelmaa. Tämä kun on perinteisesti ollut fuksien nakki. Vaikka paikalle saapui vain neljä tyttöstä, saatiin silti (mielestäni) yllättävän hyvin kursittua kasaan jonkunlainen spektaakkeli. Siis: jouluaiheista huumoria, joka aukeaa vain kirjallisuudenopiskelijoille ja -tutkijoille. Superfun!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113276990624777056?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1132587235320272412005-11-21T17:25:00.000+02:002005-11-21T17:33:55.343+02:00Helou helou!<br /><br />Viikonloppu meni ihan mainiosti...Istuessamme gerossa syysmasennuksien kourissa, päätettiin lähteä viettämään pari nollauspäivää Hankoon, sinne Hennan residenssiin. Ja nollattuahan sitä tulikin. Vaikka meininki oli tavallaan vähän samanlaista kun noilla "mökkirauhottumisreissuilla" yleensä, pakko myöntää, että oli ihan mahtavaa vähän päästellä höyryjä, nukkua ja ottaa täydellisen iisisti. Reissun avainjutut oli ehdottomasti Hennan ryntäät sekä nyt jo kuolematon lausahdus "homona keimoo". Näin sitä siis pitää mennä Hankoon asti, että saa kunnon amisteluvaihteen silmään. Väsynyt nelikkomme matkusti eilen pimeiden metsätaipaleiden halki tänne sivistyksen äärelle, seuranaan radion välityksellä iki-ihana Gareth Gates. "'cause I made a stupid mistake...". Olinkin jo unohtanut miten helmi biisi toi on.<br /><br />Viikonloppuna sikailtiin ihan huolella ruokapuolella, ja pizza ja sipsua meni huolella. Tänään siis oli pakko mennä salille vähän "pumppaamaan rautaa". Ehkä mun pylly ei sitten enää oo niinkuin pomppulinna...<br /><br />Illalla luokseni saapuu Turun poika Petri, joka tulee pariksi päiväksi yhden miehen ekskursiolle. Huomenna Tavastia ja Wolf Parade, mikäs sen mukavampaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113258723532027241?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1132155752342537832005-11-16T17:28:00.000+02:002005-11-16T17:42:32.356+02:00Nyt ei ole paljoa kerrottavaa, mutta jaarittelen silti. Eilen mietin sitä, kuinka kätsyä ja huisin jänskää olisi, jos saisi väsättyä tähän blogiin sellaisen "now playing" -jutun, eli jonkun joka merkinnässä toistuvan sarakkeen, jossa sitten raportoitaisiin tieteellisellä tarkkuudella kulloisenakin hetkenä tärykalvoilla värähtelevä muziikki. Mutta ei. Voihan niitä tähän merkintöjen sekaan napsutella, mitään turhan organisoitua rakennetta en jaksa väsäillä.<br /><br />Tänään oli koulussa (nielkää nyt se, että yliopistokin on koulu...pois kaikki turhantärkeys! samaa yritän viestittää myös söpöllä apinapenaalillani) hopsin palautus, eli jokaisen fuksin tekemä yksityiskohtainen suunnitelma opintojen etenemisestä. Joo joo...niinhän sitä tietää missä vaiheessa tekee minkäkin kurssin esim. keväällä 2007 kun ei osaa ajatella edes ensi kevääseen. Kovin oli idealistiset valmistumisajankohdat tälläkin raapustelijalla, mutta saa nähdä. Tuskin ketään edes siellä yliopiston hallinnossa kiinnostaa miten niillä opiskelijoilla menee, kunhan yrittävät selvitä omista paholaismaisista uudistuksistaan pienimmällä mahdollisella vaivalla. Terveisin katkera fuksi =)<br /><br />Jälleen pitäisi jatkaa uutta mahtavaa esseetä, jonka sain pykättyä alkuun jo tovi sitten. Ehkä ei tosiaan kannata hikoilla lähteiden parissa, kun arvosana tulee olemaan "hyväksytty". Tai "hylätty", ei parane olla liian varma, ei ikuna. Kunhan nyt saisi edes jotain paperille.<br /><br />On muuten huomattavan piristävää datailla joskus jossain muuallakin kuin työpöydän ääressä. Vaikka YTHS:n tädit varmaan kammoksuisivat tämän hetkistä työpistettäni (sängyllä, kone sylissä), on tämä silti aikamoisen mukavaa...<br /><br />Sängyllä on myös mukava katsoa Carnivalen kertaalleen missattuja jaksoja. Mainio sarja, jälleen laatua HBO:lta. Harmi vaan kun tietää jo nyt, että kanava meni lopettamaan sarjan kahden kauden jälkeen. Yleensä kun HBO:lla on tapana antaa sarjojen kirjoittajien tehdä se tarinansa loppuun asti, kuten esim. kaikkien lempisarjassa Mullan alla, jonka eilen nähty neloskauden päätösjakso oli kyllä myöskin aivan mainio, tv-nannaa. Mutta siis, se Carnivale. Jännää, että tavllaan tylsästä aiheesta on saatu noinkin hieno kokoelma okkultismia, ihmissuhteita ja uskonnollisia virityksiä. Ja ne alkutekstit on ehkä hienoimmat mitä on nähty. Tästä koneelta on muutenkin ihan mainio katsella kaikenlaista: piratismi siis kunniaan, ainakin tässä mielessä. En oikein näe mitä haittaa siitä on, että jotain tv-sarjojen jaksoja katselee koneeltaan. Tai ehkä tämän merkinnän jälkeen oveni läpi tulee poliisin iskuryhmä pelastamaan minut moraalittomilta teoilta. You never know...<br /><br />Nyt soi: Starsin Set yourself on fire -albumin poppis. Keskivertokamaa, en ehkä ole vielä täysin ymmärtänyt sitä, miksi näitä hehkutetaan ainakin niillä indie-uskottavilla musasaiteilla, jotka ovat kestotarkastelussa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113215575234253783?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1132073434615065722005-11-15T18:35:00.000+02:002005-11-15T18:50:34.623+02:00Ehkä viimeinen naula siihen arkkuun, jossa hautaan lähetetään se "aktiivinen musiikin kuuntelija", joka olen ehkä joskus väittänyt olevani on se, että olen alkanut fiilistellä pienellä yhtyeellä nimeltä The Strokes. Bändihän oli 5 vuotta sitten luultavasti maailman hypetetyin yhtye...ei tämä nyt ehkä mitään maailman upeinta musaa ole, mutta ihan toimiviaa rokkia tänne syysmyrskyjen keskiöön. Kiitos tästä edellisessä merkinnässä mainitulle Rytmille, ja sen musamaultaan oivallisille työntekijöille.<br /><br />On syytä mainita myös eräs toinen asia, josta suunnittelin tekeväni blogimerkinnän jo jenkkeihin matkatessa. Nimittäin Tim Burton ja hänen elokuvansa. Puheltiin Ryhäsen kanssa siellä Sigur Rosin keikalla miekkosesta, ja manailin sitä, miten kaikki Burtonin pätkät ovat sellaista "huimaa hulluttelua", jota ei vähänkään kyyninen ihminen pysty katsomaan. Nyt kuitenkin katsoin lentokoneessa Saksikäsi-Edwardin ja olin leffan lopussa ihan tippa linssissä. Leffojen äärellä vetistely ei ole mitän ihan tutuinta puuhaa, joten ehkä herra Burton osaa vetää juuri oikeista naruista kertoessaan tarinoitaan yhteiskuntaan sopimattomista ja väärinymmärretyistä hahmoista. Muistin siinä samalla, että miehen uudempi pätkä, Big Fish, aiheutti ihan saman reaktion. Olisi vääryys olla antamatta ainakin näille kahdelle tekeleelle sitä kuuluisaa "suosittelen lämpimästi" -leimaa. Jos runopoika heltyy tunteilemaan, mikset sinäkin?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113207343461506572?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1131901173972849712005-11-13T18:47:00.000+02:002005-11-13T18:59:33.986+02:00Turku otti Helsingin haltuunsa eilen. Vierainamme oli siis 8 kirjallisuudenopiskelijaa tuolta entisestä kotikaupungistani. Ilta meni oikeastaan aika mukavasti...istuskeltiin kerhohuoneella, jossa Turku-Helsinki -Trivialmatsi päättyi isäntäkaupungin katkeraan tappioon. Siitä sitten Kallion baareja kiertämään. Ekana trendibaari Rytmi, jossa en ole ennen ollut. Vähän kallista, mutta kenties pääkaupungin parasta musaa...Artisti toisensa jälkeen miellytti korvaa aivan suunnattomasti. The Strokes, Tricky, Super Furry Animals, DJ Shadow..aika kavalkaadia. Siirryttiin vielä cafe mascotiin, joka oli myös ihan mesta paikka. Ratikka oli meille liian nopea, joten kävelimme tihkusateessa takas keskustaan. Sää oli tilattu, tietenkin. Pysyvätpähän turkulaiset poissa täältä, kun luulevat, että sää on aina tuollainen. Illan päätepiste oli Oluthuone Kaisla. Kaiken kaikkiaan ihan messevä kokemus, omankin ainejärjestömme porukkaa oli aktivoitunut miellyttävän paljon. Maailma piti jälleen todeta pieneksi paikaksi kun eräs fuksimme paljasti asuneensa veljeni naapurissa monta vuotta (Lauri: Minna Seikkula lähettää terveisiä). Dialogi oli aika koomista. "Mä taidan tuntea sun veljen." "Et varmasti tunne"...mutta olin kerrankin väärässä. Ihqt pojat Petri ja Antti tulivat matalaan majaani yöksi. Matka Tapiolaan taittui tilataksilla suuren maailman malliin. Runopojat latelivat rispektiä kun isi on kääntänyt hienoja runoja (aidon runopojan merkki on laukusta löytyvä Catulluksen muistilapuilla koristeltu runokirja) ja kirjahyllyissä löytyy. Ehkä en olekaan enää väärinymmärretty kirjojen hamstraaja. Runopoikien joukossa tämäkin räpeltäjä on kuningas...<br /><br />Tänään isänpäivää...saatoin Turun juna-asemalle ja suuntasin Kirkkonummelle. Vähän kahvia ja ylimääräisiä välikohtauksia. Ehkei aina voi olla täydellisen leppoisaa. Westendissä isovanhempien luona rupesin miettimään, että onhan toi ihan kivaa olla vanha ja toimeton. Sitten voi lukea kaikki ne kirjat, jotka on aiemmin elämässä jäänyt lukematta! Eläkeikä, täältä tullaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113190117397284971?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1131624633038570342005-11-10T13:58:00.000+02:002005-11-10T14:10:33.053+02:00Ei paljoa huvita kirjoitella, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä tää syksyn ankeus ajaa luomis- ja ilmaisuvoimankin ihan rappiolle. Talven yli on syytä käyttäytä kuten välillä nukkuva ja välillä syövä robotti? Joo...Onneksi on sentään mainio laulu- ja soitinyhtye Liekki, jonka kuuntelu tuo ainakin muutaman keväisen valonsäteen tänne sateiseen pimeyteen. Onneksi on myös leffoja, kuten eilen katsottu Before Sunset, joka oli kyllä ihqnyyhkyleffojen parhaimmistoa. Jälleen kerran, näyttää siltä, että ne oikeasti hyvät elämykset jää kummittelemaan seuraavien päivien ajaksi pääkoppaan. Yllätyin jonkun verran, koska ko. leffan ensimmäinen osa, Before Sunrise oli "vain" ok, ja ehkä vähän lattea ja tylsä. Tämä uudempi oli sitten ihan toista maata...ehkä jopa parhaita leffoja vähään aikaan! Sinänsähän tuo aiempi kommentti on outo, koska periaatteessa leffat ovat ihan samanlaisia: poika tapaa tytön, pari keskustelee kaikesta mahdollisesta ja lopulta eroaa. Tässä kuitenkin ykkösosassa kuvatun pariskunnan vanhentumisen myötä tullut särmä, parempi rytmitys ja muutenkin kohtalokkaampi ote vaikuttivat tosi suuresti. Aiempi tämän luontoinen fiilistelypätkä oli Tahraton mieli, joka olikin viime vuoden paras leffa. Toki tämä romanttinen pläjäys on ollut jo vuokrallakin iät ja ajat, mutta ei kai ihmistä voi "kiireistä" syyttää näinä hektisinä aikoina?<br /><br />Vähän suututtaa ja kiukuttaa...itkupotkuraivarikäyrä nousee uhkaavasti. Ehkä tollaset yleislapsimaiset raivarit yleistyvät näin syksyllä kun valo vähenee opiskelukiireiden kasvaessa. Vaikka eihän mulla mitään kiireitä oikeasti ole.<br /><br />Ai niin, tänään oli tiukkaakin tiukemman itseanalyysin paikka kun puheviestinnän tunnilla jaariteltiin minuutti vapaavalintaisesta aiheesta ja katseltiin sitten sitä huojumista ja huitomista videolta. Hyvä Heikki, ihan hyvinhän se meni. Tuli vaan jotenkin sellanen olo, että huh huh. Miten kukaan jaksaa kuunnella mun jorinoita luonnossa kun hajoilin jo tohon minuutin otteeseen =) Olisinkohan oma kaverini, jos en olisi mä...ikuisia kysymyksiä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113162463303857034?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1131213305157846212005-11-05T19:50:00.000+02:002005-11-05T19:55:05.170+02:00Ulkona on hirmu pimeetä ja sade vaan ropisee. Onneksi Suski löysi täydellistä sadepäiväviihdettä, vieläpä George W. -aiheista sellaista <a href="http://www.planetdan.net/pics/misc/georgie.htm">täältä</a>. Huomatkaa, että jos miekkonen jumittuu, hiirellä voi ohjailla eteenpäin. Ihan käsittämättömän kiehtova juttu, jaksettiin naureskella sille pidempään kuin luulisi.<br /><br />Tähän lauantaipäivään aiheutti ja aiheuttaa mystiikkaa sekin, että kun nyt perustin työaseman tänne Suskille niin huomasin, että kone bongasi täältä langattoman netin. Mistäs sellainen on tänne tullut? Mikäs siinä, en valita...hyvä karma vallitsee.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113121330515784621?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1131124632905274782005-11-04T19:06:00.000+02:002005-11-04T19:17:12.926+02:00Huh, miten tämä päivä humahtikin ohi...En oikein tiedä missä vaiheessa sitä aikaa kului niin paljon, että kello on nytkin jo seitsemän. Vaikka vasta äsken heräsin. No siis: Raahauduin Taikkiin kuuntelemaan Reijan väitöstä, eli siis fiilistelemään niillä kesätöilläni. Ilmeisesti ajatukseni työn laadusta olivat outoja, sillä ainakin vastaväittäjältä sateli kehuja. Näköjään "tiedettä" voi tehdä kahdella tapaa saavuttaen saman lopputuloksen. Pikkutarkasti ja tutkivasti tai suhteellisen leväperäisesti ja yleistävästi. Tai sitten ei ehkä kannata kuunnella fuksia, joka luulee tietävänsä asioista jotain.<br />Sieltä pohjoisen perukoilta suuntasin salille, jossa pääsin korkkaamaan pari päivää sitten laaditun kuntokuurin. Tehokkaalta tuo tuntui, saas nähdä huutaako lihakset huomenna leipää vaikka niin yritin venytellä. Aikaavievää puuhaa toi salilla käynti kyllä on. Kaiken kaikkiaan meni melkein kaksi tuntia koko rupeamaan.<br />Alan myös vähän hajoamaan omaan luonteeseeni. Typerä stressaaja. Stressiä voi ottaa myös siitä, että on stressiä. Suosittelen! Jotain tekstiä pitäisi tahkota aiheesta x, ja tunnetusti alku on aina vaikein. Aihe, jota ajattelin saattaa vielä olla hitusen liian laaja tähän viissivuiseen, jota on tarjottu työn mittakaavaksi. Ja juuri kun vuosi sitten vannoin, etten enää tee mitään niin tyhmää kuin valitsen aivan liian ison esseenaiheen ja yritän räveltää siitä jotain kasaan. Nimim. kymmenen sivua kolmen runokokoelman yhteistematiikasta. Ehkä pitäisi vaan suoraan ryhytä kirjoittamaan isoja, paksuja kirjoja, jotka sitten siirtyvät ylähyllylle pölyttymään niin kuin hyvän kirjan kuuluu. Ei toi väitöskirjakaan näytä niin paha nakki olevan...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113112463290527478?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1130937724494032022005-11-02T15:12:00.000+02:002005-11-02T15:22:04.516+02:00Ja niin nekin elämää suuremmat työmäärät sitten humahtivat pois harteilta. Rupesin itsekin jälkeenpäin vähän ihmettelemään edellisen merkinnän angstia, kun sitä kirjoittaessa ei edes pahemmin ottanut päähän. Jotenkin siitä vaan tuli sellanen "niin paljon hommia, niin vähän aikaa" -tyylinen. Paskat...Ei niitä hommia paljon ollut, ja nyt nekin on hoidettu. Oppimispäiväkirja (ihanaa! ei enää oppimispäiväkirjoja!) humahti mailin välityksellä opettajalle ja taatusti upeat tenttivastaukset aloittavat reissunsa kohti professori Riikosta. Miksi ihmeessä mä stressaan niin paljon tollasista pikkujutuista? Voi ei, nytkin olis essee aloitettavana...kurssille, joka arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Argh, kuinka rankkaa. Ehkä vois tällä kertaa nauttia siitä, että ei oo paljon hommia eikä aloittaa mitään kauheeta ja säälittävää kitinää. Se on melkein loukkaavaa niitä kohtaan, jotka oikeasti tekevät paljon hommia. Mulla siis skulaa ihan hyvin...<br /><br />Tentti siis meni aika jees ja sen jälkeen treffattiinkin Annan kanssa lounaan merkeissä. Olin aamu-unisuuksissani unohtanut kännykän kotiin mutta saatiin mailin välityksellä sovittua paikka ja aika. Voi tätä nykyteknologiaa! Mikäs siinä sitten syödessä ja jutellessa, sain vielä kaikkien ihannoiman ökykirjailija Tuomas Vimman uuden kirjan lahjaksi. En tiedä mikä Vimmassa viehättää, mutta harva osaa olla niin helvetin röyhkeä, elitistinen ja silti niin hauska ja viihdyttävä. En minä mitään korkeakirjallisuutta kuluta, perkele!<br /><br />Kotiin tultua tein jonkinasteisen suursiivouksen ja ajoin paikkoihin keräytyneet pölyt ajasta ikuisuuteen. Nyt kotonakin alkaa viihtyä kun ei ole kaikkialla kirjapinoja ja pölyn peittämiä paperiröykkiöitä. Toinen kirjahyllykin on jo täynnä, mikä nyt avuksi? Ei muuta kun Ikeaan ostamaan lisää Billyjä.<br /><br />Aiemmassa merkinnässä hehkutettu Sigur Rosin keikka oli kyllä ihan pään räjäyttävä kokemus, sillä suurimmat fiilikset alkoivat nousta vasta päivä keikan jälkeen. Huh huh. Ja orkesterin uusin levy on myös ihan mainio.<br /><br />Illalla saa spagua, nam. Kunhan se yks saapuu sieltä pörssi-illasta...Voi noita kauppatieteilijöitä =)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113093772449403202?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1130757590751698912005-10-31T13:06:00.000+02:002005-10-31T13:19:50.770+02:00Joskus tuntuu siltä, että runopojan toimista riippumattomat voimat päättävät kaikki iskeä kyntensä poloisen kimppuun samana, tarkalleen laskettuna aikana. Tältä ainakin tuntui, kun kotoiseen ja kylmään Suomeen saavuttua sai samaan aikaan murehtia väsymyksestä, pienestä flunssasta, keittiön pienestä (mutta silti v-mäisestä) vesivahingosta, uuden tietokoneen hankinnasta sekä parista horistontissa häämöttävästä koulutyöstä. Toki se on ihan oma valinta, mistä sitä stressiä päättää ottaa ja kuinka paljon. Elämme jännittäviä aikoja.<br /><br />Noh, mikäs tässä, uusi kone (eli uusi perheenjäsen) on hankittu. Isännöitsijä tuntuu olevan evvk-asenteella liikkeellä asujaimiston ongelmiin, eli saa nähdä tuleeko sieltä ikinä ketään käytännön miestä laittamaan paikat kuntoon. Keskiviikon tentti ja vielä kirjoittamatta oleva tv-tutkimuksen päiväkirja hiertävät vielä vähän...Sitten onkin sulavampi loppusyksy, kun jokin kovempi influenssa on ilmeisesti kaatanut myös oppiaineemme lehtorin, joka ei siis voi pitää laajahkoa kurssiaan, jonka oli määrä alkaa tällä viikolla. Taitaa olla viimein todistettu, että runopoika ei välttele koulutöitä, vaan työt välttelevät humanistia. Näinhän se on muutenkin elämässä.<br /><br />Eilisilta meni Sigur Rosin keikalla. Aika mahtava veto. Yllättävää, että Kulttuuritalo sopi noinkin hyvin myös tuonlaiselle musiikille, balanssit oli ihan kohdallaan ja volyymit muutenkin perfecto. Tähän kun vielä lisätään bändin ja esityksen älytön intensiteetti ja hieno tunnelma niin ei ole ihme, että keikan jälkeen ulospäin harhaili joukko ihmisiä (suurin osa luonnollisesti runopoikia ja -tyttöjä) hölmö hymy naamallaan. Siellä salissa oli muutenkin vähän sellanen meininki, että ollaan todistamassa jotain ainutkertaista ja hienoa. Johtuen ehkä siitä, että tämä oli yhtyeen ensivisiitti Suomeen, vaikka nuo islantilaishaltijat ovat kuitenkin nauttineet jo melkoista suosiota useamman vuoden ajan. Mars levykauppaan, on näet hyvää syksymusaa tuo...<br /><br />Mahtavaa oli myös bongata jostain lehtisestä, että iki-ihana Wolf Parade tulee Tavastialle 22.11. Harvoin käy niin, että bändi, jota armoton hype on seurannut jo joitain kuukausia tulee näin pian menestyslevyn julkaisun jälkeen Suomeen. Tai ehkä olen jotenkin yliarvioinut sen hypen ja bändin suuruuden? Hällä väliä, siellä tulen olemaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113075759075169891?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1130444282967139262005-10-27T23:04:00.000+03:002005-10-27T23:18:02.983+03:00huhhei, kotona jälleen. Olikin aika mukavaa tulla tänne talviseen Suomeen aamulla, väsyneenä mutta onnellisena pitkän, unettoman lennon jälkeen. Ja heti pääsi Suskin residenssiin hellittäväksi, kyllä siis kelpaa. Sisäinen kello meinaa heittää vähän häränpyllyä. Vaikka vedin parin tunnin tirsat tossa päivällä, tuntuu toi Atlantin yli tähän suuntaan lentäminen silti vähän raskaalta ja epätodelta. Mikä maa, mikä valuutta? Ajattelin nyt kuitenkin raportoida lyhyehkösti vielä kahden viimeisen usa-päivän tapahtumat, että niitä kelpaa sitten pällistellä ja ihmetellä vielä sitten kun tämä blogi on pelkkä jäänne bittiavaruudessa. Tiistaina siis lähdin tuulen ja sateen sekaan, tarkoituksena mennä lounaalle ulkoministeriössä työskentelevän tutun kanssa. Sitä ennen perusmuseorumbaa, Air and Space museum oli ihan hieno, luulisi ainakin lasten viihtyvän. Vähän niinkuin Heureka potenssiin kaksi. Holocaust-museo oli todella vaikuttava, hienosti rakennettu kokonaisuus, joka ihan tosissaan vaikutti ja sai miettimään juutalaisten kohtaloita natsien kynsissä.<br />Viimeinen ilta sitten chillailtiin, syötiin hyvin hotellin raflassa (tuo kulinarismi saavutti muutenkin tietynlaisen huippunsa matkan aikana, niin paljon hyvää ruokaa tuli syötyä) ja lueskeltiin huoneessa. Koska luksusvessassamme oli suihku sekä amme, päätin juhlistaa viimeistiä iltaa ottamalla kylvyn. Eihän se voinutkaan olla muuta kuin täyttä juhlaa, rentoutumisen riemuvoitto.<br />Tämä "nykyinen" keskiviikko-sekasikiöpäivä menikin sitten lähinnä matkustellessa, aamupäivällä otin vaarin hyvästä säästä, ja kiertelin hotellin lähistöllä tsekkailemassa vielä lisää eri presidenttien muistomerkkejä, patsaita ja temppeleitä. Matkahan sitten meni ihan omalla painollaan, ehkä vielä nopeammin kuin menomatkalla. Tenttikirja oli elementissään, kun ei sitä lukemista päässyt pakoilemaan siitä ah niin ahtaasta penkistä. Välttämättömyys 0li myös raskaan teoriatekstin kontrastina nautittu leffa, Sekaisin Marista. Edelleen aika hauska.<br /><br />Jos saan viikonloppuna noita matkakuvia cd:llä, voisin ehkä laittaa muutaman kommentteineen myös tähän blogiin. Toisaalta, eiköhän sieltä isukin flickr-sivultakin löydy jo aika lailla "tylsiä" kuvia.<br /><br />Nyt sitten täällä...hiukka vaikeaa asennoitua siihen, että pitäisi taas käydä vähän koulua. Siihen, että täällä on oikeasti ihan älyttömän kylmä ja jotenkin jouluinen tunnelma. Siihen, että pitää miettiä rahojen käyttöä ehkä vähän tarkemmin kuin tuolla matkalla. Mahtavaa kuitenkin olla taas kotona, täällä kun on kuitenkin ne asiat, jotka on kaikkein tärkeimpiä. Ja se tärkein tietenkin myös =)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113044428296713926?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1130247491949944402005-10-25T16:33:00.000+03:002005-10-25T16:38:11.960+03:00Huomenta!<br /><br />Pukuillallinen oli aika jees, tollaset hienostokekkerit on ihan mukava kokemus. Voi teeskennellä olevansa aitoa yläluokkaa. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää, ja muutenkin oli aika ainutlaatuinen tilaisuus olla siellä kongressin kirjastossa syömässä. Ja lautasliinat oli silkkiä. Näin. Isän <a href="http://www.flickr.com/photos/49734369@N00/">flickr-sivulla</a> on joitain kuvia eilisestä ja koko matkasta, toisaalta esillä taitaa olla tyyliin 1/10 kaikista kuvista. So it goes.<br /><br />Kurkku on yhä kipeämpi, miten käy runopojan? Pitänee yrittää vähän reipastua ja käydä vielä vähän tuolla kaupungissa pyörimässä niin huomenna pääsee sitten kotiin.<br /><br />Viikon linkki on <a href="http://www.tatteredcoat.com/archives/2005/09/28/the-shining-redux/">tässä</a>. Ihan mahtava traileri, jossa Kubrickin Hohdosta on tehty hieman erilainen elokuva...musiikki ja oikeat leikkaukset voivat todellakin tehdä ihmeitä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113024749194994440?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1130186219646864082005-10-24T23:27:00.000+03:002005-10-24T23:36:59.676+03:00Jepujee...jenkkilä alkaa tosiaan olla aika nähty. Alkas olla jo kiva päästä takas Suomeen. Eilen illalla, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, menin yksin syömään hotellimme itämaiseen raflaan japanilaistyyliin tehdyn hampurilaisen. Mikäs siinä, mainiota oli. Tuntui silti edelleen, etten ollut ihan elementissäni niiden vuosikertaviinejä naukkailevien diplomaattien seassa. Tänään vietin suuren osan päivää harhailemalla eri puolilla kaupunkia. Levykauppa ja kirjakauppa nappasivat rahani, jälleen...Sainpahan taas todistettua itselleni, että mp3set voivat olla ihan hyvä ja oikeutettu asia kun ne hyvät levyt sitten "kuitenkin" tulee ostettua. Tämä DC on kaiken kaikkiaan aika outo paikka. Tuntuu siltä, että koko kaupunki on päätetty pistää pystyyn (ei mikään ihme, että paikka on aikoinaan erikseen valittu periaatteella "tehdään tänne pääkaupunki") virastoja ja muistamista varten. Keskustassa ei asu kukaan, pelkästään pukuäijiä ryntäilee suuntaan ja toiseen, ja joka helvetin kaari, silta tai tunneli on nimetty jonkun enemmän tai vähemmän nohevan virkamiehen kunniaksi. Ja tietenkin jokaisella presidentillä on jonkunlainen patsas, puisto tai pyhäkkö. Näin se toimii, näin rakentuu kansallinen omatunto.<br />Panin tänään myös merkille sen, että täällä jenkeissä jokaisen mahdollisen putiikin vessassa on kissan kokoisin kirjaimin lappu "employees must wash hands". Ehkä tämä on ihan hyvä, mutta luulisi, että se olisi jonkin asteinen itsestäänselvyys. Varsinkin jossain ravintoloissa tms. joissa olen tuon nähnyt. Noh, ehkä se on ihan hyvä, että siitä toitotetaan, ettei kellekään tule niitä kuuluisia "turkkilainen pizzeria" -kommelluksia. Huh. Ei niistä sen enempää, todellakaan.<br />Jonkinasteinen päällekäyvä flunssa aiheutti sen, että olin melko hiessä kävelyiden jälkeen...Toivottavasti mitään kunnon tautia ei ainakaan vielä tarttuisi, lentokoneessa on kuulemma aika ikävä matkustaa kipeänä. Parin tunnin päästä lähdetään gaalaillalliselle kongressin kirjastoon (maailman isoin kirjasto, runopoika on siis innoissaan). Runopojan päivä pukuäijänä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113018621964686408?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1130106412988044072005-10-24T01:17:00.000+03:002005-10-24T01:26:53.006+03:00Eilen meni loppuilta ihan mukavissa merkeissä, kävin katselemassa maisemia Empire state buildingin huipulta (perus 45 minsan jonotus ennen sitä) ja taisin onnistua vähän vilustuttamaan itseäni siellä. Päivällistä syötiin hienossa pihvipaikassa, jossa tunnelmaa tosin häiritsi viereisen pöydän känninen vanhus, joka raivosi tutuilleen Bushin hallinnosta ja selitti, kuinka hän tappaisi ihmisiä jos ei jäisi siitä kiinni. Sinänsä outoa, että se rafla ei ollut mikään räkälä vaan aika fancy paikka. Ja silti tuollaisia...<br /><br /><br />Ja niin sitä sitten tultiin isosta omenasta jenkkilän pääkaupunkiin, ihan George W. Bushin ovelle asti. Tämä DC tuntuu olevan aika aavekaupunki sunnuntaisin, missään ei liiku ketään, paitsi pari turistia. Mikäs siinä, kolmen tunnin junamatkan jälkeen runopoika lähti käppäilemään ympäriinsä, ja ehtikin jo nähdä Valkoisen talon ja paljon muuta. Ihan hieno paikkahan tämä on, mutta vähän karu. Hotelli onkin sitten sitäkin hienompi. Jo asemalla taksikuski sanoi "You know, that's one of the most expensive hotels in the city?". Ja ihan mieletön viiden tähden palatsi tää onkin...pääsee taiteilijakin kerrankin leikkimään rikasta ja menestyvää. Huoneissa on nettiyhteys, joten isin koneen kautta pääsee vihdoin käyttämään ihanaa suomi-näppistä. Ä ja Ö mä lovetan teitä...Ihan hyödyllistä kyllä olla tällä lailla siivellä vierailemassa täällä näinkin luksus-olosuhteissa. On noi tuomareiden kongressit kyllä ihan tarpeellisia, joo.<br /><br />Tulevat päivät menevät varmaan vähän sooloiluksi kun isä kokoustelee...mikäs siinä, tuntuu itse asiassa aika mainiolta ajatukselta. Kotiinkin olisi kyllä kohta kiva päästä. Huh huh, alkaa tää jenkkiläkin olla taas toistaseks nähty.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113010641298804407?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1130007416677606442005-10-22T21:43:00.000+03:002005-10-22T21:56:56.686+03:00Jalleen netin aarella...jotenkin hirmu vaikea mieltaa, etta Suomessa on nyt lauantai-ilta, eli sladdi tayttyy ja viina virtaa. Taalla joku vaan kavelee suurkaupungin sykkeessa.<br /><br />Mentiin eilen illalla hotellimme yhteydessa olevaan korealaiseen, ja se olikin varsinainen "kokeillaan uusia ruokia" -elamys. Kaikenlaisia hamaria keittoja ja lihaviipaleita oudoissa kastikkeissa. Ihan ok se oli, rupesi vaan tuntumaan silta, etta se ruoka oli niin kaukana peruslansimaisesta ettei sita varmaan pystyisikaan rakastamaan ensi yrittamalla. Uni ei sitten tullut, vaan levottomuus, jota saesti kadulta kaikuvat huudot ja taksien toottailyt, joka onkin aika perinteinen New Yorkin taustaaani. Suht aggressiivisia kuskeja siis. Jossain vaiheessa kai sitten nukahdin, vaikka silmiin tunkeneet vilkkuvat valot koittivatkin parhaansa mukaan pidatella nukkumattia.<br />Sain kouluhommia jopa aloitettua. Suski taisi olla ihan oikeassa, tuntuu silta, etta niista tulee nyt ainakin jonkun verran parempia kun on saanut vahan aikaa haudutella niita kaikkia asioita. Tanaan on ollut vahan sateisempaa, mutta urhea matkakaksikkomme lahti kuitenkin tallustelemaan Manhattanin etelakarkeen, sinne Wall streetin hoodeille. Paadyttiin kuitenkin ratatoiden vuoksi johonkin ihan muualle (Brooklyniin), mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Siellahan sitten mentiin, pakollisina etappeina tassa seurassa kahvilat, joissa kaytiin nauttimassa espressoa tunnin valein. All praise Starbucks! Yllattavin hetki oli varmaan se, kun tultiin omasta paahanpistostani ns. Ground Zerolle eli siis WTC:n raunioille. Varmasti taman reissun pysayttavin hetki, kun sekunnissa tajusi miten iso juttu se tornien sortuminen oikeasti oli. Alkoi ehka jopa ymmartamaan jenkkien sielunelamaa hitusen paremmin. Kokemusta tehosti viela se, etta se alue on ihan alyttoman iso tyhja kentta todella tiheaan rakennetun liikekeskuksen ytimessa. Vaikea tuota on enempaa kuvailla, ehka se on jonkun taiteilijan tehtava.<br /><br />Lopulta mentiin viela rantaan tahystamaan vapaudenpatsasta, joka nakyikin pienena pisteena sumuverhon seassa. Ei arvaisi, etta se on niin kaukana siella merella, ettei sita oikeastaan pysty nakemaan hyvin mistaan kohdin sita rantaa. Poseerauskuvia otettiin, mutta ton tunnettuakin tunnetumman monumentin pienuuden takia ne ovat ehka vahan humoristisempia kuin oli tarkoitus.<br /><br />Illalla tarkoitus olisi menna naapurin pihvipaikkaan ja ehka viela Empire State Buildingin huipulle tahystamaan maisemia. Lisaa poseerauskuvia tiedossa, siis. Pitanee matkan jalkeen laittaa blogiin vahan parhaita paloja herkan taiteilijan elamysmatkalta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-113000741667760644?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1129928293098705352005-10-21T23:45:00.000+03:002005-10-21T23:58:13.106+03:00Lisaa asioita, joista ei jotenkin osaa kertoa mutta pitaa kuitenkin. Olen jotenkin jamahtanyt miettimaan syyta siihen, miksi se tuntuu melkeinpa yllatykselta, etta New York onkin tavallinen kaupunki (hieno paikka siis tietysti, muttei mitaan suurta ja ihmeellista). Ehka television ja elokuvien vaikutuksen alaisena vietetyt 20 vuotta ovat saaneet syrjaisen Suomen kansalaisen mieltamaan kaupungin joksikin kuvitteellisten henkiloiden ja tapahtumien temmellyskentaksi. Missa on Carrie Bradshaw? Missa? Eika King Kongia nay roikkumassa Empire State Buildingin tornissa. Mita kummaa?<br /><br />Eilen juututtiin hotelliin loppuillaksi, jalat olivat sen verran kavelysta karsineet, eika oikein ollu intressia enaa lahtea seikkailemaan. Illallista rakasessa italialaispaikassa. Tanaan sitten lisaa museomeininkia, joskin tuli melko pian selvaksi, etta tollanen perusmuseo on aika nihkea vaihtoehto erikoistuneemmalle kumppanilleen, kuten se eilinen MoMa. Tyypillisessa museossa on niin paljon kaikkea, etta vahemmastakin tulee ahky. Etenkin jos muinaishistoria ei ole se oma leipalaji. Tama Metropolitan museum of art oli viela kasittamattoman sokkeloinen. Tai sitten en omaa suuntavaistoa. Museosta lahdettiin kavelemaan Keskuspuistoon, joka oli kylla nakemisen arvoinen. Siina keskella on sellainen alyttoman iso lampi (voikohan sita edes kutsua lammeksi), jonka ympari kaikki kaupungin holkkaajat juoksevat. Ihan hieno juttu, etta overikapitalismin ja laajentumisen aikanakin on alytty uhrata noinkin suuri osa pienesta Manhattanin saaresta (se puisto on todella suuri) puistolle. Sen jalkeen ei mitaan kovin kummallista, illalla ehka sushia. Mietin, etta voisin vahan helpottaa ensi viikon tyourakkaa tekemalla toista paivakirjaa taalla isin koneella. Katsotaan miten kay.<br /><br />Valtakuntani aakkostemme kahdesta viimeisesta, lahes jumalaisen maagisesta kirjaimesta! Taa naitten pellejenkkien nappaimistokin on ihan erilainen, prkl.<br /><br />P.S Ryhanen, ostin juuri Sin Cityn dvd:lla. Ehka pidetaan joskus treffit ja kuolataan yhdessa sita vahapukeisten naisten ja estottoman vakivallan cocktailia? Poikien ilta, todellakin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112992829309870535?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1129840944892106912005-10-20T23:31:00.000+03:002005-10-20T23:42:24.910+03:00Taas paasin paivan nettiannoksen aarelle, aah. Raumalta kantautui e-mailin valityksella harmillisia uutisia, kun pari paivaa ennen lahtoa karahatanytta tietokonettani ei kuulemma saada mitenkaan kuntoon. Jee!!! kahden kurssin oppimispaivakirjat siis alusta uusiksi!! JEEE!!!#(!)@!!@!@@)@! Perkele! Tulee mukavan kiireinen aikataulu sitten kun taalta palailen. Se toinen oli viela valmis...Miksi, oi miksi en ottanut varmuuskopioita? Voi helvetti, etta osaakin harmittaa. Tietokoneet ovat selkeasti paholaisen keksinto. Runopoikakin paasee valittamaan opettajille, etta "koneeni tuhoutui ja tiedostot sen mukana, saanko lisaaikaa?". Sehan on niinkuin paivitetty versio klassikosta "koira soi kotitehtavani". Kiitos kuitenkin Laurille, etta yritit korjata. En pystynyt nyt lahettamaan e-mailia vastaukseksi kun tama(kin) kone on jotenkin jumissa.<br /><br />Mitas tanne? Eilen oltiin siis fancyssa hotelli Algonquinissa syomassa jarkyttavan hyvaa (ja kallista ruokaa). Tanaan kaytiin seikkailemassa paikallisessa nykytaiteen museossa, joka oli kulttuuria rakastavalle runopojalle tietenkin hieno kokemus. Sanonpahan vaan, etta Jackson Pollockin <a href="http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/pollock/lavender-mist/pollock.lavender-mist.jpg">tyot</a>, jotka ovat ennen nayttaneet vain joltain ihme rapellykselta paasevat todella oikeuksiinsa livena. Kylla se abstrakti haroilykin voi nayttaa hienolta. Museon jalkeen kavelin jalkani viela enemman hajalle, ja kiertelin Rockefeller centerin eli varsinaisen liikekeskustan aika huolella.<br /><br />Jotenkin tama New York -show ei oikein saa kielta laulamaan. Kaikenlaista olisi muttei jotenkin saa selitettya. Ehka sitten takaisin tultua voin takkatulen aarella kertoa hirmuisia tarinoita vieraalta mantereelta. Sita ennen pitanee vaieta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112984094489210691?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1129752866368430082005-10-19T22:56:00.000+03:002005-10-19T23:14:26.376+03:00Hipheijaa...taytyy heti alkuun sanoa, etta tassa hotellimme hoodeilla on ihan jarkyttavan paljon korealaisia...Kartalla tan alueen nimikin oli "Korea Town". Siis joka ikinen liike on joku sushirafla ja hotellin pitajat on korealaisia yms. Hotelli on kyl aika fancy, joten ei siina mitaan. Taa nettikahvila on hotellia vastapaata ja naissa koneissa on suuri osa teksteista koreaksi. Hmm...<br /><br />Eilen illalla oli hurjan outo olo...23 tuntia valvomista saivat aikaan sellasen oudon unenomaisen tilan, jossa sitten seikkailtiin viela Times Squaren Planet Hollywoodiin syomaan. Uni maistui kovin kovin hyvalle.<br /><br />Koko paiva on tahan asti mennyt kavellessa...aamulla oltiin Isan seka ulkoministeriossa tyoskentelevan perhetuttavan kanssa kahvilla ja kiertelemassa, loppumatkan jatkoin yksin. Isan kanssa matkustaessa tulee aina huvittavasti esille se, kuinka rutiineihin nojaavaa jonkun elama voikaan olla. Tasaisin valiajoin tarttee kahvia ja valilla pitaa menna paivaunille. Noh, ei siina mitaan koska silloin runopoika paasee yksin valloittamaan New Yorkia. Asken kavin juuri YK-talon lahistoilla ja katselemassa East Riverin yli toiselle puolelle kaupunkia. Kirjaboomi on ottanut poloisen mielen ja ruumiin valtaansa, ja matkalaukku alkaa jo nyt tayttymaan. Mikas siina, kun opuksia on niin hyvin saatavilla. Pitaa jonkun niitakin ostaa, ettei niista tule katoava luonnonvara.<br /><br />Mitakohan sitten viela...Nyt on tullut jotenkin sellainen olo, etta onhan tama New York kuitenkin aika tavallinen kaupunkin eika mikaan telkkarin ja leffojen kuvaama myyttinen asfalttiviidakko. Siis hieno paikka, ei siina mitaan. Onneksi ollaan taalla viela 3 paivaa...vaikka sekaan ei varmaan ole tarpeeksi. Illalla johonkin teatterishowhun em. tuttavan kanssa ja sen jalkeen syomaan hienostopaikkaan, jota kavastiin jo kattomassa. Olkaa kiltisti, niin koitan olla itsekin.<br /><br />P.S Ellu jos luet tata, oli tosi kiva lukea sunkin kuulumisia. Kirjottele toki lisaa, maailmanmatkaajatoveri, kettumaisen fantsut jutut kunniaan!<br /><br />P.P.S Suski: nyt on jo aika kova iksu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112975286636843008?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1129677712735137592005-10-19T02:12:00.000+03:002005-10-19T02:21:52.743+03:00Matkailu avartaa ja silleen...Silla aikaa kun isukki vetaa sikeita hotellissa, paatin tulla tallaseen aika outoon ja vahan pelottavaan nettikahvilaan kirjottelemaan fiiliksia. Nyt sita tosiaan ollaan taalla Isossa Omenassa. Siis ei Matinkylassa. Kaikki on tosi suurta, mita nyt on ehtinyt kiertelemaan. Kello on vahan yli seitseman illalla, ja kohta mennaan syomaan jotain ja sen jalkeen nukkumaan. Valvominen alkaa pikkasen painaa...kun en saanut lentokoneessa unta, oon nyt ollut hereilla 20 tuntii...huoh.<br /><br />Turvatoimet lentokentalla ei olleet kuitenkaan ihan niin poliisivaltiomaiset kuin olisin odottanut. Kyllahan se tietty vahan pani miettimaan kun jo koneessa piti allekirjoittaa sellanen paperi, jossa luopuu oikeuksistaan sanoa vastaan, jos lentokenttavirkailija paattaa etta sua ei paastetakaan tanne. Ja sitten kaikki tyypit kuvataan ja sormenjaljet otetaan ylos. Land of the free, todellakin.<br /><br />Vasta parin tunnin New York -kokemuksilla en osaa sanoa oikeen mitaan enempaa...Paa on taysin pyoralla tasta valvomisesta. Nukkumaan! Ehka huomenna osaa sitten taas enemman.<br /><br />Lauri taisi jossain aiemmassa kommentissaan kysya siita tentista, jossa olin. Hyvin meni, kolmonen tuli. Tai siis vitonenhan se on tassa uudessa systeemissa. Maailman taydellisin opiskeilja kiittaa ja kuittaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112967771273513759?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1128866128222685952005-10-09T16:50:00.000+03:002005-10-09T16:55:28.233+03:00Perhanan ei-huvita-mikään -olo. Onnistuin sekoittamaan pääni ja suututtamaan itseni tahkoamalla koko iltapäivän tenttikirjaa, joka onkin paljon vaikeampi kuin luulin, kyseessä kun on kirjallisuudentutkimuksen maineikas ja tapahtumarikas historia. Ei enää tälle päivälle, tietoisuuden viime rippeistä on nyt pidettävä kiinni hartiavoimin. Noita sekavia selostuksia lukiessa tulee aina sellainen olo, joka repii samaan aikaan kahteen suuntaan. Ärsyttää se, ettei tajua ja ahdistaa se, että onko sitä nyt sitten väärällä alalla.<br /><br />Uudet musalöydötkään eivät oikein maistu. Ehkä pitäisi siirtyä lenkille hikoilemaan ne kaiken maailman teoriat johonkin lenkkipolun varrelle.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112886612822268595?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1128695959683504982005-10-07T17:34:00.000+03:002005-10-07T17:39:19.696+03:00Eilen meni myöhään, joten tänään väsyttää. Onneksi Ewina kertoi päivän <a href="http://www.angryalien.com">piristyslinkin</a>. Jänikset esittävät menestyselokuvia 30 sekunnissa. Mahtavaa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112869595968350498?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1128677434751518092005-10-07T12:06:00.000+03:002005-10-07T12:30:34.760+03:0010 bands you like listening to:<br />1. Egotrippi<br />2. Wolf Parade<br />3. Mew<br />4. Sigur Ros<br />5. Broken Social Scene<br />6. Scandinavian Music Group<br />7. Liekki<br />8. Afghan Whigs<br />9. Explosions in the sky<br />10. Bloc Party<br /><br />9 things you look forward to:<br />1. Lounas kiinalaisessa<br />2. Viikonloppu<br />3. Joulu<br />4. Ensi kesä<br />5. Jenkkien matka<br />6. Suskin herääminen<br />7. Tenttiarvosana<br />8. Suihku&parranajo<br />9. Aliaksen viime jakson näkeminen<br /><br />8 things you like to wear:<br />1. Siniset ja hieman tuuletetut farkut<br />2. Mun kengät<br />3. Tällaset Hennesin perus t-paidat (tää ei oo ihan mun kysymys)<br />4. Luonnonasu<br />5. Rähinäverkkarit<br />6. Toi Espritin neule on aika kiva<br />7. Se mun uus printti-t-paita.<br />8. Kulutetut eli äärimmäisen reikäiset mutta mukavat tummemmat farkut.<br /><br />7 things that annoy you:<br />1. itsekeskeisyys<br />2. nälkä<br />3. turha vouhottaminen<br />4. se kun ei voita jotain peliä<br />5. liika sarkasmi<br />6. se kun en tajua jotai asiaa, vaikka yritän<br />7. avuttomuus<br /><br />6 things you say most days:<br />1. "mmmmmoi"<br />2. "jee, superkivaa!"<br />3. "mitä sä meinaat tehä tänään?"<br />4. "ei varmaan"<br />5. "perus keissi"<br />6. "mitäköhän tänään tulee telkkarista?"<br /><br />5 things you do everyday:<br />1. käyn suihkussa<br />2. vaihdan vaatteet<br />3. seikkailen netissä<br />4. katson telkkaria<br />5. ööh...syön jotain<br /><br />4 people you want to spend more time with:<br />1. Ellu<br />2. Isukki<br />3. Sisarukset<br />4. jotkut koulukaverit<br /><br />3 movies you could watch over and over again:<br />1. Lost Highway<br />2. Blade Runner<br />3. Lost in Translation<br /><br />2 of your favorite songs at the moment:<br />1. Broken Social Scene: Ibi dreams of pavement<br />2. Wolf Parade: Grounds for divorce<br /><br />1 person you could spend the rest of your life with:Toi nainen, joka nukkuu tuolla sängyssä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112867743475151809?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1128595947629740982005-10-06T13:44:00.000+03:002005-10-06T14:54:36.606+03:001. Nimi? - Heikki<br />2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan? -Ei tietääkseni.<br />3. Luettele lempinimesi! -Heksu, Hege...enimmäkseen kutsutaan kyllä ihan Heikiksi.<br />4. Syntymäpäiväsi? -12. maaliskuuta.<br />5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla! -Tuttuja en tiedä, mutta ainakin Anne Frank ja kirjailija Jack Kerouac.<br />6. Asumismuotosi? -Yksiö kerrostalossa<br />7. Kengänkokosi? -42<br />8. Vasen- vai oikeakätinen? -Oikea<br />9. Hiusten väri? -Vaalea, tummuu aina talvella vähän. Perus suojaväri?<br />10. Silmien väri? -Viherharmaat.<br />11. Pidätkö piilolinssejä? -En<br />12. Onko sinulla tatuointia? -Eip.<br />13. Lävistyksiä? -Ei niitäkään.<br />14. Poltatko? -En.<br />15. Juotko? -Aina ja kaikkialla.<br />16. Oletko koskaan juonut itseäsi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään? -En muistaakseni =). Vähän sen suuntaista kommenttia tulee tosta Suskilta, että 2004 vappu olis ollut tällainen tapaus. En myönnä mitään ("koska et muista mitään" -Suski).<br />17. Lempijuomasi? -Olut tai cola<br />18. Lempiruokasi? -Kinkkiruoka tai meksikolainen. Tai Suskin lihapullat.<br />19. Lempijälkiruokasi? -Jätski tai mud cake.<br />20. Lempijäätelömakusi? -Eiköhän se oo carte d'orin cookies.<br />21. Lempivärisi? -Pienenä se oli keltanen. Nyt en tiiä..ehkä musta?<br />22. Lempiurheilulajisi? -Futis.<br />23. Lempikuukautesi? -Ehkä toukokuu. Kevättä rinnassa.<br />24. Lempituoksusi? -Metsä sateen jälkeen on aika bueno.<br />25. Lempiäänesi? -Se, kun avaa tietokoneen =).<br />26. Vuoden lempipäiväsi? -Ehkä juhannusaatto.<br />27. Uskotko Jumalaan? -KD. Ehkä tapakristitty.<br />28. Pidätkö presidentti Bushista? -En pidä.<br />29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? -Mitenköhän, onkohan kellään?<br />30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta? -En yleensä.<br />31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi? -Yhtä tai kahta.<br />32. Esitätkö tähdille toiveita? -En yleensä.<br />33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia? –En taida katsella. Ne lauantain perhe-elokuvat on melkoista piinaa.<br />34. Oletko sarkastinen? –Joskus. Ehkä useammin kyyninen.<br />35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista? – Perus fodi. Eli iki-ihana Christian Forss.<br />36. Jos olisit värikynä, mikä olisit? – Vaik sininen puuväri.<br />37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta? – Joo, vaikka joskus aina vähän pelottaa jos se kone heittelehtii.<br />38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? – En tiiä...se on siinä ja siinä.<br />39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? – Joo oon.<br />40. Monellako keikalla olet ollut? – Ööh...aika monella.<br />41. Onko sinulla iPodia? – Ei oo, mut on toisenlainen mp3-soitin.<br />42. Imuroitko musiikkia internetistä? – Jep, mut yritän kyllä ostaa ne hyvät levyt, jotka löydän netistä.<br />43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? – Jaa-a, ehkä muutaman. <br />44. Oletko koskaan ampunut aseella? – Jep. Ilmakiväärillä ja intissä rynkyllä.<br />45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta? – En muistaakseni.<br />46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? – En, ellei reidelle /peballe läpsäyttelyä lasketa.<br />47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallisesti? – Noup.<br />48. Suurin virheesi? –Nyt ei kyllä tuu mitään mieleen. Aika tylsää.<br />49. Mikä on kotoa katsottaessa kauimmainen piste, jossa olet ollut? – Los Angeles tai Singapore, en osaa sanoa kumpi on kauempana.<br />50. Jos voisit matkata minne tahansa, mihin menisit? – Uuteen Seelantiin.<br />51. Millainen on unelma-autosi? – En tod oo autoihmisiä. Kunnioitetaan perheen perinteitä ja sanotaa et joku maailman hienoin Citroen. ("Ei sellasia oo" -Suski)<br />52. Oletko sinut pituutesi kanssa? – Joo. Joskus yläasteella olin muka hirmu pitkä mut en enää.<br />53. Pidätkö käsialastasi? – En todellakaan. Ihan kauheeta varpusenpaskan näköstä raapustelua.<br />54. Pidätkö itseäsi vahvana? – Henkisesti: suhteellisen. Fyysisesti: älä naurata.<br />55. Missä pidät itsessäsi vähiten? – Siitä, että mun selitysääni on ns. "pätijä-ääni".<br />56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät? – Ehkä silmistä ja nenästä.<br />57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät? -Määrätietoisuudesta.<br />58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä? – Enpä tiedä...tuskin.<br />59. Ketä ikävöit eniten? – Suskia, silloin kun se on poissa.<br />60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? - puolesta<br />61. Oletko homofobinen? – Kai meissä jokaisessa asuu pieni homofobi.<br />62. Oletko biseksuaali? – No en oo.<br />63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa? – Silmät.<br />64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi? – No ei tod.<br />65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä? – Johonkin hyvään raflaan.<br />66. Kuvaile täydellisiä treffejä? – Hyvää ruokaa ja jotain hyvää viihdykettä jonkun ihanan tyypin kanssa.<br />67. Onko kukaan koskaan laulanut/soittanut musiikkia sinulle henkilökohtaisesti? – No ainakin aasilaulua. Valitettavasti.<br />68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? – En oo varma suutelinko vai olinko suudeltavana.<br />69. Milloin sait ensimmäisen suudelmasi? – Tais olla kolmannella luokalla.<br />70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut? –Kerran laivalla joku irstas vanhempi homomies yritti.<br />71. Mikä sytyttää sinua ("turns you on")? – Itsevarmuus, tietty agressiivisuus.<br />72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? – Hiirulaisuus, itsekeskeisyys, junttius.<br />73. Oletko ujo? –No jonkun verran uusien ihmisten parissa<br />74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään ulos? – No en varmaan, olis se kyl ehkä hilu kynnys.<br />75. Oletko varattu vai sinkku? -varattu<br />76. Oletko koskaan rakastanut ketään? –Jep.<br />77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? –Suskille.<br />78. Milloin itkit viimeksi? –En muista. Tossa kesällä tais joskus joku asia harmittaa hirmusti.<br />79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? – No mikä on hyvä syy...en tiiä.<br />80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? – Aina.<br />81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi? – Suskilla, jossa oon tälläkin hetkellä<br />82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä? – Theodore Roszakin Flickeriä, vieläkin.<br />83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi? – Broken Social Scenen Shoreline tai joku Wolf Paraden biisi, jota kuuntelin eilen kun tallustelin kaupungilla<br />84. Mitä hiirimatollasi on? – Hiiri...<br />85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? – Big Brotheria, Conanin ja Will & Gracen.<br />86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? – No vaikka Ewinan.<br />87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen? –Suskin, mut se onkin tossa.<br />88. Minkä väriset housut ja kengät sinulla on jalassasi? – No nää bokserit on mustat.<br />89. Millainen sää on nyt ulkona? –Aika synkkä ja tuulee vähän.<br />90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? – Suskille<br />91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? – No tuolt MTV:lt tulee joku Ashantin Only you.<br />92. Mitä söit viimeksi? – Suskin herkkuruokaa: kukkakaalia ja kasvisnuudeliwokkia.<br />93. Viimeisin katsomasi elokuva? – Olikohan se sit Huono kasvatus<br />94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? – Onnelliset loput.<br />95. Kesä vai talvi? - Kesä.<br />96. Halit vai suudelmat? – Paha...ei pysty päättään!<br />97. Rolling Stones vai Beatles? – Beatles.<br />98. Kissat vai koirat? -Koirat.<br />99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi? – Mä oon henkisesti ihan loppu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112859594762974098?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1128448251606083032005-10-04T20:35:00.000+03:002005-10-04T20:52:15.273+03:00Tänään tulin siihen tulokseen, että ei se yliopisto mikään kovin kummallinen paikka ole. Tieteellisen kirjoittamisen kurssi ja siellä harrastettava prosessikirjoittaminen tuntuu yläastetason väläyttelyltä "vaihe 1: ideointi, vaihe 2: oivallus" -tyyliin. Hohhoijaa...eikö voi vaan tehdä sitä vaadittua esseetä? Tarvitseeko osallistua kaiken maailman ryhmätehtäviin ja "minä kirjoittajana" -raapustusten tekoon? Njaa, ehkä itken tätä samaa asiaa joulun tienoilla kun hienosta esseestäni tulee ykkönen tai kakkonen. Mutta munhan piti olla maailman paras kirjoittaja?<br /><br />Luennon jälkeen suuntasin pikku hiljaa huisin jännälle ekskursiolle elokuva-arkistoon (elokuvatutkimuksen ryhmän kanssa, siis). Matkalla poikkesin Stupidolle, josta sitten tarttuikin yhtä sun toista eteeristä ja kuulasta syysmusiikkia laukun pohjalle. On se hyvä välillä levyjäkin ostaa, nämä kun olivat vielä melkein kaikki uusia (eli en edes ollut imuttanut niitä mp3:siksi, niinkuin yleensä roistomaisesti on tapana). Ne kuitenkin kuulostavat paremmalta ja saa vielä hienot kansilehdet kaupan päälle. Kyllä hienoja artisteja pitää tukea...Nimim. ostan seuraavat levyni aikaisintaan puolen vuoden päästä. No ei vaan, kyllä sieltä jenkeistä viimeistään tarttuu jonkun verran lisää. Sitä paitsi, tänään oli hyvä syy ostaa, ostaa, ostaa kun opintoraha+asumistuki olivat kilahtaneet tilille. Levyt ovat sen verran tuoreita, ettei niistä jaksa/pysty mutisemaan, mutta Broken Social Scenen uusin on aika hieno. Meluisaa rokkia ja suuria tunteita siellä melun seassa. Rok. Uusinta uutta: tilaa ja negatiivisia kommentteja säästääksemme, tässä <a href="http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:cgen97ifkr0t">ostoskorin</a> <a href="http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&amp;sql=10:dcddyl24xpcb">sisältö</a> <a href="http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&token=&amp;sql=10:if9us39ea3bg">tekotaiteellisesti</a> <a href="http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&amp;sql=10:rxkzikvfbb59">linkitettynä</a>.<br /><br />Elokuva-arkisto oli aika makea paikka, niinkuin noi arkistot yleensäkin. Sinne vaan pölyjen sekaan, perkele! Äsken suoritin viimeiset voitelut omalle tenttiprojektilleni, huomisen audiovisuaalinen kerronta siis kyseessä. Kyllä se varmaan ihan hyvin menee. Kohta alkaa tämän illan neuroosituijotus: Muodon vuoksi ja Mullan alla. Liimataan ne ripset auki.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112844825160608303?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1128282386758288292005-10-02T22:35:00.000+03:002005-10-02T22:46:26.766+03:00Ilmiö nimeltä Big Brother on alkanut salakavalasti nakertaa tunnin joka illan ohjelmasta..."Kyllähän mä nyt katon ku kaikki muutkin kattoo". Niinpä. Totuus on kuitenkin, että ohjelmahan on mitä parhainta sosiaalipornoa, itse asiassa enemmän kuin mikään muu syrjäsilmällä katsomani reality-sarja. Eihän sitä voi kukaan vastustaa kun kilpailijalle näytetään ruudulta, ketkä kaikki ovat puhuneet hänestä paskaa ja mihin sävyyn. On myös aika mystistä, miten sitä jaksaa katsoa toisten kännistä toikkarointia ja itsensä nolailua...Kun ohjelmaa seuraa lähes päivittäin, alkaa kilpailijoista (eli tavallisista ihmisistä) yhtäkkiä muodostua tietynlaisia, lähes fiktiivisiä hahmoja, ja nyt tuntuu todella oudolta, että IINA ASUU MEIDÄN TALOSSA!?!?!?! Eihän se ole enää tavallinen ihminen.<br /><br /> Ehkä runopojan on syytä alkaa opiskella mediatutkimusta, tehdä opinnäytteensä televisio-ohjelmiin samastumisesta ja ryhtyä sellaiseksi <a href="http://www.hum.utu.fi/mediatutkimus/veijo_hietala.html">valtakunnanoraakkeliksi</a>, jota konsultoidaan aina kun yleisö osoittaa huolestuttavaa puutetta tv-sarjojen ja todellisuuden erottamisessa. Harjoittakaa medialukutaitoanne, kansalaiset!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112828238675828829?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1128100416190648492005-09-30T19:57:00.000+03:002005-09-30T20:13:36.200+03:00Voi blogiparkaa...Niinhän sitä luulisi, että kun syksy alkaa vyöryä koko ajan vahvemmin päälle niin kaikki pikku bloginpitäjät päivittäisi niitä sepustuksiaan sellaista tahtia ettei kiivaimmankaan hiirenhakkaajan reload-nappula pysyisi perässä. Toisin on nyt, eihän kukaan enää päivitä. No, mutta ei mullekaan ole nyt tapahtunut mitään kummallista, ei ainakaan mitään kirjoittamisen arvoista. Arkipäivän kommelluksissakaan ei ole enää entisenlaista viehätystä (?!). Käyn niillä parilla luennolla, jotka etenevät omaa tahtiaan, lueskelen tenttiin ja sen sellaista. Kehon kurittaminen on myös kivaa, ainakin salilla käymisistä ja lenkkeilystä päätellen. Kyllä sitä kesäkeissiä vielä sen verran riittää, että sietää kurittaakin, perkele! Haluaisin, että elokuva-arkistossa näytettäisiin enemmän kiinnostavia leffoja. Tämän syksyn sarjat eivät osu ihan yksiin omien halujen ja kiintymysten kanssa. Viimeksi nähty Almodovarin <a href="http://www.imdb.com/title/tt0275491/">Huono kasvatus</a> oli ihan mahtava. Voisihan sitä raahautua niihin isompiinkin teattereihin...<a href="http://www.finnkino.fi/elokuvaesittely.asp?movie=869">Crash</a> kiinnostaa edelleen ja <a href="http://www.finnkino.fi/elokuvaesittely.asp?movie=891">Broken Flowers</a> on jo nurkan takana! Seison kyllä edelleen sen lausahduksen takana, että elokuvatutkimuksen opinnot ovat aika lailla rikastuttaneet perus-elokuvankatsomiskokemusta. Vaikka kuulostaisin paskantärkeältä elitistiltä. Voi, te sokeat, jotka tuijotatte elokuvia ymmärtämättä niiden todellista arvoa. Helmiä sioille! Julkiset elokuvanäytännöt pitäisi siis kieltää...tulevaisuuden mallissa lippuluukulla näytetään tutkintotodistus, jossa tulee komeilla elokuvatutkimuksen cumu...tai laudatur.<br /><br />Heh heh, hoh hoh. Eilen olimme viettämässä iltaa Sedun baarikierroksella. Viidestä paikasta kerkesimme vierailla kahdessa, jossa runopojalle iski eksistentialistinen angsti ja tunne siitä, että on väärässä paikassa. No, ihan kivaa oli silti kokonaisuudessaan...Sedu taisi saada aimo kasan uusia vihollisia, jos jonojen pituus otetaan huomioon. Huonoa peeärrää? Yöpala Cantina Westissä oli mainio idea, kiitos siitä Suski. Siispä suuntaamme sinne myös huomenna, tuleehan kuukautispäiviä juhlia asiaankuuluvin menoin. Hartaisiin näkemisiin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112810041619064849?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1127468860188243672005-09-23T12:31:00.000+03:002005-09-23T12:47:40.196+03:00Tämä blogi on ollut taas tovin hiljaa...ei sitä aina jaksa jaaritella. Eräskin päivä otin vastaan vähän kritiikkiä siitä, että nämä merkinnät ovat nykyään todella tylsiä. Kommentteja? Pitäisi ehkä lukea noita alkuvuoden kirjoituksia. Ehkä elämä oli silloin yhtä juhlaa, humalaa ja krapulaa ja nyt on alkanut kuivan akateeminen arki? Onko blogi korkealentoisia fiilistelyjä vai rankkoja tapahtuma- ja henkilökeskeisiä tilityksiä varten? Täytyykö näistä valita?<br /><br />Tämä viikko on mennyt Iirislahdessa, jossa ollaan siis Suskin kanssa talo- ja koiravahteina. Varsinainen perhesimulaattori tämäkin, kun asustellaan isohkossa omakotitalossa koiran kanssa. Eihän tästä puutu kuin se vauva.<br /><br />Eilen oli TaiTu:n (Taiteiden tutkimuksen laitos) fuksiaiset. Oli kyllä todella riemukasta, aika lailla samalla tavalla kuin viime vuodenkin fuksiaisissa. Tällä kertaa jatkot tosin olivat ehkä vielä paremmat. Pointtina oli siis se, että meidät jaettiin 7 hengen joukkueisiin, niin että joka tiimissä oli tarkoitus olla ainakin yksi fuksi laitoksen jokaisesta pääaineesta (estetiikka, yl. kirjallisuustiede, musiikkitiede, taidehissa, teatteritiede). Meidän joukkueemme (jonka ristimme "ryhmä kuudeksi") sisälsi kaksi esteetikkopoikaa, kaksi teatterityttöä, yhden musatytön, sekä lisäkseni Maijan meidän ikiomista fukseista. Siinä sitten kierrettiin rasteilla kuudessa eri keskustan baarissa. Ja koska kyse on taiteiden tutkimuksesta, eivät rastitkaan olleet mitään drinkin punnertamisia. Koottiin runoa silputuista säkeistä, pohdittiin miksi kaunis ei ole rumaa, yhdisteltiin sitaatteja henkilöihin sekä muuta vastaavaa. Edellä mainitussa sitaattirastissa ryhmämme vei kunniakkaasti voiton. Oltiin kuulemma ainoita, jotka osasivat yhdistää lausauhduksen: "Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu" Matti Nykäseen. Uskomatonta! Toisaalta, tässä kontekstissa sen voisi helposti sijoittaa jonkun suuren filosofin suuhun. Voi Masa, minkä teit.<br />Rasteilla tuli tehtyä useaan otteeseen tietty moka, mikä lisäsi juopumisen määrää varsin reilusti. Usein tapahtui siis seuraavaa: tultuani baariin ostan tuopin, tehtävässä menee vain pari minuuttia, minkä jälkeen rastin pitäjät lähettävät meidät eteenpäin. Kumoa siinä sitten se tuoppi johonkin puoleen minuuttiin. Ja monta kertaa putkeen.<br />Jatkot Dommalla sujuivat ihan kivoissa merkeissä. Paljon kovaäänistä keskustelua (kurkku onkin vähän käheä, yllättäen), hyvää seuraa sekä halpaa juomaa. Yöbussilla Iirislahteen, jossa Suski ja Ewina olivat olleet hulluja työnaisia ja tehneet tiukkoja kirjoitustöitä yömyöhään. Onneksi saavuin piristämään neitojen olotilaa humaltuneella olemuksellani...<br /><br />Nyt toi yks vaan nukkuu, eikä mulla oo mitään tekemistä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112746886018824367?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1126993838875565582005-09-18T00:36:00.000+03:002005-09-18T00:50:38.886+03:00Rauhaisa koti-ilta tänään, alan ilmeisesti muuttua kotihiireksi? Sitä on näköjään liikkeellä kun Ellukin tilitti samanlaisista tuntemuksista...Noh, ei hätää, illan viihdykkeet tarjosi Videofirma Makuuni, joka on näköjään avannut uuden liikkeen Tapiolaan. Mahtavaa, ottaen huomioon, että Filmtown olisi ollut vähän liian pitkän kävelymatkan päässä. Käteen tarttui näpsäkästi leffoja tunneskaalan joka puolelta. Komediaa (Steve Zissoun vedenalainen maailma), kepeähköä draamaa (Sideways) sekä raskasta paatosta (Paha maa). Zissou kiinnosti lähinnä ohjaajansa Wes Andersonin vuoksi: aiempi tuotos Royal Tenenbaums oli kaikessa omituisuudessaan vähintäänkin kiinnostava kokemus. Tämä Zissou herätti vähän ristiriitaisia tunteita. Andersonilla on todella omaleimainen tyyli (paljon "outoja" yksityiskohtia, musiikki yleensä 60-70 -luvun brittirockia, tietty nokkeluus ja näppäryys, jota on vaikea täsmentää) mutta hyvistä osista ei välttämättä saa kasaan kunnon leffaa. Tässäkin tapauksessa löytyi ihan mainioita kohtauksia, repliikkejä, lavastuksen osia ja muitakin pikku juttuja, mutta kokonaisuudessaan leffa rupesi vähän tukehtumaan siihen omaan yritykseensä...<br /><br />Äsken loppui Paha maa...pakko sanoa, että mikään leffa ei ole vähään aikaan aiheuttanut yhtä vahvaa tunnetta. Vaikea sanoa onko Paha maa hyvä leffa, mutta ainakin ihan järkyttävän vaikuttava. Sai ainakin runopojassa aikaan ihan fyysisen pahan olon ja ahdistuksen tunteen. Ihan hieno juttu siinä mielessä, että Suomessakin saadaan tehtyä tuon tason leffoja. Nämä ovat vaan sitä lajia, ettei oikein edes uskalla suositella. Eikä todellakaan katsoa uudestaan, ainakaan vähään aikaan. Ihmetystä herätti lähinnä se, että ennen leffan alkua ruutuun pamahti Koffin mainos...? Ei ihan sopinut muun muassa toivottomia alkoholisteja kuvaavaan leffaan. "Koff - auttanut suomalaisia selviytymään ongelmistaan jo vuodesta 1819"...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112699383887556558?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1126777231146642682005-09-15T12:26:00.000+03:002005-09-15T12:40:31.153+03:00Olen alkanut vastustaa opintopäiväkirjoja. Etenkin kun eilisellä tv-tutkimuksen kurssilla tarkennettiin, että merkintöjä tulisi tehdä sivu per kerta. Kuinkakohan ekan vuoden opiskelija pystyisi tekemään esseistisen merkinnän aiemmin tuntemattomasta aiheesta, joka on hyvin muotoiltu ja vain sivun pitkä? Argh. Niistä hienoista ideoista tulee väkisin sellaisia pirun hahmotelmia "olen sitä mieltä, että" "tämä oli mielenkiintoinen pointti". Eihän siinä sivun mitassa ehdi edes perustelemaan näkemyksiään. Plip plop, tuo päiväkirjamalli ei edelleenkään ole se paras oppimisen väline, ainakaan tämän epätoivoisen raapustajan mielestä. Koko ajan on sellainen tunne, että ne omat ajatukset on täyttä sontaa. Niinpä: oppimispäiväkirja paljastaa sen, ettei oppilaalla todella ole mitään omia ajatuksia. Näin siis ne, jotka opettelevat tentteihin asioita ulkoa, ovat varsin huonossa asemassa. Ajatuksia? Minulla? Älä naurata...<br /><br />Ok, ehkä tähän kohtaan tauko. Ellukin sanoi lauantaina, että älä puhu siitä koulusta niin paljon. Mutta kun ei mun elämässä ole tällä hetkellä juuri muuta!<br /><br />Nytkin istun kotona (ei luentoja tänään) ja mietin mitäs sitä tekisi. Todella outoa, että tällaisella lusmuilulla voi saada kasaan tiedekunnan suosittaman määrän suorituksia. Ehkä kaikki tämä on osa kieroa suunnitelmaa humanistien pään menoksi. Vapaa-ajan ja tyhjäkäynnin täyttämä opiskeluaika valmistaa siihen, että onnellinen maisteri valmistuu kortistoon. Opiskeluvuodet = Työttömyyssimulaattori v. 1.0?<br /><br />Iltapäivällä suuntaan salille (hui!). Saas nähdä mitä siellä tapahtuu...kesämassat saanevat huutia? Illalla katsomaan Almodovaria oppiaineen porukan kanssa. Mikäs siinä, olen muutenkin saanut jonkunlaisen leffahuuman päälle, osittain sen takia, että opinnot täyttyvät erilaisista elokuvatutkimuskursseista, osittain sen, että luettavaksi on osunut Theodore Roszakin <span style="font-style: italic;">Flicker</span>, aika mainioin oloinen romaani elokuvista ja niiden kierosta maailmasta. Etenkin Orion ja elokuva-arkisto kiinnostavat kovasti, kaikki vanhat leffat, jotka ovat jääneet näkemättä tulisi tietty nähdä. Kun vielä pääsee ihan teatteriin katsomaan. Ainakin toi Almodovar-sarja pitäisi nyt hyödyntää ja nähdä ainakin ne kehutut uudemmat (<span style="font-style: italic;">Kaikki äidistäni</span>, <span style="font-style: italic;">Puhu hänelle</span>, <span style="font-style: italic;">Huono kasvatus</span>). "Ne hukatut opiskeluvuodet" voisi viettää paljon huonomminkin kuin leffojen, kirjojen ja ennen kaikkea kavereiden kanssa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112677723114664268?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1126345978586149202005-09-10T12:44:00.000+03:002005-09-10T12:52:58.596+03:00Argh. Nämä elokuva- ja tv-tutkimuksen luentopäiväkirjat olisi varmaan kannattanut sysätä alulle suoraan luentojen jälkeen, kun pää oli vielä täynnä oleellisia aatoksia ja kysymyksiä. Koita sitten tässä lauantai-aamupäivänä kirjoittaa jotain järkevää. Koko ajan häiritsee myös tämän päiväkirjamuodon vieraus. "Voikohan tällä lailla sanoa? Miten mun oikein pitäisi kirjoittaa?". Noh, toisen sain jo tehtyä (siis pari sivua = ekan luennon asiat), nyt olis vielä toi telkkututkimus. Ja mistäköhän mää mahtaisin jaaritella? Viestintätutkimuksen malleista? Kertokaa!?<br /><br />Joo. Torstaina oli oppiaineen viinitilaisuus, tavattiin siis proffat, lehtorit ja toisemme. Toinen proffamme Riikonen oli aikamoinen tapaus: kunnon vanhanajan professori, joka oli kaikessa asiallisuudessaan jotenkin aivan mahtava. Taisi arvon professorilla olla välillä myös pilkettä silmäkulmassa, eli tuskin hänkään on aivan lukkiutunut sinne antiikin aikaan. Riikonen polkaisi tilaisuuden käyntiin kysymällä kaikilta vuoron perään minkä kirjan he ovat viimeksi lukeneet, sekä lempikirjan/kirjat. Asiaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että kirjamieltymykset (kuten myös levyt ja leffat) kertovat aika paljon ihmisestä.<br /><br />Viini virtasi hetken aikaa, kunnes siirryimme supistuneessa fuksiporukassa johonkin Kruunuhaan kapakkaan. Rattoisaa. Ehdin kotiin parahiksi näkemään Aliaksen. Kyllä, syksy on vihdoin täällä, Alias airueenaan. Täydellistä karkkia silmille ja aivoille. Nyt kun vaan se Muodon vuoksi vielä alkaa niin pyhä tv-kolminaisuus (siis edellä mainitut sekä Mullan alla) on täydessä iskussa. Ei parane siis lähteä mihinkään tiistai- tai torstai-iltana. On varmaan pakko opetella ajastamaan vanha kunnon videonauhurini, sillä ensi torstaiksi taitaa sattua juuri kirjallisuuden opiskelijoiden Orion-retki. Mennään katsomaan Almodovaria.<br /><br />Ulkona on jo ihan syksy, ilma on erilainen. Ihan ok, vaihteeksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112634597858614920?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1126165217064384492005-09-08T10:25:00.000+03:002005-09-08T10:40:17.076+03:00Hei vaan hei hei...kalenteri näyttää tyhjää, mikäs sen parempaa. Neljältä tosin alkaa oppiaineen viinitilaisuus (!), sitä ei varmaan parane missata. Ja nythän tätä kotilaatuaikaa vois käyttää johonkin hyödylliseen, esim. aloittamalla molemma oppimispäiväkirjat, joita noille elokuva ja telkkukursseille pitäis tehdä. Eilinen tv-kurssi oli aika jees, luennoitsija vähän nihkeä ja aneeminen, mutta asiat periaatteessa ihan kiinnostavia. Katseltiin kaikkien tuntemaa 24 -sarjaa...tämä se on sitä yliopisto-opiskelua! Ja toisaalta, huolestuttavat uutiset kantautuvat minunkin korviini siitä, kuinka yliopistolle asetetut "<a href="http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101980876662">tuottavuusvaatimukset</a>" uhkaavat vähentää Helsingin yliopistosta 1100 työntekijää, josta seuraa oppiaineidein ja laitosten yhdistelyä, sisään otettavien opiskelijamäärien supistamista ja kaikenlaista maailmanlopun meininkiä. Ei näin, ei todellakaan näin. Muissakaan Suomen yliopistoissa ei ole tällä hetkellä<a href="http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/9-2005/7-14-07-17.html"> hirveästi riemun aihetta</a>. On se kumma, että pitää "tuottaa" ja olla produktiivinen samalla kun jo entuudestaan vähäistä henkilökuntaa supistetaan. Ehkä tulevaisuudessa fuksit huomaavat, että peruskurssien pitäminen on heidän harteillaan. Siitä vaan kirja käteen ja opettamaan, kun supistukset eivät salli palkkauksia. Sitten vaan tuotetaan niin perkeleesti.<br /><br />Hohhoh...ehkä tämä vihanpurkaus on syytä tasapainottaa jälleen uudella meemillä. Tällä kertaa aiheenamme sisutus, joten päästän sisäisen <a href="http://www.nelonen.fi/inno/default.asp?f=335">Innon Markoni</a> vapaaksi.<br /><br />1. <em>Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?</em><br />- naulakon, jonka päällä on horjuva pino lehtiä ja muuta roskaa.<br /><br />2. <em>Minkä värinen matto on olohuoneessasi?</em><br />- ei tässä mun kompleksissa ole kuin yksi matto, ja se on valkoinen.<br /><br />3. <em>Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?</em><br /><em>-</em> ton "ostoskeskuksen" eli lähinnä Kilimin takapihan, sekä Tapiolan vehreää luontoa.<br /><br />4. <em>Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?</em><br /><em>- </em>keittiössä on tällä hetkellä pari mukia ja tollanen juttu, missä on puhtaita ruokailuvälineitä yms. Kylppärissä ei oo muuta ku saippua.<br /><br />5. <em>Mikä on kotisi viihtyisin huone?</em><br /><em>- </em>tietenkin tämä työasema/sänky -yhdistelmä...<br /><br />6. <em>Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?</em><br /><em>-</em> ne kirjat, ne kirjat.<br /><br />7. <em>Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne.)</em><br /><em>-</em> ööh...omakotitalo ehkä kuitenkin, vaikka ei tää kerrostalo mikään pain ole.<br /><br />8.<em> Missä säilytät imuriasi?</em><br /><em>- </em>keittiön "siivouskaapissa".<br /><br />9.<em> Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?</em><br /><em>- </em>no joo, ottaen huomioon, että olen poika enkä ymmärrä sisustamisesta mitään. Ikea on in.<br /><br />10.<em> Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?</em><br /><em>- </em>Jaa-a...ehkä nää olkkarin seinät vois joskus vetää oikeen hienoks, vaikka toisaalta nää on jo tällasenaan aika industrial-meininkiä.<br /><br />11. <em>Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?</em><br /><em>- </em>hmm...kaksi kehystettyä julistetta. Mitenköhän?<br /><br />12. <em>Petaatko sänkysi joka aamu?</em><br /><em>-</em> kyllä mä kovasti yritän.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112616521706438449?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1126096788308239972005-09-07T15:33:00.000+03:002005-09-07T15:39:48.313+03:00Nyt liikumme vierailla mailla...blogipäivitys yliopiston koneelta! Kuinka uutta ja ihmeellistä! Niin...totuus siis on, että tämäkin päivä toimii tutulla kaavalla "tunti aamupäivällä, neljä tuntia taukoa ja luento". Koitan siis epätoivoisesti kuluttaa luppoaikaa hengailumestoista parhaassa, eli kirjastossa. Aamuinen oman oppiaineemme info oli jälleen tyhjä arpa...ehkä niissä ei pitäisi käydä niin raivokkaasti, kun missään ei ole vielä tullut eteen mitään uutta tietoa? Toisaalta, infotkin taitavat olla pakollisia tässä uudessa tutkinnossa. Opiskelijoita yritetään orientoida kunnolla ennen kun heidän napanuoransa katkaistaan ja heidät sysätään arvaamattomaan ja vaaralliseen yliopistomaailmaan?<br /><br />Ehdin äsken ahdistua pahan kerran kun lueskelin perjantain tietotekniikkakokeen materiaaleja. Tähän saakka kaikki on ollut ihan selkeetä ja pässinlihaa, mutta Wordin ja Excelin hienoudet ovat pysyneet tähänkin päivään salassa ja tuntuvat vieläkin aika oudoilta ja vaikeilta. Perhana. Hyödyllisiähän nuo taidot olisivat, mutta v-käyrä uhkaa kovasti nousta. Eikö se riitä, että sitä tekstiä pystyy tuottamaan...täytyykö sitä vielä muotoillakin? Ehkä opiskelijoille halutaan opettaa se seikka, että hienolla muotoilulla köykäinenkin essee tekee vaikutuksen väsyneeseen lehtoriin?<br /><br />Vielä 1½ tuntia, sitten televisiotutkimusta. Huoh.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112609678830823997?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1126023325892932832005-09-06T19:03:00.000+03:002005-09-06T19:15:25.903+03:00Pyörittyäni nyt muutaman päivän kaiken maailman infoissa ja tiedotustilaisuuksissa, tuntuu melko varmalta, että sekä opiskelijat että opettajat potevat tällä hetkellä melkoista maailmantuskaa. Tutkinnonuudistus ja sen aiheuttamat ongelmat tuntuvat vaivaavan kaikkia. Opiskelijat ovat hämillään ja kiihtyneitä siitä, saavatko he tiettyjä vanhoja kursseja korvattua uudessa järjestelmässä, ja jos saavat niin miten. Opettajat ovat hikoilleet uusien opintokokonaisuuksien parissa ja saavat varmasti vastailla monen kuukauden ajan odottamattomiin "mitä jos?" -kysymyksiin. Ne, jotka ovat yliopiston henkilökunnassa tehdäkseen tutkimusta tuskin tekevät neuvomisen ja pähkäilyn lisäksi mitään muutamaan vuoteen. Näinkö suuren standardisoimisen ensi askeleet aina menevät? Tuntuu jollain tapaa aika hyvältä olla ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka ei tarvitse murehtia moisia.<br /><br />Kävin tänään keskustelemassa niistä Turun opintojen hyväksilukemisista ja yllätyksekseni saattaa mennä sillä lailla, että saan niillä suoraan perusopinnot korvatuksi. Tämä olisi mainio porsaanreikä sikäli, että vaikka olenkin määrällisesti opiskellut vaadittavan määrän, sisällölliset seikat ovat eri asia. Pääsisin siis parhaassa tapauksessa välttämään kokonaan muutaman aika mittavan kirjatentin. Luksusta, näin sitä systeemiä kusetetaan.<br /><br />Eilen elokuva- ja televisiotutkimuksen starttiluento. Ihan kiinnostava aihe ja alue, yhä edelleen, mutta luennoitsijan esitystapa vähän kankea ja kuivakka. Nämähän ovat niin yksilöllisiä juttuja, mutta toivotaan, että herra Baconin tyyli aukeaa enemmän vastaisuudessa. Pitkä miinus luentosalin käsittämättömille penkeille, jotka aiheuttivat varmasti myös muille kuin itselleni kivat selkävaivat. Ei se nyt perkele toimi jos pitää valita vaihtoehdoista a: lyyhistyä kirjoitustuen päälle ja tehdä muistiinpanoja ja b: istua selkä suorana ylettymättä tukeen. Kyllä YTHS ja työergonomiatädit nyt kauhistelisivat! Em. kurssista pitäisi tehdä pari esseetä tai oppimispäiväkirja. Ehkä toi päiväkirja olisi houkuttelevampi vaihtoehto, vaikka en täysin ymmärrä sen pedagogista arvoa. Periaatteessahan (jos osaa vähääkään jaaritella kirjallisessa muodossa) siihen voi selitellä tyyliin "tänään käsittelimme kiintoisaa aihetta, jonka johdosta rupesin pohtimaan elokuvan asemaa taiteen kentässä" ja saada suoritusmerkinnän. Kun taas esseessä otteen pitäisi olla automaattiseti paljon tutkimuksellisempi. Saa nähdä miten menee, ehkä käsitykseni työpäiväkirjan tekemisestä on väärä ja tuloksena täyttä roskaa, joka menee rimaa hipoen yli (tai ali). We'll just have to wait and see...<br /><br />Jep jep, huomenna lisää infoja (plaisir!) sekä televisiotutkimusta. Sitten viikko alkaakin olla pulkassa. Yliopisto on kiva paikka! Hae sinäkin yliopistoon jo tänään!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112602332589293283?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1125833339230239802005-09-04T14:18:00.000+03:002005-09-04T14:29:49.140+03:00Nää on Ellu niin sun juttu...anti mennä, siis.<br /><br /><em>Ota lähin kirja, käännä sivulle 18, etsi rivi neljä. Kirjoita ylös, mitä siinä lukee:</em><br />- "...hyväksyä yliopiston taloutta ja toimintaa koskevat..." Kyseessä siis Humanistisen tiedekunnan opinto-opas.<br /><br /><em>Ojenna vasen käsivarsi mahdollisimman pitkälle. Mitä kosketat ensimmäisenä?</em><br />- Tyhjää Battery-tölkkiä. Voi voi, ne energiajuomat!<br /><br /><em>Mitä viimeksi katsoit TV:stä?</em><br /><em>- </em>Eilen kattelin Hannibalia ja rouskutin nachoja.<br /><br /><em>Arvaa katsomatta paljon kello on:</em><br /><em>- </em>Kohta kaks.<br /><br /><em>Katso nyt kelloa, paljonko se oikeasti on?</em><br /><em>-</em> Sehän oli jo 14.20.<br /><br /><em>Mitä kuulet tietokonetta lukuunottamatta?</em><br />-<em> </em>Pesukone se siellä keittiössä surisee ja hurisee.<br /><br /><em>Milloin viimeksi kävit ulkona? Mitä teit?</em><br />- Eilen kun tulin Ewinalta kotiin. Sen jälkeen neljän seinän sisällä.<br /><br /><em>Mitä katsoit ennenkuin tulit tänne sivuille?</em><br />- Selailin vakioblogit sekä pällistelin yliopiston tietokoneopetusmateriaaleja. Kun ens viikolla on sellanen koe niistä. Jihaa.<br /><br /><em>Mitä sinulla on ylläsi?</em><br /><em>-</em> Bokserit ja t-paita. Eli ihan perus kotivarustus.<br /><br /><em>Näitkö viime yönä unta?</em><br /><em>-</em> Joo, aika montakin. Yhdessä oltiin just isän kanssa lähdössä sinne jenkkeihin.<br /><br /><em>Milloin viimeksi nauroit?</em><br />- Varmaan eilen siellä Ewinalla jollekin tyhmälle jutulle.<br /><br /><em>Oletko nähnyt mitään omituista viime aikoina?</em><br /><em>-</em> Ilmiö nimeltä Big Brother ei lakkaa ihmetyttämästä =).<br /><br /><em>Minkä elokuvan viimeksi katsoit?</em><br /><em>- </em>No sehän oli se eilisiltainen Hannibal, joka oli kyllä aika ahdistava. Ei mikään älyttömän hyvä.<br /><br /><em>Jos sinusta tulisi yön aikana monimiljonääri, mitä ostaisit ensimmäisenä?</em><br />- Just joku rantaloma mulle ja kavereille.<br /><br /><em>Jos voisit muuttaa jonkin asian maailmassa välittämättä syyllisyydentunteista ja politiikasta, mitä tekisit?</em><br /><em>-</em> Parantaisin yliopistojen rahoitusta =).<br /><br /><em>Pidätkö tanssimisesta?</em><br /><em>-</em> En oikeastaan.<br /><br /><em>Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista?</em><br /><em>- </em>Ehkä jonkun vaihto-oppilasvuoden verran ainakin. Pidemmästä ajasta en osaa sanoa.<br /><br /><em>Mitä on huoneesi seinillä?</em><br />- Noi kaks Van Goghia. Siis kehystettyä julistetta.<br /><br /><em>Lastesi nimet?</em><br />- Pojalle just mietittiin nimeä, kun en vaan nyt muista. Jos se olis tyttö, niin Aino olis ihan kiva. Laitan sen pojan nimen tänne sitten kun se tulee mieleen...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112583333923023980?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1125743275816331472005-09-03T13:15:00.000+03:002005-09-03T16:58:39.410+03:00Alkoholi ilmoittaa itsestään vielä sikeästi nukutun yön jälkeenkin. Eikä talossa ole yhtään buranaa. Plaisir. Eilen siis ainejärjestömme Katharsiksen järjestämät illanistujaiset. Vakuutuin yhä enemmän siitä, että fuksiporukkamme on aika mainio, selvästi parempi kuin viime vuonna. Viime vuotisessa porukassa oli todella paljon ihmisiä, joita ei huvittanu tulla mihinkään tapaamisiin yms. ja jos joskus tulivatkin niin ko. henkilöt vaan istuivat hiljaa ja tuijottivat tuoppiin. Eilinen oli täysin erilainen show. Tuli juteltua todella monen ihmisen kanssa ihan ihme asioista, kaikesta muusta kuin kirjallisuudesta. Ilmapiiri oli muutenkin ihan kohdallaan, ja vanhat opiskelijat tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita tutustumaan meihin fukseihin. Mainiota.<br />Ohjelmassa oli muutamia ihan kelpo tutustumisleikkejä sekä mm. ideointia ja ehdotuksia ainejärjestön toimintaa koskien. Itse muistin Turun ainejärjestö Prometheuksen puheenjohtajan maininneen jotain mahdollisesta reissusta Helsinkiin, ja ehdotukseeni siitä, että kutsuisimme turkulaiset kanssamatkaajamme pääkaupungin sykkeeseen sai osakseen paljon huomiota.<br />Ainejärjestön porukassa oli mukana sekä uudempia että vanhempia. Muutama oli opiskellut vasta vuoden, kun taas paikalla oli myös seitsemännen ja kahdeksannenkin vuoden tyyppejä. Miten nyt käy, kun uuden tutkinnon myötä ikuinen opiskelijuus katoaa? Jääkö kukaan kaipaamaan niitä tyyppejä, joilla on ollut gradu kesken jo 5 vuotta? Antavatko yliopiston hallintoelimet periksi sitten kun nyt aloittaneet opiskelijat eivät kaikki valmistukaan viim. 2012? Tällöin luultavasti palkataan jokaiselle henkilökohtainen avustaja, joka varmistaa, että ko. opiskelija saa ne paperinsa ulos...<br />Ilta jatkui kerhohuoneistollamme uudella ylioppilastalolla aina puoleenyöhön asti, jonka jälkeen suunnattiin Vltavaan, johon puheenjohtajamme puhui meidät onnistuneesti sisään vaikka ikäraja oli 22 ja suurin osa porukasta olivat nuorempia. Kriteerinä kuului olleen "kunhan niillä ei ole opiskelijahaalareita". Niin, saan ehkä heittää haalarihaaveeni romukoppaan, sillä tuntuu siltä, että kirjallisuuden opiskeljoiden suhtautuminen haalareihin menee suunnilleen niin kuin kuulin jonkun sanovan: "halveksin haalareita ja koko sitä aatetta, joka niihin sisältyy". Tajuan kyllä pointin, mutta ei niihin mielestäni mitään aatetta sisälly. Kuka sanoo, että jos on haalarit, pitää koko ajan käyttäytyä kuin känninen teekkari?? Saa nyt nähdä lähdenkö ajamaan asiaa, jos sillä saa uudessa opinahjossa enemmän vihamiehiä kuin ystäviä...<br /><span style="font-style: italic;">Lisäys</span>: oli todella mielenkiinoista huomata, että ainakin puolet paikalle vaivaantuneista vanhoista opiskelijoista olivat tulleet sisään jonkin aivan toisen aineen kautta ja vaihtaneet sitten kirjallisuuteen. Hmm...onkohan kyseessä vanha kunnon "mennään sieltä missä aita on matalin". Useimmat olivat lukeneet vuoden jotain kieltä tai toista taiteen tutkimuksen ainetta ja sitten vaihtaneet. Pääsykokeella sisään tulleet taitavat siis olla ihan älyttömän kovia jätkiä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112574327581633147?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1125666633003073852005-09-02T15:54:00.000+03:002005-09-02T16:10:33.013+03:00Kiitokset Laurille kauniista sanoista...onhan se kiva jos nämä kirjoitukset miellyttävät. Sinänsä tässä bloggailussa on hirmuisen mukavaa se, että se on väylänä niin avoin. Se on kuitenkin julkisempi kuin päiväkirja, eli sitä lukevat ihmiset, joita kirjoittaja ei tunne (joskin näiden lukumäärä on tämän blogin kohdalla luultavasti hyvin vähäinen). Mutta blogijorinoita ei toisaalta voi millään verrata esim. lehteen kirjoittamiseen, jolloin ainakin itse omaksuisin täysin erilaisen ja virallisemman "roolin" kuin näitä vapaamouotoisia taruja sepittäessäni. Blogit ovat ilmiönä sen verran nuoria, että niihin sisältyy aika paljon punk-potentiaalia. Pari hyvin tehtyä blogia voivat hakata anarkistisuudessaan monet painotuotteet. Tämä ei siis tietenkään ole runopojan osa. Hän tarkastelee näitä ilmiöitä ottamatta osaa, raportoi humanismin kuolinkorinoita teknologian vuosituhantena.<br />Koska Ellukin näköjään otti vaarin kommentistani "kunnon blogin tunnusmerkki on ahkera linkitys", liitän myös tämän blogin osaksi oikeaa yhteisöä. Mailin mukana ilmestyi myös artikkeli <a href="http://www2.lut.fi/%7Ebrunou/humanisti.pdf">parannuksen (?) tehneestä humanistista</a>. Aika perinteisiä humanistikritiikin pointteja ankeasta opetuksesta ja minimaalisista mahdollisuuksista kunnon työpaikan saantiin. Kyllähän humanistin täytyy olla sen verta idealisti, että uskoo omaan potentiaaliinsa kirjoittajana, tutkijana tai minä tahansa. Eivät ne työpaikat kuitenkaan taivaalta tipu, ja luulen, että käsitys humanistien heikohkoista työmahdollisuuksista on aika yleinen, toisin kuin artikkelin tekijä väittää puhuessaan "loukkuun ajautuneista abitytöistä". Itse olen ainakin toistaiseksi täysin tyytyväinen puuhasteluun kirjallisuuden ja sen teorioiden parissa, joskin jaan kritisoijan kanssa ajatuksen siitä, että pelkkä lukuharrastus ei varmasti tee innokasta kirjallisuudenopiskelijaa. Itse hakiessani vetosin siihen, että pidin kirjojen analysoinnista ja se on kantanut tähän asti.<br /><br />Vasta muutaman päivän uudessa paikassa opiskelleena on vaikea kommentoida oman oppiaineemme meininkiä kattavammin, eli sen aika on myöhemmin. Toivottavasti tämän iltainen ainejärjestötapaaminen sujuu letkeästi. Toki se on paljon kiinni myös itsestä, joten pitää varoa ettei istu koko iltaa mököttävänä tuppisuuna ja sitten ihmetellä kun tuli niin aikaisin kotiin. Ihan kiinnostava tavata vanhempia opiskelijoita ja mahdollisesti jopa tutustua heihin. Kun ovat menneet valitsemaan niinkin järjettömän oppiaineen kuin yleinen kirjallisuustiede, pitäisi heidän hulluudessaan olla jotain samoja piirteitä kuin minussakin. Saapahan nähdä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112566663300307385?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1125511565821078102005-08-31T20:53:00.000+03:002005-08-31T21:08:27.693+03:00Nonniin, ensimmäiset hämmentävät koulupäivät takana. Eri syistä olen viettänyt hämmästyttävän vähän aikaa koneen ääressä, joten raportti on hieman viivästynyt. Siis: millaiselta vaikuttaa kirjallisuuden opiskelu Helsingissä? Aika mainiolta. Porukka vaikuttaa olevan mukavaa ja monipuolista. Mukana on mm. eräs eläinaktivisti (pakko myöntää, että em. henkilön esittelykierroksella tokaistu "harrastan eläinaktivismia, eikä aikaa jää oikein muulle", on aika tyhjentävä kommentti). Hoblaa! Tuutorit olivat välillä vähän pihalla, mutta suuremmitta vaikeuksitta hekin meitä ohjastivat paikasta toiseen. Yllättävän monilla uusista on jo entuudestaan jotain opintoja takana. Monet ovat analysoineet klassikkokirjoja avoimessa, ja muutama tyyppi on eksynyt valtsikasta meidän seuraamme, kirjojen ja konjakin ääreen. Maanantai meni lähinnä tutustumisessa ja kiertelyssä, tiistaina meille kerrottiin, kuinka humanistikin voi saada töitä. Kuulitte oikein. Näin myös, miltä näyttää salillinen humanisteja. Nyt voikin sitten kuolla onnellisena. Esittelypäivät olivat paremmin järjestettyjä kuin Turussa, jossa ne olivat todella todella tylsiä. Nyt oli ihan fiksusti kerätty juhlasaliin opiskelijapaneeli, josaa valmistuneet ja gradun tai kandin työn parissa ahkeroivat viisi opiskelijaa selittivät kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Juuri näin se menee.<br /><br />Tänään sitten Heikin unelmapäivä, eli opastettu kierros pääkirjastossa. Uuh. Paaaljon kirjoja. Syksyn lukujärjestyskin alkaa selkeytyä, joskin saan tietää niistä kurssien korvaavuuksista vasta ensi viikolla. Tai ehkä se on vaan bluffia, eikä mitään korvaavuuksia ole olemassakaan. Tiedossa tulevaisuus laitoksen byrokratian labyrintissa? Syksy menee aika lepposissa merkeissä, muutama kurssi, ja nekin lähinnä elokuva- ja televisiotutkimusta. Keväällä sitten enemmän, ja neljäs periodi onkin vilkkain. Ei tämä opiskelu siis toki täysin lusmuiluksi mene, alustavien vouhotusten mukaan kokooon pitäisi tulla vuodelta 53 opintopistettä. Siihen kun lisää nuo mahdollisesti korvautuvat kurssit, niin saadaan 73. Eli vaikutan superopiskelijalta tahtomattani. Ehkä näin...<br /><br />Huomenna vähän datailua, eli tietokoneopetusta. Saanpahan viimein ihqn helsinki.fi -sähköpostiosoitteen. Jeejee. Turku häipyy taustaltani myös netin ihmemaassa. Enemmän uutisia kun niitä ilmenee, tältä erää kiitti ja kuitti.<br /><br />Viime hetken lisäys: huomasin aiemmassa päivityksessä maininneeni Manderlayn. Olin siis sunnuntaina ko. rainaa katsomassa, ja aika hyvähän tuo oli. Erilainen kuin Dogville, ehkä parempikin. Jenkkikritiikissä Von Trier saa Michael Moorenkin vaikuttamaan äärikonservatiivilta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112551156582107810?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9607680.post-1125138352675037722005-08-27T13:15:00.000+03:002005-08-27T13:25:52.683+03:00En sitten lähtenyt pikinikille...Miksi? Selittelevä vastaus kuuluisi: istuskelin koneen ääressä ja yhtäkkiä vain huomasin, että en enää ehdi ajoissa Helsinkiin. Todellisempi syy lienee yksinkertainen haluttomuus ja lukkoon meneminen. Sääkin on hyvä, joten sitä ei voi edes verukkeenomaisesti syyttää. Osaavat olla pelottavia nuo uusien ihmisten tapaamiset...Ehkä vierastan sitä edelleen, vaikka viime syksynä Turussa olinkin omaksi yllätyksekseni se aktiivisin keskustelunavaaja ventovieraiden joukossa. Jäädyttyäni siis aamupäiväksi kotiin jäin miettimään kuinka suureksi askeleeksi ja esteeksi minkä tahansa jutun voi kasata. Tämäkin piknik (luultavasti) kivassa ja fiksussa seurassa kariutui siihen kun sinne Helsinkiin on niin kovin pitkä matka yms. yms. Yleispelkuruus on aina helpompaa kuin ennakkoluulottomasti uusiin tilanteisiin syöksähtely. Sitäpaitsi, lauma uusia ihmisiä on ehkä kuitenkin kivempi tavata sitten niissä "virallisemmissa"miitingeissä ensi viikolla. Huh huh, mitähän mäkin taas voivottelen...<br /><br />Turun kunniakkaan kirjallisuuden ainejärjetö Prometheuksen kirjanpidon kasaaminen oli sarjassamme hommia, joita lykkää viime hetkiin asti (menen huomenna Turkuun viemään sen, rahoja ja muita papereita) ja jotka kuitenkin vievät vaan 5 minuuttia. Huomasipas taas tuossakin sen miten hyödytöntä tollanen lykkäily on...en tosin omaa hirveästi taipumuksia saamattomuuteen, olen yleensä pikemminkin se, joka raivokkaasti stressaa ja ottaa selvää asioista viikkoja ja kuukausia etukäteen ja tärisee sitten onnessaan kun on taas jotain, millä stressata. Joskus ihmettelen miten kukaan jaksaa kuunnella (saati sitten lukea) jorinoitani.<br /><br />Nyt ehkä päivän happipyrähdys, etteivät pää ja silmät kipeydy tästä pimeyden keskellä oleilusta (vaikka ulkona on hyvä sää, ovat sälekaihtimet alhaalla. Perus goottishow?). Illemmalla sitten Dogvillea mun silmille, alkusoittona ja pohjustuksena huomenna valkokankaalta tapitettavaan Manderlay -pätkään. Von Trierin jenkkikritiikki on raivopäistä ja välillä turhankin paasaavaa, mutta osuu ajoittain ihan maukkaasti...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/9607680-112513835267503772?l=runopoika.blogspot.com' alt='' /></div>Runopoikanoreply@blogger.com0